Entiedä mitä tekisin tässä tilanteessa. Erosin entisestä noin vuosi sitten, olimme seurustelleet 4vuotta.. Lapset ja häät oli suunniteltu jo..
Suhde oli alusta asti hyvä oli niitä alamäkiäkin mutta niistä aina selvittiin. asuimme ensimmäiset vuodet n.300km päässä toisistamme kun muutimme yhteen niin mies muutti minun luokseni ja tietenkin teki sen uhrauksen että jätti kaikki kaverinsa ja sukulaisensa sinne. No mies masentui häneltä jäi ammattikoulu kesken ja päivät kului sitten tietokoneella. no tottakai siinä meni hermot kun mies nukkui päivisin kun itse kävin töissä ja mies valvoi yöt kun minä nukuin.
Ja mulle tuli jokin tarve päästä menemään koska kuitenkin suht nuoresta asti oltu yhessä ja tuntu että oli jäänyt paitsi jostain. no nyt vuoden eron jälkeen olen päässyt menemään enkä kyllä jäänyt mistään paitsi. entisellä oli uusi suhdekkin joka loppui kovin lyhyeen. Vähän väliä jompikumpi käynyt vuoretellen tässä vuoden sisällä sanomassa että on ikävä..
Itse olen uudessa suhteessa ollut n.3kk. Mies on ihana ja rakastan tätä. meillä on vain niin eri tulevaisuuden suunitelmat.
Ja nyt tuntuu kun ensi viikolla tarvisi mennä miehen luokse taas että se on niin väärin. tiedän että tulee vaikeeta ahdistaa..
Ja nyt en voi puhua kellekkään koska kaikki kaverit ovat sitä mieltä että entiseni oli syvältä ja näin..
Olen muutenkin nyt jutellut entisen kanssa tosi paljon, ja tuntuu että hän olisi kasvanut henkisesti tosi paljon ja jutteli että on täysin varma etttä jos palattaisi se tulisi kestämään.Itsestänikin tuntuu siltä koska ei meillä koskaan suurempia ongelmia ollutkaan. entinenkin on nyt ''parantunut masennukseta'' eikä enää pelaakkaan. Koulu sujuu ja kaikki muutenkin. Hän on se sama ihminen nyt keneen ihastuinkin.
sen tiedän että nykyisen kanssa on pakko erota vaikka en palaisikaan entisen kanssa. koska on niin väärin häntä kohtaan tämä..
pelkään että kadun jos jätän nykyisen ja päätän ottaa entisen.
Ja pelkään että mietin lopun elämää sitä että mitä jos oisin ottanut entisen..
ÄÄH! Apua.. olen aivan rikki tästä asiasta..
Suhde oli alusta asti hyvä oli niitä alamäkiäkin mutta niistä aina selvittiin. asuimme ensimmäiset vuodet n.300km päässä toisistamme kun muutimme yhteen niin mies muutti minun luokseni ja tietenkin teki sen uhrauksen että jätti kaikki kaverinsa ja sukulaisensa sinne. No mies masentui häneltä jäi ammattikoulu kesken ja päivät kului sitten tietokoneella. no tottakai siinä meni hermot kun mies nukkui päivisin kun itse kävin töissä ja mies valvoi yöt kun minä nukuin.
Ja mulle tuli jokin tarve päästä menemään koska kuitenkin suht nuoresta asti oltu yhessä ja tuntu että oli jäänyt paitsi jostain. no nyt vuoden eron jälkeen olen päässyt menemään enkä kyllä jäänyt mistään paitsi. entisellä oli uusi suhdekkin joka loppui kovin lyhyeen. Vähän väliä jompikumpi käynyt vuoretellen tässä vuoden sisällä sanomassa että on ikävä..
Itse olen uudessa suhteessa ollut n.3kk. Mies on ihana ja rakastan tätä. meillä on vain niin eri tulevaisuuden suunitelmat.
Ja nyt tuntuu kun ensi viikolla tarvisi mennä miehen luokse taas että se on niin väärin. tiedän että tulee vaikeeta ahdistaa..
Ja nyt en voi puhua kellekkään koska kaikki kaverit ovat sitä mieltä että entiseni oli syvältä ja näin..
Olen muutenkin nyt jutellut entisen kanssa tosi paljon, ja tuntuu että hän olisi kasvanut henkisesti tosi paljon ja jutteli että on täysin varma etttä jos palattaisi se tulisi kestämään.Itsestänikin tuntuu siltä koska ei meillä koskaan suurempia ongelmia ollutkaan. entinenkin on nyt ''parantunut masennukseta'' eikä enää pelaakkaan. Koulu sujuu ja kaikki muutenkin. Hän on se sama ihminen nyt keneen ihastuinkin.
sen tiedän että nykyisen kanssa on pakko erota vaikka en palaisikaan entisen kanssa. koska on niin väärin häntä kohtaan tämä..
pelkään että kadun jos jätän nykyisen ja päätän ottaa entisen.
Ja pelkään että mietin lopun elämää sitä että mitä jos oisin ottanut entisen..
ÄÄH! Apua.. olen aivan rikki tästä asiasta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia, Mitä olette valinneet ja kadutteko mitään?