Näin lyhyesti:
Poikaystäväni tykkää ja välittää minusta todella paljon, mutta ei tiedä haluaako olla parisuhteessa. Olemme nyt olleet noin vähän yli viikon "erossa", koska lupasin hänelle miettimisaikaa, ja itse olen joka ilta itkenyt itseni uneen. Muutenkin olen ollut päivittäin hyvin ahdistunut, masentunut ja minua on pelottanut hänen päätöksensä. Nyt noin viikon jälkeen kysyin häneltä asiasta ja hän sanoi vain, että ei ole ehtinyt miettimään asiaa vielä kunnolla ja viimeksi kun puhuin hänelle, hän sanoi etten anna hänelle tarpeeksi aikaa miettiä. Tiedän, että olin varmaan hieman kärsimätön, mutta en haluaisi enää itkeä ja olla ahdistunut niin paljon... Viimeksi kun minulla oli juttua jonkun kanssa, hän tapaili toista kuukauden ajan selkäni takana. Nyt taas poikaystäväni ei vain tiedä, että haluaako seurustella. Mitä minä teen väärin? Luulin, että minulla oli asiat niin hyvin poikaystäväni kanssa ja että olisin kerrankin onnellinen jonkun kanssa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saatan jäädä taas yksin...
Tiedättekö vastaavia tapauksia, joissa mies on alkanut epäröimään? Olen itse lueskellut juttuja vähän kaikkialta ja olen ymmärtänyt, että yleensä pari on pysynyt yhdessä, mutta joskus on erottu kuukaudeksi tai pariksi mutta kuitenkin palattu lopulta yhteen. Kaikki tapaukset ovat tietenkin niin yksilöllisiä, että varmaankin vaikea mennä sanomaan...Eipä tässä auta muu kuin odotella :(
Poikaystäväni tykkää ja välittää minusta todella paljon, mutta ei tiedä haluaako olla parisuhteessa. Olemme nyt olleet noin vähän yli viikon "erossa", koska lupasin hänelle miettimisaikaa, ja itse olen joka ilta itkenyt itseni uneen. Muutenkin olen ollut päivittäin hyvin ahdistunut, masentunut ja minua on pelottanut hänen päätöksensä. Nyt noin viikon jälkeen kysyin häneltä asiasta ja hän sanoi vain, että ei ole ehtinyt miettimään asiaa vielä kunnolla ja viimeksi kun puhuin hänelle, hän sanoi etten anna hänelle tarpeeksi aikaa miettiä. Tiedän, että olin varmaan hieman kärsimätön, mutta en haluaisi enää itkeä ja olla ahdistunut niin paljon... Viimeksi kun minulla oli juttua jonkun kanssa, hän tapaili toista kuukauden ajan selkäni takana. Nyt taas poikaystäväni ei vain tiedä, että haluaako seurustella. Mitä minä teen väärin? Luulin, että minulla oli asiat niin hyvin poikaystäväni kanssa ja että olisin kerrankin onnellinen jonkun kanssa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että saatan jäädä taas yksin...
Tiedättekö vastaavia tapauksia, joissa mies on alkanut epäröimään? Olen itse lueskellut juttuja vähän kaikkialta ja olen ymmärtänyt, että yleensä pari on pysynyt yhdessä, mutta joskus on erottu kuukaudeksi tai pariksi mutta kuitenkin palattu lopulta yhteen. Kaikki tapaukset ovat tietenkin niin yksilöllisiä, että varmaankin vaikea mennä sanomaan...Eipä tässä auta muu kuin odotella :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä tuohon voisi sanoa? Joku varmaan kirjoittaa tänne että miehellä on toinen, mikä on toki mahdollista mutta onhan niitä syitä muitakin.
Jos ette kerran seurustele niin voithan itse katsella/tapailla muita miehiä. Ei kai siinä ole moraalisesti mitään väärää.
Ei tämä mies ole sellainen, joka tapailisi toista naista selkäni takana...Kyllä minä tiedän, että hän oikeasti välittää minusta eikä satuttaisi minua sillä tavalla.
Ja ei tämä "tauko" nyt sellainen ole...Enkä todellakaan edes katselisi tai tapailisi miehiä sen aikana, en tunne minkäänlaista vetoa muita miehiä kohtaan tällä hetkellä, kun kerran rakastan poikaystävääni. Ja vaikka olisimmekin eronneet, ei minua siltikään huvittaisi olla sillä tavalla läheisissä tekemisissä miesten kanssa. Jos tämä juttu nyt oikeasti loppuu tähän, niin tuskin haluan seurustella pitkään aikaan. En halua, että minuun sattuu enää.
Trolli, neitsyt ja puutteessa!
Minkä ikäisiä olette? Miten pitkään seurustelleet?
Sen sijaan, että pohdit poikaystäväsi aivoituksia, sinun pitäis järjestellä omia ajatuksiasi! Ensimmäinen asia on se, että ymmärrät, ettei parisuhde ole ihmisarvon mitta ja ainut taivoiteltava olotila maailmassa - vaan sinun on osattava elää myös yksin! Et voi kaataa vastuuta omasta onnellisuudestasi toisen ihmisen niskaan ja odottaa, että joku prinssi Uljas karauttaa valkean ratsun selässä poimimaan sinut mukaansa ja that's it.
Okei, välität kovati poikaystäväsi, mutta jossei hänestä tunnu siltä, että hän haluaa sitoutua parisuhteeseen kanssasi, et sille mitään voi. Eikös poikaystäväsi kuitenkin kaikesta huolimatta tee ihan fiksusti, kun on sanonut sinulle, ettei ole varma tunteistaan? Pahempi juttu olisi, jos uskottelisi sinulle kaiken olevan ok ja sitten yhtäkkiä vetäisisi maton jalkojesi alta sanomalla, ettei hänestä ole tähän.
Vaikka se vaikeaa onkin, älä painosta poikaystävääsi kysymällä yhtä mittaa, onko hän miettinyt ja onkohan päättäynyt. Tietysti voit sanoa, ettet aio määrättömästi roikkua mukana ihmettelemässä, missä mennään - sillä epätietoisuus on kettumaisinta maailmassa eikä reilua ketään kohtaan. Voithan sanoa, että sovitaan sitten jokin kiinteä päivämäärä, johon mennessä päätöksen on tultava?
Olemme 20 vuotiaita, seurustelleet n. 5 kuukautta.
ertae987, Olen hyvin tietoinen siitä, että parisuhde ei ole ihmisarvon mitta ja osaan toki elää myös yksin. Olenhan elänyt yksin myös ennen parisuhteita ja parisuhteiden välissä. En minä ole kaatanut vastuuta onnellisuudestani poikaystäväni niskaan ainakaan tarkoituksella, enkä halua hänen olevan yhdessä kanssani mikäli hän ei sitä tahdo. Minä haluan vain hänen parastaan.
Ja poikaystäväni on sanonut, että on kyllä varma tunteistaan minua kohtaan, mutta ei ole yleisesti varma siitä että tahtooko olla parisuhteessa, vai onko sinkkuus hänelle vapaampi vaihtoehto. Ja kyllähän hän tavallaan tässä tilanteessa on jo vetänyt maton jalkojeni alta, kun olemme kuitenkin jo melko kauan seurustelleet ja itse olen luullut, että kaikki on ollut hyvin...
En ole myöskään kysynyt poikaystävältäni jatkuvasti, että onko hän päättänyt. Kysyin häneltä vasta noin viikon jälkeen kuten sovimmekin ja petyin, kun minkäänlaista edistystä tälle mietinnälle ei ole tapahtunut... Itse kun en tiedä kuinka kauan jaksan elää tässä epätietoisuudessa, kun itken päivittäin ja ahdistaa niin järjettömästi. Päivänmäärää on turha alkaa sopimaan, sillä siitä emme osaisi pitää kiinni kuitenkaan...
Lyhyesti siis: Osaan elää yksin, mutta olen huomattavasti onnellisempi parisuhteessa. Aivan kuin jotkut ovat onnellisempia sinkkuina.
Toisaalta kaikki tuo sinun epäily ja painostus huokuu sinusta sekä tuo käytös omalta osaltaan karkoittaa miestäsi entisestään oli sitten hänelle aikeet mitkä tahansa.
Osut täysin oikeaan sanoessasi "Kaikki tapaukset ovat tietenkin niin yksilöllisiä, että varmaankin vaikea mennä sanomaan", ja sen vastauksen kärttäminen poikaystävältäsi todellakin tekee vain hallaa teidän suhteelle. Jos et muuten pysty olemaan, niin anna miehelle joku päivämäärä esim. parin viikon päästä ja sano, että siihen asti on aikaa pohtia ja sen jälkeen sinä teet omat ratkaisusi, koska tällasisessa epätietoisuudessa on yhtä helvettiä elää. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että noina parina viikkona sinä et itse ota häneen yhteyttä ennen tuota eräpäivää.
Olimme siis alunperin sopineet, että olemme erossa sen noin viikon ja hänellä on aikaa miettiä sen aikaa...sen takia vain kysyin häneltä, että missä mennään. En kysynyt missään vaiheessa suoraan, että mitä olet päättänyt ja päätös tännehetinyt. Ellei minulla olisi niin vaikea elämäntilanne muutenkin juuri nyt (riitaa lähimpien ystävien kanssa, lemmikkini kuoli ja minulla on todella tärkeitä päättökokeita juuri nyt) niin en varmaankaan olisi edes ottanut häneen yhteyttä itse vielä tuon viikon jälkeen...En ymmärrä, että miten olen nyt painostanut tai epäillyt häntä, kun vain satuin kysymään häneltä. En ole myöskään kertonut hänelle täysin, että minkälaisia ongelmia tämä epätietoisuus on minulle aiheuttanut...
Jos siis kysyn sovitun ajan jälkeen, että missä mennään, se on suoraan painostamista? Totta kai kysyn, sillä viikon ahdistuksen, itkemisen ja pelon jälkeen ei hirveästi tule miettineeksi, että onkohan tämä nyt painostamista...Lisäksi kyseessä on ensimmäinen kunnollinen parisuhteeni, joten en minä tiedä, että mitä pitäisi tehdä...Alkaa ahdistaa vaan lisää, kun minua nyt syytetään poikaystäväni painostamisesta...