Nyt on aika avautua. Oon kohta 29-vuotias mies. Pari vuotta on tullut nyt "sinkkuiltua" tässä sekopäisessä yhteiskunnassa. Sinkkuiluhan tarkottaa jokaviikonloppuista baarissa juoksemista tai muuta yhtä hohdokasta.
Ja mitä on jäänyt käteen? Pääasiassa muna.
Tässä listaus:
Yhden yön jutut = teoriassa mielenkiintoisia, käytännössä yhtä toimivia kuin elokuvien nallipyssyt.
Baarit = vaikka valitsisit stadin "filosofisimman" paikan, niin homma on silti pelkkää pintaliitoa. Ei ole eroa, menetkö Kallion hamppuhippiviiksipaikkaan (jossa Haavisto on jumala ja yliopisto lähempänä uskontoa kuin uskonto uskontoa) tai perinteiseen sedulaan (kaikkihan tietää, mitä tällä tarkoitetaan). Baarissa määrää alkoholi, ei mikään muu, ja ihmisen arvoista ei saa minkäänlaista käsitystä.
Baari-illan jälkeiset treffit = käsitys ihmisen arvoista alkaa hahmottua. Myös ihmisen pintaprofiili hahmottuu ensimmäisen kerran.
Baari-illan jälkeiset treffit vol.2 = saat tietää, että tyttö palvoo Baalia.
Baari-illan jälkeiset treffit vol.3 = urbaanilegenda.
No, missä sitten voisi tavata sen oikean puoliskon? Helvetin hyvä kysymys. Kirjaston voit unohtaa ja muut saatanan kokki/tanssikurssit. Ei sieltä ketään löydä. Korkeintaan jonkun saparopäisen kylähullun, joka ei osaa lukea, kokata saati tanssia. Kotona on kahdeksan lasta ja yhdeksäs odottelee sarjatuotantouunissa. Kaikki luonnollisesti eri miehiltä. Tai sitten kyseessä on se kolmevitonen uraohjus, jonka jakkupuku lentää nurkkaan ennen kuin itse ehtii mitään tyhmää sanoakaan. Revi siitä sitten romantiikkaa tai versoa elinikäiselle matkalle.
Mihin tässä itkuraivarianalyysissa sitten päädytään? Siihen, ettei tarvitse juurikaan kummastella tapaa, miten normaalit suhteet yleensä syntyvät. Esim. opiskellessa pääsee seuraamaan pitkään ja hartaasti toista osapuolta, jolloin käsitys "mussukasta" muodostuu aivan eri tavalla. Sama pätee kaiken maailman suviseuroihin. On myös fakta, ettei kaksikymppisenä ole vielä ehtinyt katsomaan kuusitoista kertaa putkeen kaikkia Sinkkuelämää-kausia tai ehtinyt lukemaan mediasta miljardia kertaa siitä, miten koko ajan pitää tuntua hyvältä. Ja jos ei tunnu, niin vaihtamalla paranee. Sanonpa vain: koko ajan ei voi minkään perkeleen yhtälön mukaan tuntua hyvältä ja vaihtamalla paranee pääasiassa baarien liikevaihto. En silti yllytä jäämään suhteeseen, jos mies ei huomioi sinua tai nainen pitää Kotikadusta.
Missä ovat kaikki naiset, jotka käyvät joskus kirkossa, eivät nipota aivan kaikesta, eivät myötäile liikaa, ovat söpöjä kuin pieni merenneito, huutavat tarvittaessa, vievät paskan blenderin takaisin kauppaan, koska se ei toimi niin kuin pitäisi… listaa voisi jatkaa, mutta se saattaisi antaa kuvan, että vaadin liikaa.
Prkl, on se vaan paskaa kuokkia tätä paskaa ilman ihmistä, joka pitelisi välillä paskasta kuokkaa.
Ja mitä on jäänyt käteen? Pääasiassa muna.
Tässä listaus:
Yhden yön jutut = teoriassa mielenkiintoisia, käytännössä yhtä toimivia kuin elokuvien nallipyssyt.
Baarit = vaikka valitsisit stadin "filosofisimman" paikan, niin homma on silti pelkkää pintaliitoa. Ei ole eroa, menetkö Kallion hamppuhippiviiksipaikkaan (jossa Haavisto on jumala ja yliopisto lähempänä uskontoa kuin uskonto uskontoa) tai perinteiseen sedulaan (kaikkihan tietää, mitä tällä tarkoitetaan). Baarissa määrää alkoholi, ei mikään muu, ja ihmisen arvoista ei saa minkäänlaista käsitystä.
Baari-illan jälkeiset treffit = käsitys ihmisen arvoista alkaa hahmottua. Myös ihmisen pintaprofiili hahmottuu ensimmäisen kerran.
Baari-illan jälkeiset treffit vol.2 = saat tietää, että tyttö palvoo Baalia.
Baari-illan jälkeiset treffit vol.3 = urbaanilegenda.
No, missä sitten voisi tavata sen oikean puoliskon? Helvetin hyvä kysymys. Kirjaston voit unohtaa ja muut saatanan kokki/tanssikurssit. Ei sieltä ketään löydä. Korkeintaan jonkun saparopäisen kylähullun, joka ei osaa lukea, kokata saati tanssia. Kotona on kahdeksan lasta ja yhdeksäs odottelee sarjatuotantouunissa. Kaikki luonnollisesti eri miehiltä. Tai sitten kyseessä on se kolmevitonen uraohjus, jonka jakkupuku lentää nurkkaan ennen kuin itse ehtii mitään tyhmää sanoakaan. Revi siitä sitten romantiikkaa tai versoa elinikäiselle matkalle.
Mihin tässä itkuraivarianalyysissa sitten päädytään? Siihen, ettei tarvitse juurikaan kummastella tapaa, miten normaalit suhteet yleensä syntyvät. Esim. opiskellessa pääsee seuraamaan pitkään ja hartaasti toista osapuolta, jolloin käsitys "mussukasta" muodostuu aivan eri tavalla. Sama pätee kaiken maailman suviseuroihin. On myös fakta, ettei kaksikymppisenä ole vielä ehtinyt katsomaan kuusitoista kertaa putkeen kaikkia Sinkkuelämää-kausia tai ehtinyt lukemaan mediasta miljardia kertaa siitä, miten koko ajan pitää tuntua hyvältä. Ja jos ei tunnu, niin vaihtamalla paranee. Sanonpa vain: koko ajan ei voi minkään perkeleen yhtälön mukaan tuntua hyvältä ja vaihtamalla paranee pääasiassa baarien liikevaihto. En silti yllytä jäämään suhteeseen, jos mies ei huomioi sinua tai nainen pitää Kotikadusta.
Missä ovat kaikki naiset, jotka käyvät joskus kirkossa, eivät nipota aivan kaikesta, eivät myötäile liikaa, ovat söpöjä kuin pieni merenneito, huutavat tarvittaessa, vievät paskan blenderin takaisin kauppaan, koska se ei toimi niin kuin pitäisi… listaa voisi jatkaa, mutta se saattaisi antaa kuvan, että vaadin liikaa.
Prkl, on se vaan paskaa kuokkia tätä paskaa ilman ihmistä, joka pitelisi välillä paskasta kuokkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä Baaliako tarkoitat? http://fi.wikipedia.org/wiki/Baal
Jotain sinne päin. Vanha kunnon baali on hyvä symboli aavistuksen vinksahtaneille.
kaikki uskovaiset ole vähintään aavistuksen vinksahtaineita.
Ymmärsinkö oikein että ongelmasi on ettet löydä tarpeeksi hyvännäköistä ja kiinnostavaa KRISTITTYÄ naista?
Jos tuo olisi ainoa ongelmani, niin askeleeni olisivat kevyet :)