neuvojen tarpeessa, desperately!!!

JOs miehesi ei halua auttaa itseään, voit omalla käytökselläsi tehdä jotain muttet ihmeitä. Suosittelen perheterapia (voi mennä myös yksin, jos miehesi ei suostu). Maksutonta perheasiainneuvottelukeskuksissa.

Jutttele miehesi kanssa kunnolla, ei se ero ole parhain vaihtoehto.. Pystytte yhdessä tosiaan käymään siellä perheterapiassa, suostuttelet miehesi mukaan. Tsemppiä nainen, pysy vahvana ja älä luovuta

esimerkkitilanteita
1 ostan perheelle herkkuja. nostan kulhon pöytään, ja kaikki syövät mitä haluavat.
tilanne 2, mies ostaa herkkuja, tulee sohvalle, avaa pussit, mässyttää ja voihkii onnesta...lasten tullessa osingoille, sanoo :ostakaa itte naminne..ajaa pois. nauttii kuningas olostaan.
2 mies ajaa autoa, aivan edellä olevan puskurissa. koukkii keskikaistalle nähdäksee, koska pääsee ohi. kiroilee hidastelijaa. ei tajua että turvavälin jättämällä näkisi pitkälle eteen, saisi kunnon ohitusvauhdin jo omalla kaistalla, eikä tuulilasia tarvitsisi pestä atukoamatta kun edellä olevan kura ei lentäisi lasiin.
kun joku muu roikkuu meidän puskurissa, sen on tyhmä ja idiootti jne.
3 joku peruuttaa saapuessamme parkkipaikalle. miehen kommentti :" kato mikä törttö, tulee vaan vaikka näkee et me ollaan tässä.. tuu päälle vaan nii saat maksaa".
mies itse peruuttaa : "kato, toi tulee päälle vaikka näkee et mä tässä peruutan, voi elämä mikä idiootti!"
4 hoitopäivän aamu. aina sama kaava. mies herää 06.50, keittää kahvin, istuu kylpytakissa sohvalla, syö ja avaa lapsille tv:n. klo 07.40, hirveä paniikki ja huuto, miksi te ette on per''''le pukenu, nyt me myöhästytään, kiroilua, juoksua, myöhästelyä. Jos erehdyn neuvomaan, etä pue lapset eka ja vasta sit tv auki, kommentti on, vie ne ite hoitoo si ku kerta paremmin osaat.
5 oma vapaapäiväni: en hiiskukkaan muille, etten ärsytä niitä jotka joutuu nousemaan kouluun ja töihin. herään silti ajoissa, siivoan kodin, leivon ja kokkaan.
miehen vapaapäivä : hehkutusta jo 2 pv ennen : "ai että mä saan kääntää kylkee vaan ku muut lähtee, kyllä on ihanaa"
todellisuus . nukkuu pitkään, istuu koneella, ehkä lakaisee ja siitäkin hirveä haloo, ettette sotke kun mä oon siivonnu.vapaapäivä on lepopäivä, paitsi vaimon "sulla oli koko päivä aikaa pestä mun vaatteet!"
miten mä saan miehen tajuaan, et se toimii naivisti, epäloogisesti,ärsyttävästi.????

Sun pitää saada miehes tuntemaan että oot semmonen pakkaus jota ei kannata pitää itsestään selvyytenä! Eli niin kauan ku miehes on sun ja sun intohimos armoilla niin kyllä se tahtoos saat taivuttettua... minunki ukko alkaa kuule kummasti tiskamaan jos vinkkaa siihen suuntaan ;) tai sitten voit tienki yrittää maanista jäkätys mantraa joka saattaa myös toimia, mutta karhunpalveluksen tavoin sitten jatkoa ajatellen.

Kakara se on. Itsekeskeinen kakara. Tuskin siitä kasvaa tuon isommaksi. Jos et halua erota, niin ainoa neuvo on, että älä välitä, muuten tulee sitä harmaata tukkaan nopeaa tahtia. Kyllä yksi lapsi siinä muiden joukossa menee.

Älä kuvittele, että voit muuttaa sitä toiseksi. Paras tapa on yrittää elää omaa elämääsi, hankkia ystäviä ja harrastuksia. Eli sitä aikuista seuraa, jotta pää ei hajoa. Käy ulkona, pukeudu lähtiessäsi nätisti ja jätä joskus se siivoaminen. Äläkä herra isä sentään pese aikuisen ihmisen vaatteita jos puhuu tuolla tavalla! Pesköön omat kakkansa pois kalsongeistaan.

Mieleen vaan hiipii ihmetys, että mikähän ominaisuus se tässäkin uroossa oli se, mihin niin palavasti nuorena rakastuit...

Minähän taidan ollakin ihan jotain "unelmamies" -ainesta, kun en huomaa mitenkään lukeutuvani noihin määritelmiin! Aloittajan mies on ehkä kopsannut roolinsa TV-sarjasta Kyllä isä osaa. Siinä se isä on ihan samanlainen luuseri, joka ei tee kotona mitään, mutta valittaa kyllä toisten tekosista tai tekemättä jättämisistä!

Meillä on toisinpäin, ainakin vapaapäivien suhteen. Minä suunnittelen vähintään viikko etukäteen, mitä tulen tekemään vapaallani. 50-luvun rmtl:ssa riittää kyllä remppaa... Vaimo sen sijaan tuntuu pitävän vapaansa todella vapaana käyden milloin missäkin ostoksilla ystävättäriensä kanssa. No pesee kyllä tietysti koneellisen pyykkiä harva se päivä.

En pidä itseäni kummoisena, mutta kait sitten on sanottava, että kiitos äiskä ja iskä, kun kasvatitte minustakin kunnollisen vastuunsa tuntevan miehen!