Olen seurustellut kohta 5 vuotta saman ikäisen miehen kanssa. Suhde alkoi ammattikoulussa ja nyt tuntuu,kun se olisi päättymässä. Asumme kumpikin omissa vuokra kämpissä ja tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat olevan aivan erilaiset toisillamme. Minä haluan joskus lapsia(ehkä), muuttaa yhteen, ja nauttia yhteisistä hetkistä ja pienistä piristeistä. Hän muutti juuri vasta vahempienluota ja olen hänen ensimmäisensä ja hänellä lapset tulevat ehkä 10v päästä,jos silloinkaan. Hän on ehdottanut taukoa,mutta sanoin,että minun taukoni on ikuinen.
Entiedä mitä tehdä. Kuitenkin koko nuoruuden viettänyt tämän ihmisen kanssa. Osaanko olla yksin? Saanko koskaan sitten miestä? Hän ei osaa puhua näistä asioista. Sanoo,että "ahdistelen" häntä,jos kysyn häneltä,että mikä on vialla tässä suhteessa tms? (lapsellista?) Toisaalta tiedän,että meillä ei ole tulevaisuutta,mitä teen, kun hänestä ei ole edes puhujaksi? :(
Entiedä mitä tehdä. Kuitenkin koko nuoruuden viettänyt tämän ihmisen kanssa. Osaanko olla yksin? Saanko koskaan sitten miestä? Hän ei osaa puhua näistä asioista. Sanoo,että "ahdistelen" häntä,jos kysyn häneltä,että mikä on vialla tässä suhteessa tms? (lapsellista?) Toisaalta tiedän,että meillä ei ole tulevaisuutta,mitä teen, kun hänestä ei ole edes puhujaksi? :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saat sä lapsia. Ainakin minun kanssa. jotkut miehet ei vaan osaa puhuu tulevaisuudesta. miehes ei haluu sitoutua lapsiin, ehkä sillä on se rilluttelu vaihe vielä kokematta. Mut meikä on kokenut sen jo ja olen valmis tekee lapsia.
Jos esität itsellesi kysymyksiä "Osaanko olla yksin? Saanko koskaan sitten miestä?" tuo kertoo lähinnä siitä, että nyt sinun olisi korkea aika opetella olemaan yksin ja ilman miestä ainakin jonkun aikaa. Nuo kun ovat sellaisia asioita, jotka suurimmalle osalle tulevat eteen ennemmin tai myöhemmin. Parempi opetella nuorena kuin vasta keski-ikäisenä.
Ja usko pois, kyllä sinä pärjäät ihan yksinkin, vaikka aluksi voi olla totuttelua. Sitten voitkin koittaa löytää itsellesi sopivan miehen sen sijaan, että sulla on vaan joku mies, kun et halua yksinkään olla. Harvemmin sellaisilla suhteilla mitään onnellista loppuelämää saa aikaiseksi.
Ehkä tosiaan on aika liikkua eteenpäin. En halua miestä joka on amisparkissa mielummin,kun minun kanssani. Nähdään muutenkin ehkä kerran kuussa. Ja yhteisiä leffailtoja tms ei ole enään ollut pitkään aikaan. Toivon silti että pystyisimme olemaan kavereita,kun tämä päättyy! Toipuminen tulee olemaan vaikeata,mutta ehkä olen mielummin yksin,kuin yksin suhteessa ja onneton.