Mietin eräs ilta sitä, kuinka paljon pessimistisemmin ajattelen asioista kuin monet ystäväni ja uskon että rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen puuttuminen ovat suurin syy tähän..vai olenko väärässä? Kuinka moni OIKEASTI tietää miltä elämä ilman rakkautta tuntuu? (Tarkoitan tässä nyt sitä, ettei kukaan ole sanonut rakastavansa sinua tai tuntea olevansa toiselle se tärkein.) Monesti saa vain kuulla vähättelyä omasta sinkkuudestaan, siitä kuinka siitä pitäisi nyt nauttia..mutta uskon, ettei kukaan jaksa vuosikymmeniä olla iloinen, hymyilevä ja ajatella niin pirun positiivisesti kaikesta!
Pohjalla ollaan, mutta noustaanko täältä enää ikinä?
Kellään samanlaisia kokemuksia?
Pohjalla ollaan, mutta noustaanko täältä enää ikinä?
Kellään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On samanlaisia kokemuksia. Usein kuulee just tota oletpa sä pessimistinen tai miksi olet aina niin negatiivinen. Sanojat ovat itse tietysti olleet tyytyväisinä suhteissa vuosikaupalla ja itse en ole koskaan ollut.
jooh kylhän se naaman vähän väkisin mutrulle vetää, kivahan se on kuulla miten pitäs ajatella positiivisesti ja lalallala, mielellänihän minä niin tekisin mutta kukapa niitä ajatuksiaan hallitsee ja jaksaa kaiken paskan keskellä loputtomasti hymyillä ... Ja joo itse olin peruspositiivinen ihminen ja hymyilin paljon mutta kyllä vuosia jatkunut yksinäisyys on tehnyt minusta kylmän ihmisen ja sitten onki noidankehä valmis ... hu0h ...
Hymy hyytynyt mullakin. En usko että hymyn aika koskaan tavallaan palaa takaisin. Tietynlainen viattomuus ja hyväuskoisuus vähentynyt. Liian negatiivisesti ajatteleva antaa kylmän kuvan itsestä.