Olen ensimmäisessä seurustelusuhteessa, ja minuun iskee välillä jonkinlainen ahdistus. En tiedä ahdistunko siksi, etten tiedä yhtään mitä olen tekemässä kun kaikki on vielä uutta ja tuntematonta vai onko minulla sitoutumiskammoa vai mitä ihmettä tämä on? Yleensä se ahdistus menee ohi noin päivässä. Mutta nyt se iski jälleen.
Seurustelen ihanan ja kauniin naisen kanssa. En voisi kuvitella löytäväni ketään joka olisi mulle parempi sekä mulla on häntä kohtaan tunteita, joten mua ihmetyttää miksi välillä ahdistun tästä tilanteesta. Onko muilla ollut ekan parisuhteen aikana mitään ahdistumista tms.? Onko tällainen ihan normaalia vai pitäisikö minun olla onnesta sekaisin?
Seurustelen ihanan ja kauniin naisen kanssa. En voisi kuvitella löytäväni ketään joka olisi mulle parempi sekä mulla on häntä kohtaan tunteita, joten mua ihmetyttää miksi välillä ahdistun tästä tilanteesta. Onko muilla ollut ekan parisuhteen aikana mitään ahdistumista tms.? Onko tällainen ihan normaalia vai pitäisikö minun olla onnesta sekaisin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että ahdistuminen parisuhteessa on yleisintä nuorilla miehillä. Minkä ikäinen olet ja kauanko olette seurustelleet?
Tiedän monia vastaavanlaisia tapauksia, joissa mies ja nainen ovat kyllä ihastuneet/rakastuneet toisiinsa, mutta miestä on alkanut ahdistamaan tilanne. Osa näistä suhteista on päättynyt ensin eroon, mutta yhteen on palattu kuitenkin viimeistään kuukauden tai parin päästä. Kussakin tapauksessa pari on siis pysynyt yhdessä.
Yritä siis keskustella naisen kanssa asiasta. Keskustelemisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa.
Oletteko ylipäänsä muuten keskustelleet naisesi kanssa ahdistuksestasi ja oletteko miettineet asiaan yhdessä ratkaisua?
et ole ainoa! itse olen seurustellut naiseni kanssa kohta 4 kuukautta ja ensimmäinen kerta minulle mut naisellani on ollu takana monia ja ensimmäiset kuukaudet oli tosi ahdistavia jostain syystä välillä oli kova ikävä ja olin intoa täynnä aina kun pääsin näkemään.. sitten nainen laittoi viesti ihan puun takaa että juttumme on ohi ja murruin ihan täysin jolloin huomasin kuinka paljon olin ehtinyt kiintymään häneen ja pienen keskustelun/väärinkäsityksen jälkee palattii taas yhteen intoa täynnä molemmat mutta sitten taas alkoi välillä ahdistamaan kaiken maailman asiat kuten onko tämä sittenkään varmasti se oikea? onko nainen tosissaan mukana tässä vai olenko vain jokin väliaikainen juttu? voiko hän pettää minua? ja millainen tulevaisuus olisi lasten kanssa jne niin alkaa pian pää räjähtämään kun näitä miettii :S
kyllä naisetkin osaa, itelläki ollu hermoissa pitelemistä ku miettiny onko sitä nyt ihan terve jos ja kun vierellä ois ollu just eikä melkein hyvä pakkaus ja ite toimii miten toimii :D ensimmäinen kerta voi toki myös vaikuttaa ja se että suhteeseen on rynnätty päätäpahkaa ja jos ite haluais muutenki ottaa rennommin niin toinen ei, pitäis nähellä joka päivä jne.. ikäki voi myös olla yks mutta sitte jos kuvittelee näitä jotka on vielä viiskymppisinäkin ikinuoria jotka pitää sitä jalkaansa kokoajan oven välissä niin jaa-a, en enää menis niin takuuseen. sitä voi menneisyyden kokemustenki takia pelätä menettävänsä ja haluaa sen takia pitää etäisyyttä yms., tottunu olemaan ja tekemään yksin, epävarma siitä mitä haluaa jne.. yhtenä päivänä kaikki on hyvin ja toisena taas hirveen painostava ahdistus.
ei kai siinä jos vastaan tulee tarpeeksi samanlainen toveri niin ymmärtää toista ilman että tarvis soudella ja huopailla.. vaan sen tiiän että jos se jo ekan kohdalla tuntuu tuolta niin ei se tunne muutu siitä muittenkaan kohdalla yhtään sen paremmaksi. typeräähän tää on mutta minkäs teet.
ite en vois tarpeeksi painottaa sitä tilan tarvetta minkä tarvii, itessään jo se helpottaa paljo.
Nuori oon, eli 23 vuotta, takana pari viikkoa seurustelua, enkä ole vielä puhunut tän naisen kanssa näistä silloin tällöin iskevistä ahdistumisistani. En tiedä saattaisiko hän käsittää sen väärin, ja luulla etten halua olla hänen kanssaan, vaikka oikeasti haluan. En oikein tiedä uskallanko näin alussa vielä puhua siitä. Ja en edes tiedä katoaako nämä silloin tällöin iskevät ahdistumiset ajan kanssa kokonaan. Eka parisuhde kuitenkin kyseessä. Helppoa on olla yksin, kun tiedän mitä se on, mutten tiedä mitä parisuhde on, joten ehkä mua välillä vähän pelottaakin monesta syystä. Ei tietenkään koko ajan, mutta silloin tällöin.
Eilen tuon kirjoitin, ja tänään olen taas ihan ok, ja tunnen vaan onnea, syvää kiintymystä, joka tuntuu välillä rakkaudelta, sekä kiitollisuutta kun se nainen on mun vierelläni. Ketään muuta en haluaisi, enkä ajattele että ehkä tuolla jossain on joku parempi.
Helpottaa kuitenkin kuulla, etten ole ainoa joka tuntee tällaista.