Meillä on tämä homma mennyt siihen pisteeseen, että tapellaan usein. Mies on nyt lähtenyt muualle tuulettumaan. Viimeisin riita alko siitä, kun hän juhannukseks hän kavereitten luo ja on vielä sillä tiellään. Tiesin, että nyt tulee pieni tauko ja se otti päähän jo etukäteen, joten aloin kiukutella ja mies veti siitä herneet nokkaan. Eli tiesin tulevan ikävän, mutten kyennyt hillitsemään itseäni. Nyt hän on sitä mieltä, ettei kannata enää jatkaa, kun mun huonotuulisuus kestää ja kuulema nalkutankin niin paljon. Viikonlopun hän veti ympäripyöreästi viinaa ja eilen hän sitten pyysi kuitenkin vielä miettimisaikaa. Pitääkö tässä nyt sitten kärvistellä ja odotella pari viikkoa ennenkuin nähdään vai antaa vaan olla? Rakastan miestäni, mutta en voi äkkipikaisuudelleni mitään. Tuntuu, ettei sitä saa millään leppymään enää. Hänen mielestään me ei oikein tulla toimeen, mutta en minä vaan tätä ymmärrä, kun kuitenkin pystytään juttelemaan kaikista asioista syvällisellä tasolla ja fyysinen vetovoimakin on kohillaan.
jatkuva tappelu
piia
51529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nalkutusta kuuntelee vähän aikaa, mutta loppupeleissä mies on mieluummin vaikka yksin kuin nalkuttavan naisen kanssa.
Jaksaisitko ite kuunnella jatkuvaa narinaa.. Meillä oli kotona sama homma ja tein asian selväksi nyt menee jo paljon paremmin.. Ei toiselle voi laukoo mitä tahansa!! Näin se vaan on.
olet oikeassa. Meidän suhde on vielä aika tuore ja luottamus ei ole täysin rakentunut, varsinkin kun itse olen ollut todella varovainen tähän suhteeseen ryhtyessä. Yleensä ne tappelut on kyllä liittyneet meidän erilaisiin elämäntilanteisiin ja toiveisiin&haluihin, kun ei vielä tarpeeksi hyvin toisiamme tunneta. Ehkä peli on mun osalta menetetty, mutta otanpa seuraavaa kertaa varten opikseni.
tota on aika monilla aluks et ne tappelee tollasista pienistä jutuista, oppikaa sopimaan asioita ja miettikää rauhassa ettette kadu mitään :/ Ei se erokaa hyvältä koskaan tunnu eikä mun mielest sitä ekana vaihtoehtona täytyis pitää. Niinku sanotaa "yhdessä myötä ja vastoinkäymisissä" On monia pariskuntia kenellä on tai on ollut sama tilanne, mutta kyllä siitä yli pääsee jos TODELLA VÄLITTÄÄ TOISESTA ja tunne on molemminpuolinen.
Tosiaan kuullosti ihan kuin mun suhteeltani! Meillä, mun mielestä siis, ongelma on miehen juominen, ja myös hänen äkkipikaisuus ja minun itsestäänselvyytenä pitäminen, mitä hän ei tietenkään myönnä. Rakastan miestäni, mutta ottaa itsetunnon päälle kun aina kuulee olevansa rasittava ja itse hänelle ei voi sanoa mitään, koska olen silloin vielä enemmän rasittavampi, vaikka en edes omasta mielestäni olisi tehnyt mitään. Eron uhkailu on mielestäni todella ilkeätä, kun hän ei edes tarkoita sitä, hän vain lataa aina kaiken kerralla, kun ei voi puhua asioista suoraan oikealla hetkellä, vaan jälkikäteen. Minusta en ole ansainnut häneltä sellaista kohtelua mutta en voi sitä hänelle edes sanoa, koska silloin nalkuttaisin!!??