...olemme tehneet isoja päätöksiä asumiseen, ne loppusuoralla. Sormukset sormeen viime vuonna.
Minulla ei ollut suomuja silmillä suhteen alussa liikaa, sillä olemme tunteneet aiemmin. Ja olin ensin tarkkailevassa asemassa.Nyt hiljalleen on paljastunut todella ikäviä asioita. Saantunteja kuunnella puhelimessa hänen paatostaan, missä hän osoittelee virheitäni ja mitä vääryyksiä olen tehnyt. En saa suunvuoroa. Yirtän kysyä, että enkö mitään saa sanoa. Hän kiihdyttää itsensä mielettömään vihan tilaan. Kysyn väliin, että mikä on tämä viha, joka sinusta huokuu. Ei sellaista kuulemma ole, vaan rakastaa. sanoin, että minun mielestäni näin ei puhuta rakastamalle ihmiselle.
Tällä hetkellä olen täysin kylmä sisältä, koska näitä tapauksia alkaa olla niin monta. En tiedä jaksanko enää välittää siitä, että miltä näyttää kun kaikki hienot suunnitelmat yhteisestä elämästä menevät kankkulan kaivoon. Hän palaa vanhoihin sovittuihin juttuihin, tai nostaa pienen asian esiin ja kohta siitä tullut mieletön lumipallo. Sen tiedän, että on todella vaikea peruuttaa näistä asuntoasioista pois. Se on todella noloa ja jotain, mitä en osaa kuvitella.
Mutta ehkä jossain sisälläni olen koko ajan tuntenut (näiden kohtausten jälkeen), että jotain on pielessä, enkä ole osannut suunnitelmista nauttiakaan.
Kerran sain, tai luulin saaneeni, hänet ymmärtämään. Kirjoitin hänen sanomisensa ylös ja lähetin. Silloin myönsi, että täysin epäasiallista puhetta. Mutta taas tulee, viikottain.
Nyt harmittaa aivan hirveästi, mutta tavallaan uskon tietäväni totuuden sisimmässäni. En voi rakastaa ihmistä, joka on "päivin ja öin erilainen", aivan kuin peto astuisi ulos.
En ole pitänyt häntä narsistina, mutta nyt alkaa jo ihmetellä, että mitä tallainen alistaminen oikein on. Mietin, että hakeeko hän kuitenkin sitä, että sanon ne sanat, mitä hän haluaisi sanoa, eli "erotaan", mutta ajaa minua tekemään ratkaisun. Mutta kun kysyn, että ei kun rakastaa ja haluaa olla kanssani lopuelämän. Siihen sanon taas, että näin ei rakkaalle puhuta. Jokainen kohtaus vähentää rakkauttani, ja tällä hetkellä olen lähinnä tyrmistynyt. Riidankylväjä, heittää täkyjä koko ajan, olen kuin oikeustaistelussa. Sanon, että en lähde siihen mukaan, että se on väärin eikä tuo mukanaan mitään hyvää eikä rakentavaa.
En ole ennen seurustellut tällaisen kanssa. Kunpa, voi kunpa en olisi sitoutunut. Tämä on uusiosuhde, eli olemme eronneet aiemmista puolisoistamme.
Ovatko temperamenttimme näin erilaisia, vai mikä on. Minusta tämä on kaikkea muuta kuin tervettä. Menee hyvin välit ja hän leppoisa ja mukava, kunnes nämä nousevat pintaan aina välillä, viime aikoina tihenevin välein. Onko kenelläkään neuvoa?
Menetänkö järkeni ensin, vai olisiko syytä pelastautua. Kysyn itseltäni, ja olen todella tyrmistynyt.
Onko kenelläkään kokemuksia? Onko tällainen sairautta vai luonteenpiirre?
Minulla ei ollut suomuja silmillä suhteen alussa liikaa, sillä olemme tunteneet aiemmin. Ja olin ensin tarkkailevassa asemassa.Nyt hiljalleen on paljastunut todella ikäviä asioita. Saantunteja kuunnella puhelimessa hänen paatostaan, missä hän osoittelee virheitäni ja mitä vääryyksiä olen tehnyt. En saa suunvuoroa. Yirtän kysyä, että enkö mitään saa sanoa. Hän kiihdyttää itsensä mielettömään vihan tilaan. Kysyn väliin, että mikä on tämä viha, joka sinusta huokuu. Ei sellaista kuulemma ole, vaan rakastaa. sanoin, että minun mielestäni näin ei puhuta rakastamalle ihmiselle.
Tällä hetkellä olen täysin kylmä sisältä, koska näitä tapauksia alkaa olla niin monta. En tiedä jaksanko enää välittää siitä, että miltä näyttää kun kaikki hienot suunnitelmat yhteisestä elämästä menevät kankkulan kaivoon. Hän palaa vanhoihin sovittuihin juttuihin, tai nostaa pienen asian esiin ja kohta siitä tullut mieletön lumipallo. Sen tiedän, että on todella vaikea peruuttaa näistä asuntoasioista pois. Se on todella noloa ja jotain, mitä en osaa kuvitella.
Mutta ehkä jossain sisälläni olen koko ajan tuntenut (näiden kohtausten jälkeen), että jotain on pielessä, enkä ole osannut suunnitelmista nauttiakaan.
Kerran sain, tai luulin saaneeni, hänet ymmärtämään. Kirjoitin hänen sanomisensa ylös ja lähetin. Silloin myönsi, että täysin epäasiallista puhetta. Mutta taas tulee, viikottain.
Nyt harmittaa aivan hirveästi, mutta tavallaan uskon tietäväni totuuden sisimmässäni. En voi rakastaa ihmistä, joka on "päivin ja öin erilainen", aivan kuin peto astuisi ulos.
En ole pitänyt häntä narsistina, mutta nyt alkaa jo ihmetellä, että mitä tallainen alistaminen oikein on. Mietin, että hakeeko hän kuitenkin sitä, että sanon ne sanat, mitä hän haluaisi sanoa, eli "erotaan", mutta ajaa minua tekemään ratkaisun. Mutta kun kysyn, että ei kun rakastaa ja haluaa olla kanssani lopuelämän. Siihen sanon taas, että näin ei rakkaalle puhuta. Jokainen kohtaus vähentää rakkauttani, ja tällä hetkellä olen lähinnä tyrmistynyt. Riidankylväjä, heittää täkyjä koko ajan, olen kuin oikeustaistelussa. Sanon, että en lähde siihen mukaan, että se on väärin eikä tuo mukanaan mitään hyvää eikä rakentavaa.
En ole ennen seurustellut tällaisen kanssa. Kunpa, voi kunpa en olisi sitoutunut. Tämä on uusiosuhde, eli olemme eronneet aiemmista puolisoistamme.
Ovatko temperamenttimme näin erilaisia, vai mikä on. Minusta tämä on kaikkea muuta kuin tervettä. Menee hyvin välit ja hän leppoisa ja mukava, kunnes nämä nousevat pintaan aina välillä, viime aikoina tihenevin välein. Onko kenelläkään neuvoa?
Menetänkö järkeni ensin, vai olisiko syytä pelastautua. Kysyn itseltäni, ja olen todella tyrmistynyt.
Onko kenelläkään kokemuksia? Onko tällainen sairautta vai luonteenpiirre?
Vastaukset 34
Vanhimmat
En osaa kuin sanoa kokemuksestani, ei ole noloa perua esim. asuntokauppoja.
Älä Sinä pilaa tulevaisuuttasi suhteessa, joka jo selvästi enteilee epäonnistumista.
Narsismiin en ota kantaa, olkoon tai ei, eikä sillä väliä, mutta suostuisitko vastaavanlaiseen työpaikkakiusaamiseen?? Et, miksi siis rakkaussuhteeseen joka EI sitä ole?
Myöskään tempperamentista ei ole kyse, en usko, olet oikeassa että tervettä tuo ei ole.
Poistu suhteesta ennenkuin koet pahempaa, ainut asia jota voin suositella...Elin itse vuosia vastaavassa suhteessa ja olin tulla hulluksi.
Suojele Sinä mielesi terveys kun vielä voit.
En toivo pahimmalle vihamiehellenikään vastaavaa suhdetta.
Sanat "rakastan" ovat aivan muuta kuin mitä käytös antaa uskoa, usko siis omiin tuntemuksiisi ja toimi niiden mukaan.
Pelasta itsesi ja kenties lapsesi kyseiseltä henkiseltä väkivallalta.
Jätä!
Mun ex aviomiehellä oli samanlaisia kohtauksia. Saattoi alkaa huutaan nenä kiinni melkein huulissa karjuen kun en ymmärtänyt tuoda oikeaa mehua esim.kaupasta.
Kyllä se on persoonallisuushäiriö. Itse epäilin skitsoa mutta eihän tuo täydellinen koskaan sitä itse myöntänyt.
Olet järkevä kun et sido taloudellisesti itseäsi 2 suuntaiseen skitsoon. tämä on mun mielipide.
Jätä!
Kiitos, että joku siellä. Hyviä ja kirkastavia neuvoja. Ulkopuolelta saa juuri sitä ilman tunneryöppyä olevaa palautetta, jota kaipaa. Itse olen tässä kuin suolapatsas.Kohta sisältä ihan kuollut.
Kaksi puhelinta soi, soittaa, laittaa luurin kiinni, soittaa taas. Nyt laitoin kummankin puhelimen kiinni. Sanoin, että jotain outoa tässä on, mutta en saa selville mitä.
Voiko olla alkoholi tai huumeet? Kieltää ottaneensa, mutta en tiedä miten tätä tosiaan selitä kuin niillä tai täydellisellä sekavuudella, jollain maanisdepressiivisellä tai muulla. Näitähän juttuja on ollut alle kymmenen, ja ainakin viisi kun oli ottanut. Siksi alan epäillä, että jos tässä sitä, vaikka kieltää. ei olisi ensimmäinen, joka juomisen kieltää. Voiko tällainen olla ns. juoppohulluuskohtaus? No, lopputulos on sama.
En väitä olevani täydellinen, mutta tällainen henkinen pyörremyrskypyöritys salpaa henkeni.
Yritän vahvistaa itseäni, että ei tosiaan ole noloa peruuttaa. Minähän en ole tässä ollut kuin narussa vedettävä pässi...
Surullista, mutta en voi antaa edes sen nyt vaikuttaa. Järki otettava päähän...
Jos olet nähnyt että sekoaa juodessa 5 kertaa niin kuin sanot niin eikö tuo ole selvää että on juopunut. On sitten kyseessä huumeet tai alkoholi tai kumpikin.
Jos juodessa menee noin sekaisin pelkäisin oikeasti tuollaista enkä ainakaan samaan katonalle jäisi.
Joskus viisain teko on se että ei tee sitä seuraavaa siirtoa .
Kyllä nyt kannattaa peruuttaa kun voi. Siis vuoden 12 kk olette olleet yhdessä. 10 krt seonnut. Sehän tekee lähes joka kk sitten ??
Voimia.
Kiitos vastauksesta. Ollaan itse asiassa oltu kolme vuotta yhdessä, ja näitä ollut nyt ensin pari vuodessa, nyt sitten vuoden sisällä loput., ja niistä osa on varmasti selvinpäin, sillä olen ollut itse näkemässä. Tässä eilisessä epäilyttää alkoholin osuus.
Sanoin hänelle tänään puhelimessa, että en halua elämää, jossa ei tiedä milloin taas tulee tällainen. Hänen mielestään ei ollut mitään, oli ihan muina miehinä. ja sitten alkoi syyttämään minua. Oli kuulemma regoinut siihen, mitä sanoin. Tällä kertaa olinkin tehnyt niin, että olin äänittänyt toisella puhelimella kaiuttimen kautta puheemme. Että mitenkähän tämä tarina menikään. Minulla siellä muutama yritys sanoa jotain. Nämä nauhat kuunnellaan vielä. Aivan kuin sanani ei riittäisi, ja kun ei riitä, niin todellisuus iskettävä hänelle päin naamaa. No, kun olin sitten hiljaa, alkoi siitä huomauttelemaan. Ja samoin kun sanoin tänään aamulla, että minulla ei ole mitään enää sanottavaa.
Tämäkin mies on sellainen, että kukaan (paitsi yksi paras ystävä) ei uskoisi, että millainen saattaa olla. On niin iloinen ja auttavainen, että pakko ajatella, että minussa se vika on. Voisin sen myöntääkin, mutta kun en ole hänelle huutanut, en ivannut, pyytänyt ja vedonnut olen.
Mutta kai joidenkin mielestä rakkaalle (siis mille...) raivoaminen kuuluu asiaan. Minusta meidän pitää yrittää kohdella kuten ystäviä. Tuolla edellä oli hyvä vertaus työpaikkakiusaamiseen: sinne siirrettynä tilanne olisi todella absurdimainen, uskaltaisiko sanoa "rätymäinen".
Kiroan itseäni, että annoin tämän mennä näin pitkälle. Kai sitä aina toivoo, että on viimeinen kerta.
Peruuttaminen on todella vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa se on, kun tavarat kannettu sisään. Näin se on. Rakkautta ei tällainen ole, ja on ihan sama mitä hän tuntee, kun en irte tunne mitään..
Älä suotta kiroa itseäsi, että olet antanut mennä näin pitkälle...
Kirosin itse kun annoin mennä yli 12 vuotta ja sekin kiroaminen on täysin turhaa itseni loukkaamista. Lopeta kaikki yhteiset suunnitelmat vielä kun voit, näinkin vähin vaurioin.
Sinä kohtaat vielä sinulle sopivammankin kumppanin, nyt vain toteat ettei tämä juttu kuulu sinun tulevaisuudensuunnitelmiisi.
Totta tuo, etteivät hänen ystävänsä uskoisi miten hän sinua
kohtelee, joten sekin kertoo jo paljon henkilöstä, miten näyttelee ympäristölleen...ihmisille joilla ei pitäisi olla merkitystä, mutta sinua "rakastaa" ja kohtelee vihamielisesti.
Vakuutan sinut että se vain tuosta pahenee ajanmittaan, älä rohkene kokeilla.
Toivon Sinulle rohkeutta katsoa totuutta nyt silmiin eikä sittenjoskus.
Joo mun entinen mies oli kanssa ulkopuolisten silmissä niin avoin rakastava ja hellä ihminen että huhhuh. Kotona sitten alkoi henkinen väkivalta ja heilahtihan se nyrkkikin kerran jos toisenkin.
Ikinä en kellekään näyttänyt mustelmia vatsassa ja selässä. Nyt harmittaa, koska kukaan ei usko, että mies olisi koskaan mitään tehnyt! Ainoa joka puoltaa minua on hänen entinen naisystävänsä, joka on kokenut aikalailla samat kun minä.
Miten voit olla varma että ei ollut juonut noilla ed. kerroillakin. Minulla on vanha juoppo ystävä mies ja nainen siis niistä ei todellakaan huomaa että ovat ottaneet mitään. Ei muuten kun juuri noista jutuista.
Sellainen jolla on tuo toleranssi luokkaa alkoholisti niin käytös ei kerro onko juonut. Vaan vasta se puhallus mittariin.
Vähän alkoi tuntumaan että sulla on tollanen kaveri nyt kuvioissa. Onko lopettanut rankan juomisen jossain vaiheessa.
Jos tuo että rakkauden tilalle on tullut sulla jo pelko . niin usko sitä pelko tunnetta.
Pakkaa tavarat nyt heti. Kokemuksesta voin sanoa, ettei mies lopeta ennenkuin koira (joka vie aikaa häneltä) on annettu pois ja vanhat ystäväsi ovat hänen toimestaan kaikonneet.
Jos nyt kuitenkin välttämättä haluat jatkaa, muutama vinkki tulevaa varten: katso mitä jätät tietsikan selaushistoriaan, mitä tekstiviestejä säästät ja mitä et, millä äänensävyllä puhut toisille puhelimessa (jos kotona on ollut hiljainen päivä ei parane olla liian iloisen kuuloinen puhelimessa), mitä posteja sinulle lähetellään (siihen voikin vaikuttaa), älä oleta oman palkkasi olevan hallinnassasi, älä odota apua yhtään missään asiassa.
Lähde nyt heti. Siis heti. Perut kaupat (toivottavasti olet niin jo tehnyt). Ei kuulu myyjälle mistä syystä, ei sitä tarvitse edes kertoa. Mitä sen on väliä jos suuttuu? Antaa suuttua, kyllä ne uudet ostajat löytää. Ei sun tarvitse aina olla kiltti ja ajatella mitä muut sinusta ajattelevat. Teet nyt kerrankin niin että itselläsi on hyvä olla.
Äläkä edes kuvittele että mies muuttuu kun muutatte yhteen, tilanne tule vain pahenemaan, silloin olet täysin hänen vallassaan. Etsi tilalle joku aikuiseksi kasvanut mies, sellainen joka seisoo omilla jaloillaan ja jonka ei tarvitse alistaa ja haukkua toista tunteakseen itsensä paremmaksi.
On huutamisen syynä sitten syynä alkoholi tai persoonallisuushäiriö tai orava joka kävi irvistelemässä ikkunan takana, aivan sama. Miehessä on jotain pahasti vialla.
LÄHDE NYT!!!
Samaa mieltä edellisen puhujan kanssa.
Älä missään tapauksessa jatka enää tuota suhdetta. Paranemaan se ei tule. Yhteisen asunnon jälkeen tuntisit vain olosi entistä enemmän nurkkaan ajetuksi. Koska häpeilet suhteenne ongelmia, et ilkeäisi lähteä alkuvaiheessa asunnosta pois, vaan odottelisit vähimmillään kuukausia. Kannattaako? Ei.
Kysy itseltäsi kysymys: elätkö haluamaasi elämää, jos suhde jatkuu tällaisena. Onko se sitä, mistä haaveilet ollaksesi onnellinen. Ellei, eroa. NYT.
Mä heitän pelastus renkaan sulle, ota kiinni ja hinaa itsesi rannalle.
Sanoisin et miehes on hullu ja täys kaheli. Kuvittelee olevansa joku jumala olento joka tietää kaiken kaikesta. Nyt äkkiä kamat kassiin ja menoksi. tuu vaikka tänne länsi rannikolle. Tääl paistaa auringo.
Sanoisin, että tuo teidän tilanne pahenee roimasti sitä mukaa, mitä enemmän "nalkissa" olet. Sitä vapaammin mies voi toteuttaa tätä alistamistaan, koska hän tietää, ettet voi tuosta noin vain lähteä livohkaan.
Muakin on viety kuin pässiä narussa. Menin ostamaan talon tällaisen sekopään kanssa. Ennen kauppoja mies oli unelmani. Lämminsydäminen ja avulias huumoriveikko, josta kaikki pitivät. Ei ehditty edes tavaroita purkaa, kun mies huusi jo erohalujaan ja solvaaminen ja halventaminen alkoi. Kuukauden päästä olin kuulemma täynnä virheitä, hullu päästäni ja luonteeni oli vit*umainen. Minun olisi pitänyt tehdä juuri niin kuin hän sanoi, olla niin kuin hän sanoi, olla hänelle kiltti ja kuuliainen, antaa hänen tehdä kaikki päätökset. Mies uhkaili ja haukkui, joka päivä kauheammin. Uhkaili eläimiänikin. Puolitoista kuukautta saman katon alla ja homma kärjistyi jo fyysiseen väkivaltaan (tönimiseen ja kiinnipitämiseen), jolloin lähdin. Palasin miehen anteeksipyyntöjen jälkeen takaisin, koska halusin itse todeta, voisiko hän muuttua. Ei voinut. Jälleen alle kuukauden päästä olin varastossa kuristettavana. Silloin lähdin lopullisesti.
Syy nopeaan kärjistymiseen on minussa. Koska mulla on varsin suora selkä, enkä ole alistuvaista sorttia, joten miehen piti ottaa nopeasti kovemmat aseet käyttöön, jotta saisi minut murrettua. Nyt joku ajattelee, että olisin paha ja sietämätön? Sanotaan, että toinen kiinnikäyminen johtui siitä, että olin ominpäin järjestellyt varastoa ja siirtänyt yhden tuolin "miehen" huoneeseen, joka sinne oli tietääkseni ollut menossa...samaan haukkumisen hengenvetoon mies syyllisti minua laiskaksi pas*aksi, joka ei tee mitään (todellisuudessa tein talossa paljon enemmän hommia kuin hän.
Osin hän onnistui minun murtamisessa, koska lähdön aikoihin olin lievässä psykoosissa ja vainoharhainen, mutta onnistuin pakenemaan. Tappouhkauksia sateli, mutta vain puhelimitse tai naamatusten, niin ettei todisteita jäisi. Vanha konkari, niin osoittauti. Aloin lyödä luuria korvaan heti ensimmäisestä solvauksesta (joka yleensä esiintyi n. kolmannessa virkkeessä). Lopulta en edes vastannut puhelimeen, vaan kaikki asiat käytiin tekstiviestein tai sähköpostitse. Paljon sain asiattomia viestejä ja talon myynnin ja hoidon mies teki todella vaikeaksi. Myytyä se lopulta saatiin suurin tappioin, mutta selvisin hengissä :) Mies varasti myös rahani, eli nosti yhteisen tilimme tyhjäksi. Mitään en voinut tehdä, koska nosto-oikeus oli molemmilla.
Älä ajattele, mitä muut mahtavat ajatella. Ajattele vain omaa parastasi. Minäkin vitkuttelin talossa osaltaan sen takia, että mitähän muut ajattelevat, jos kuukauden päästä muutan jo pois... Toisaalta hyvä, että jäin, ettei jäänyt mitään epäselvää eikä jossittelua, mutta toisaalta mies ehti horjuttaa mielenterveyttäni ja paraneminen oli hidasta.
Pidä huoli itsestäsi ja pidä mielessä, että olet hyvä ja kaunis ihminen. Älä anna ilkeiden sanojen vaikuttaa. Voimia tulevaan!
Kuin oma tarinani: olen myös vahva mutta myös anteeksiantoon kykenevä. Anteeksiantoon jouduin useamman kerran mutta nyt en enää jaksanut. Hitaasti olen suostutellut häntä järjestämään oma elämänsä, kieroilulla sain hänet ulos asunnosta, katteettomilla lupauksilla. Nyt kun seinä tuli hänelle lopullisesti eteen, on vailla rahaa vaikka on työssäkävyä hyvätuloinen: minun pitäisi maksaa hänet ulos elämästäni (olen varakkaampi). Meillä persoonallisuuden muutoksen sai aikaan alkoholi - joka päivä ja vapaa hetki. Ei tappouhkauksia mutta koirani uhattiin tapppaa jos ero tulee.
Pitkä oli tie mutta toivottavasti kannatti. Onneksi elettyä elämään on paljon jo takanakin niin tiedän, että yli pääsee, kun hengähtää hetkeen. Pitää vaan olla kova, ei näiden kanssa muuten pärjää.
Aloittajalle: ota jalat allesi, hanki asunto kaikessa hiljaisuudessa itsellesi, muulle tavaralle on aivan sama. Pienet tärkeät tavarat turvaan. Älä hukkaa elämääsi kun jo tunnut tietävän, että niinhän siinä käy.
exvaimo onneksi, luulin kun luin juttusi, et olen sen itse kirjoittanut, niin samanlainen tapaus ex miehesi on kuin minunkin ex eli jokin sairaus on kysymyksessä selvästi, näissä miehissä mutta sen huomaa vasta paremmin eron jälkeen..
ja myös 999 jutussa on ihan tutut kuviot, juuri näin se meni, lopulta pakenin salaiseen osoitteeseen, en olis uskonut kun oli alussa niin mukava ja muille ihmisille koko ajan, mutta kun asumaan yhteen mentiin ja yhteinen talo,sain juosta yölläkin pakoon sitä hurjapäätä..sairasta se oli..
Jättäkää kaikki!!!
"Tämäkin mies on sellainen, että kukaan (paitsi yksi paras ystävä) ei uskoisi, että millainen saattaa olla. On niin iloinen ja auttavainen"
Minä uskon, koska olen olen eronnut kuvailemasi kaltaisesta miehestä!
Minullakin täysin samanlainen kokemus.En tiedä meillä kai ero tullut eilen mutta..Hän huutaa naama punaisena, ei anna suunvuoroa.Esim jos puhelimessa huutaa , haukkuu ja syyttelee ensin, yritän puolustautua ja sanoa oman mielipiteeni asiaan niin hän lyö heti luurin korvaan eikä kuuntele yhtään.Saatika jos yritän hänen huutonsa päälle sanoa jotian niin alkaa kirkuman että älä puhu päälle.Olen aina kaikkeen syyllinen tai vähintäänkin pahanilmanlintu.Jos uskaltaa sanoa vastaan niin sehän vasta vihan nostattaakin.Taas eilen lähdin hänen luotaan koska pelkkää huutamista tai olin kuin ilma hänelle.Toisinaan todella raivona hän saattaa ottaa esim vasaran käteensä ja tulla kohti samalla huutaen.On sanonu ettei koskaan löisi sillä minua mutta olen aika täynnä tätä paskaa.Nyt sanoo että emme ole enää yhdessä eilisen lähtöni jälkeen.Ehkä pitäisikin olla helpottunut...Voimia kaikille.Anteeksi sekava raapustukseni koska hiukan kiireessä kirjoitin.
Voit lukea noita paria uutista jossa mieshenkilö on myös käyttänyt vasaraa
vieraitaan kohtaan. Toinen taisi juuri olla tuollainen vaimo mies yhdistelmä.
Jos minua vastaan nostetaan vaikka vain voiveistä jättäisin tuollaisen
avaamattomuus tapauksen.
Ole tyytyväinen että jätti. Nyt hän uskoo olevansa se vahvin osapuoli suhteessa ja saattaa jättää asianne tuohon.
Älä mene takaisin älä sovittele enää. Ettei tule taas uutta vasara ilmoitusta.
Kiitos.Tavallaan olen kai helpottunut.Hän haluaa hallita ja vedellä naruista.Ikäänkuin vain hän osaisi ja tietäisi kaiken.Vaikka kuin rakastaa niin ei kai tuollaista tarvitse sietää..Uskomatonta miten minäkin tämän rakkauden myötä muutuin.Aikaisemmin ajattelin että jos kerrankin mies jollakin tapaa fyysisesti uhkaa niin lähden laakista mutta ei niin tapahtunut.Nyt toisaalta varmasta hyvä aloittaa kevättä näin...jollei sitten kohta ala huutamaan mua takaisin..nimenomaan huutamaan.
tuota se oli, eli haluaa takas ja sitten sama jatkuu, vielä pahempana...
Totta.Nyt väittää että vaihta apaikkakuntaa ja häviää.En usko, ei ole ennenkään jättänyt mua rauhaan .Eilenkin soitteli koko illan ja huusi ja syytteli ja luuria korvaan.Lopulta en jaksanu enää edes vastata.Seuraavaksi var,maanki oven takana huutamassa.Toisaalta surku olo mutta sitten taas toisaalta joteski hilpeä tai iloinen.Outoa...saas nähdä...KOittakaa jaksaa:)
Voi taivasten talikynttilät, kyllä voisin niin yhtyä puheisiinne. Varsinkin sinä alkuperäinen ja 999 ja muutkin. Elän itse tällä hetkellä juuri siinä veitsen terällä että milloin "se" taas saa minut puhuttua takaisin, vaikka kuinka kovana yritän päätöksessäni pysyä. Tässä vaiheessa olen vaan kaikinpuolin niin heikko, vaikka yritän ja yritän. Olen ajatellut että kukaan ei voisi edes käsittää millaista elämämme on tai on ollut. Mahtavaa että on edes joku joka puhuu "samaa kieltä" Olisi kiva jos voitaisiin vaihtaa ajatuksia enemmänkin. Kirjoitelkaa osoitteeseen [email protected]
XXXXX että vihaan tuollaisia syyllistäjiä jotka katsoo vain omaan napaan, miehen pitäisi olla palvelija, suostua kaikkeen, hakemaan yömyöhään, perumaan omat menot ja ellei tekisi niitä, olisin ollut TODELLA paha ihminen jolla ei ole tunneälyä hehehehee, XXXXX mikä ämmä! :)
Haista 1234 fghj iso vittu!
Mitä hullumpi mies sitä enemmän esittää näyttelee reilua kaveria tuttavilleen.
Jos raivotauti on aina nurkan takana vaikka ihan norm. asioidenkin jälkeen niin eihän sellainen ole elämää että nurkkia pitkin pitää vaimon luikkia.
Nyt se sitten tapahtui.Lopetimme suhteen Lauantaina.Pakkasin kamppeeni jä menin omaan kotiini.Syyllistäminen ja huutaminen meni liian pitkälle.Ja lopulta raivo.Nyt tekstiviestit ja puhelut kertovat omaa kiletään.Huutamista ja haukkumista.Lisää vielä vähän syylistämistä.parempi kai ois ettei enää edes vastais.Toisaalta helpottunut mutta kuitenkin kamalan surullinen olo.Aika tekee kai sossain kohtaa tehtävänsä...kunhan viel pääsis tämän tekstari -ja puhelupaskan läpi eron jälkeen..Huutava hullu kusipää se äijä oli.Rakkaus katsoo vaaleanpunaisten lasien läpi.Todella:)Voimia teille!
Helpompaa olis vaihtaa numero ettei tarttis kuunnella ja lukea niitä pas.ka viestejä.
Tiedän paljon tapauksia joilla on alkoholin vaikutuksesta mennyt homma tuohon suuntaan vaikkei noin pahaksi, aina on joku ihmisarvo annettu toiselle silti. Tiedän että alkoholismilla on ollut aina osuutta asiaan ja kun luin noita viestejä niin ainakin yksi sellainen tuntui olevan joukossa. Alkoholismin salailu ja vakuuttelu että on se ohi vaikkei ole, on tyypillistä ja siitä kiristyy muuten normaali-ihmisellä hermo. Normaali-ihminen ei ole hyvä valehtelemaan ja sen takia rupeaa purkamaan pahaa oloaan kumppaniin kun pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Ei kaikki alkoholistit ole varmasti vaarattomia eron jälkeenkään, mutta enemmän huolestuisin narsistimiehistä. Niiden kanssa erotessa kannattaa muuttaa jonkun vahvan lähisukulaismiehen lähelle joka pitää tarpeen tullen narsistin erossa, vaikka osoite olisi salainen.
Älä valita olisikohan sinussakin vikaa.
Haet vai toisesta vikoja.
Jos te tappelitte niin siihen kyllä tarvitaan kaksi ihmistä.
'Herää jo todellisuutteen".....
Olin samassa tilanteessa. Kuuntelin 2 vuotta haukkuja miten surkea nainen olen ja miten kukaan voisi ikinä olla tämmöisen kanssa. Uskoin kaikki lupaukset muuttumisesta. Joka toinen päivä olin hänen prinsessansa, joka toinen päivä olin kuin ilmaa ja pelkkä rasite hänen täydelliselle elämälleen.
Istun tässä koneella muuttolaatikoiden ympäröimänä. 1.5. minä pääsen ikiomaan kotiini kauas syytöksistä ja haukkumisesta. Olen itkenyt kaksi viikkoa ja nyt tuntuu siltä kuin elämä olisi alkamassa kokonaan alusta.
Elämä kantaa. Lähde nyt heti, ennenkuin on liian myöhäistä.