Olen jo 38 ikäinen ja minulla ei ole kunnon töitä. Joo, kyllä naisia periaatteessa olisi riittänyt, ja ollutkin... mutta nyt ei vuosiin ole oikein ollut mitään yritystäkään. Ei ole kiinnostusta enään muutenkaan. Juu hyvännäköseksikin haukuttu, mutta ei, ei ole ponnetta. Jotenki tuntuu, että muilla on jo vaikka mitä ja minä vain mietin mistä saan rahat enskuun auton katastukseen nyhdettyä varsinkin, kun tulee korjaamistaja laittamista. Arki on aivan kädestä suuhun elämistä, naisille tuskin riittää mikään vaikka kuinka hyvän saisi. Rahasta mussutus alkaa jonkuajan päästä kuitenkin. Jotenkin olen jo luovuttamassa elämästä ja sen mahdollisuudesta... en voi tulla yksinkään isäksi. En jotenki vaan "uskalla" tehdä mitään.
Pakko viihtyä yksin
Umpikuja
874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
esiaviollinen seksi on synti. ota selvää, mitä siitä seuraa viimeisellä tuomiolla. kadu syntejäsi ja muutenkin on hyvä kieroutuneita naisia vältellä ihan ajanviettokannaltakin. ihan kuin mustalaisia ovat naiset suhteessa miehiin tosin eri tavalla, naisethan pyrkivät maksattamaan mutta vietiinpä kaverilta jokin aika sitten 500 euron seteli naisen toimesta.
kannattaa valmiiksi ajatella että nainen on valehtelija ja hyväksikäyttäjä niin ei tule yllätyksiä. Jos nainen osoittautuu muuksi niin sitten ok, mutta harvassa sellaiset naiset ovat. ei se sattumaa ole että naisilla on tilastojen mukaan varakkaimmat miehet aviomiehinä. Hjallis Harkimo kelpaisi aviomieheksi monille naisille vielä kuoltuaankin
Mä olen hiukan eri mieltä tuosta rahasta. Nainen kun olen itsekin, niin ja tunnen muitakin naisia jonkin verran. Osalle naisista raha ja varallisuus todella tärkeätä suhteeseen ryhdyttäessä. Köyhätasku mies ei kelpaa. Mutta isolle osalle naisista riittää, että mies on rakastettava ja edes yrittää pitää taloudestaan huolta.
Ei vaadita mitään rikkauksia ja suuria summia rahaa naisen saamiseen. Se on enemmänkin miesten luomaa harhaa, että naista ei voi saada jollei ole varakas ja tuhlaa rahaa naiseen mielin määrin. Toki sellaisia naisia löytyy, joille saat kylvää kaiken omaisuutesi ja jäädä vielä velankin puolelle, mutta se on sitten jo miehen oma valinta, jos sellaiseen päättää tarrautua.
Aina kun voi myös valita ottaako rahanahneen elätin vai naisen joka rakastaa sua vaikka sulla ei oliskaan läjäpäin rahaa ja omaisuutta. Ite oon aina valinnut niitä, jotka yrittää mennä eteenpäin ja pärjää normaali tuloilla. Ei ole rikkauksia eikä Roope Ankan rahaholvia. Koska mä en ole koskaan halunnut rakastua rahaan, vaan ihmiseen. Uskon etten ole ainoa sorttiani kuitenkaan. :-)
Eli mahkuja on miehillä löytää muutakin, kun rahalla rakkautta.
Minä luulen, että tuo taloudellisen tilanteen arvostaminen riippuu omasta elämäntilanteesta. Jos nainen elää sosiaalisten tulonsiirtojen (sossu, työkkäri, kela ym.) varassa, niin rahalla ei ole suurtakaan merkitystä, vaikkei siitä tietysti haittaakaan ole.
Mutta jos naisella on vaikkapa omistusasunto ja vakituinen työpaikka, niin aika harva on valmis aloittamaan suhdetta miehen kanssa, jota täytyy sponsoroida. Erillään asuttaessa ei tietenkään tarvitse, mutta entäs jos muutetaan yhteen?
Mitäs sitten, kun haluttaisiin lapsia ja jäädä niitä kotiin hoitamaan? Asuntolaina pitäisi maksaa eikä sossuun ole asiaa. Silloin suurin osa arvostaa, että miehestä on myös taloudellista turvaa. Joidenkin mielestä tämä on materialismia, toisten mielestä normaalin arjen turvaamista.
"Ite oon aina valinnut niitä, jotka yrittää mennä eteenpäin ja pärjää normaali tuloilla."
Niin, siinä se sitten tulikin. Haluat rahaa, mut miehen ei tarvi olla miljonääri, pähkinänkuoressa.
Voit olla oikeassakin ainakin osittain.
"Erillään asuttaessa ei tietenkään tarvitse, mutta entäs jos muutetaan yhteen?"
Ei mua ole häirinnyt miehen työttömyys ja päivärahalla eläminen, vaikka mulla onkin omistusasunto ja töitäkin on ollut epäsäännöllisen säännöllisesti. Olen siis ollut usein se ns. varakkaampi osapuoli, mutta mitään se ei ole kumpaakaan haitannut. Ainoastaan yhden kerran olen koko elämäni aikana kokenut olevani miehelle sponsori. Tuo mies oli vielä ison osan ajasta työssä ja minä työtön. :-)
Henkilökohtaisesti mä ajattelen, että mies ja nainen voivat kumpikin tehdä asioiden hyväksi paljon, jos huvittaa. Kummankaan ei tarvitse olla vetovastuussa ja lisääntyminen on vapaaehtoista. Jos ei rahkeet riitä, pitää tajuta sekin.
Joo, taloudellista turvaa se on juuri tuo normaalilla työtulolla pärjääminen. Se ei kuitenkaan vaadi rikkauksia, kuten ehkä ymmärrät. Kuten sanoin yrittää mennä eteenpäin ja pärjää normaali tuloilla. Se varmasti isolle joukolle naisia kelpaa ja riittää. Että miehellä on yritystä ja halua kertoo ihmisestä jo paljon.
Materialismi onkin sitten jo ihan eri asiaa mistä minä juttelen. Rahanahne ihminen on useinmiten myös materialisti. Muille riittää normi tulotkin.
Pitäähän minunkin pärjätä ihan samalla kaavalla, naisena. Tasa-arvo. :-)
Voi juma äijät. Älkää yleistäkö.
Olen nainen, yrittäjä ja teen osa-aikaista sen lisäksi. Teen sen verran että elää..enemmänkin olis tarjolla, mutta just nyt teen vähemmän.
Etsin rakastettavaa miestä. Kuka työtön mutta mukava uskaltaa tulla tähän kun sanon olevani yrittäjä? Korkeakoulut on käyty, mutta sitäkään ei uskalla sanoa. Ulkonäköä on sen verran että ihmiset tuijottaa, joka on muuten saatanan ärsyttävää. Miehet ei uskalla pokailla muuten kuin kännissä baarissa. enkä tahdo enää mennä baariin. Ja mulle ei kelpaa ylpeä typerä mersumies. Tahdon, että miehellä on sydän paikallaan. Ja että ME oltais tiimi, joka pitää yhtä vaikka vastatuulessa.
Yksin olen kai maailman tapiin asti. Rakkaudeton elämä.
No kyllä ei suomalainen mies analysoi itseään noin tuossa tilanteessa ja asemassa.