Suostuin paniikissa miehen kahvittelukutsuun, mutta jälkeenpäin alkoi kaduttaa.
Otin siis vielä myöhemmin yhteyttä ja selitin että en ole kiinnostunut tällä hetkellä tuomaan uutta miestä elämääni.
Nyt kuitenkin kyseinen mies haluaisi silti lähteä kanssani kahville mutta "ihan vain kaverina." Ahdistun suuresti ajatuksesta lähteä kyseisen miehen kanssa minnekkään, sillä hänellä on selkeästi taka-ajatuksena että ystävyys voisi myöhemmin kehittyä joksikin suuremmaksikin
En ole lainkaan kiinnostunut hänestä missään mielessä, sillä tuntuu ettei meillä ole mitään yhteisiä asioita, ja keskustelu ei suju lainkaan. Olen koittanut lykätä kahvittelua aina vain pidemmälle kiireisiin vedoten, mutta mies ei tunnu tajuavan vinkkiä ja edelleenkin viestittelee ja kyselee mikä ajankohta sopisi ja joko kiireeni ovat helpottaneet ja mikä on suosikkikahvilani.
Miten voisin siis kohteliaasti, tätä mukavaa miestä mitenkään loukkaamatta päästä kiemurtelemaan tilanteesta pois? En halua millään tavalla tuottaa pahaa mieltä, mutta haluaisin kuitenkin jollain tavalla saada viestit loppumaan
Huomautan kuitenkin että viestejä ei tule niin paljon että ne voisi luokitella ahdisteluksi, joten töykeä "en halua" -vastaus ei kuulu kärkivaihtoehtoihini.
Pikaista apua miesongelmaan!
34
651
Vastaukset
- wtgeseswtgswtgwes
Sano suoraan että kiitos mutta ei kiitos. Tuollainen epäsuora venkoilu ja suorastaan valehtelu eli siis ajankohdan siirtäminen on ärsyttävää ja typerää. Ota vastuuta omista sanoistasi ja ota tästä opiksi että et jatkossa suostu kahvikutsuihin jos et oikeasti halua.
- 10+12
Komppaan täysin.
Aloittaja sanoo, ettei halua loukata miestä ja samaan hengenvetoon kertoo kuinka vetkuttelee, kiertelee ja välttelee noita kutsuja.
Siis ihan oikeasti mikä voisi olla törkeämpää kuin kiertely, vetkuttelu ja välttely?!?
- miehenkuvotus
Lupaat tulla paikalla ja jätät ilmestymättä. Naiset harrastavat sitä paljon, et ole poikkeus joukkoon.
- ...
Sano että olet tullut siihen tulokseen, että kahvittelu ei kuulosta kovin hyvältä idealta.
- kahvittelukutsu ap
Olen kyllä soimannut itseäni ihan kiitettävästi siitä että alun perin suostuin koko kutsuun, mutta olen vain täysin avuton jos joku ilmestyy äkisti eteeni ja pyytää treffeille. En keksinyt siihenkään tilanteeseen mitään kohteliasta keinoa kieltäytyä, joten suostuin, vaikkakin hyvin innottomasti.
Suurin ongelma tässä on se, että olemme jatkuvasti töiden kautta tekemisissä toistemme kanssa, ja muutenkin olemme suht hyvissä väleissä. En haluaisi missään tapauksessa loukata tätä ujohkoa mieshenkilöä sanomalla jotakin tökeröä taikka asiatonta.
Olen jo monta kertaa luullut tehneeni mielipiteeni selkeäksi, mutta edelleen miehestä huomaa että hän odottaa minun muuttavan mielipiteeni kunhan hän pääsee ensiksi parempiin väleihin. On siis hyvin vaikeaa sanoa suoraan etten ole kiinnostunut, sillä olemma tavallaan jo käyneet tämän keskustelun, mutta viesti ei vain tainnut mennä perille. Siksi olisikin tavallaan omituista ottaa asia uudelleen esille.- ...
No jos olette työkavereitakin niin olisiko se niin kamalaa käydä kerran kahvilla ihan vain kavereina? Ei se välttämättä ole niin kuin luulet, että mies odottaa jotain muutakin. Voi tietysti olla,
- ...
... kirjoitti:
No jos olette työkavereitakin niin olisiko se niin kamalaa käydä kerran kahvilla ihan vain kavereina? Ei se välttämättä ole niin kuin luulet, että mies odottaa jotain muutakin. Voi tietysti olla,
mutta sitä voi miettiä vasta sitten jos se tulee puheeksi.
- ap
... kirjoitti:
No jos olette työkavereitakin niin olisiko se niin kamalaa käydä kerran kahvilla ihan vain kavereina? Ei se välttämättä ole niin kuin luulet, että mies odottaa jotain muutakin. Voi tietysti olla,
No eipä se kai olisi. Se vain huolestuttaa että yhden kahvittelukerran jälkeen hän haluaa lähteä sitten uudelleen ja en tietenkään osaa kieltäytyä siitäkään kutsusta.
Ja miehestä näkee päälepäin että on kiinnostunut muussakin kuin ystävämielessä, niin selkeäksi ja jopa hieman epämukavaksi mennyt tuo jatkuva tuijottaminen.
Työkaverikin kyseli jo että onko meidän välillä jotain sutinaa kun mies katselee niin hempein silmin aina tavatessamme. - ...
ap kirjoitti:
No eipä se kai olisi. Se vain huolestuttaa että yhden kahvittelukerran jälkeen hän haluaa lähteä sitten uudelleen ja en tietenkään osaa kieltäytyä siitäkään kutsusta.
Ja miehestä näkee päälepäin että on kiinnostunut muussakin kuin ystävämielessä, niin selkeäksi ja jopa hieman epämukavaksi mennyt tuo jatkuva tuijottaminen.
Työkaverikin kyseli jo että onko meidän välillä jotain sutinaa kun mies katselee niin hempein silmin aina tavatessamme.Entäs jos otat asian hienovaraisesti puheeksi siellä kahvilla? Tai jos mies ottaa asian puheeksi, sanot vain suoraan ja jämptisti mitä mieltä olet. Töykeä ei tietenkään pidä olla, mutta en usko että ystävällisyys tuottaa sulle vaikeuksia.
Vaihtoehtoisesti käyttäydy vain niin coolisti kuin kaverit nyt yleensä käyttäytyy. Eiköhän se jossain vaiheessa tajua. - sillitrooli
ap kirjoitti:
No eipä se kai olisi. Se vain huolestuttaa että yhden kahvittelukerran jälkeen hän haluaa lähteä sitten uudelleen ja en tietenkään osaa kieltäytyä siitäkään kutsusta.
Ja miehestä näkee päälepäin että on kiinnostunut muussakin kuin ystävämielessä, niin selkeäksi ja jopa hieman epämukavaksi mennyt tuo jatkuva tuijottaminen.
Työkaverikin kyseli jo että onko meidän välillä jotain sutinaa kun mies katselee niin hempein silmin aina tavatessamme.Älä lähde kahville, jos et miehestä pidä. Jos lähdet kahville, ja sen jälkeen alat venkoilla, niin teet toiminnastasi entistä loukkaavampaa miestä kohtaan.
- sadasfasfasdfasf
ap kirjoitti:
No eipä se kai olisi. Se vain huolestuttaa että yhden kahvittelukerran jälkeen hän haluaa lähteä sitten uudelleen ja en tietenkään osaa kieltäytyä siitäkään kutsusta.
Ja miehestä näkee päälepäin että on kiinnostunut muussakin kuin ystävämielessä, niin selkeäksi ja jopa hieman epämukavaksi mennyt tuo jatkuva tuijottaminen.
Työkaverikin kyseli jo että onko meidän välillä jotain sutinaa kun mies katselee niin hempein silmin aina tavatessamme.Itselläni auttoi tuossa tilanteessa feikki-poikakaveri. Tutustuin mieheen kadulla ja epäsuorasti suostuin tämän kahvittelupyyntöön (tajusin tämän itse vasta jälkikäteen.. puhuimme vain kaupungin uudesta kahvilasta ja sanoin ajattelevani meneväni sinne, joten kaipa tämä oli suostumus). No, jälkikäteen tuli soittoa ja viestiä milloin voisimme tavata. Kuukauden verran jaksoin keksiä tekosyitä, olla vastaamatta ja vihjata ettei minua kiinnosta, mutta mikään ei vain tuntunut menevän jakeluun. Lopulta sitten mainitsin viestin perässä "poikaystävästä" ja tämän jälkeen ei ole kys. kaverista kuulunut mitään.
Inhoan pakkien antamista ja varsinkin kun mies oli kuitenkin uskaltanut lähestyä. Harvalla riittää rohkeus tulla kadulla juttelemaan ja pyytämään numeroa, joten tällaisen torjuminen tuntuu entistä vaikeammalta.. - dghnwet
sadasfasfasdfasf kirjoitti:
Itselläni auttoi tuossa tilanteessa feikki-poikakaveri. Tutustuin mieheen kadulla ja epäsuorasti suostuin tämän kahvittelupyyntöön (tajusin tämän itse vasta jälkikäteen.. puhuimme vain kaupungin uudesta kahvilasta ja sanoin ajattelevani meneväni sinne, joten kaipa tämä oli suostumus). No, jälkikäteen tuli soittoa ja viestiä milloin voisimme tavata. Kuukauden verran jaksoin keksiä tekosyitä, olla vastaamatta ja vihjata ettei minua kiinnosta, mutta mikään ei vain tuntunut menevän jakeluun. Lopulta sitten mainitsin viestin perässä "poikaystävästä" ja tämän jälkeen ei ole kys. kaverista kuulunut mitään.
Inhoan pakkien antamista ja varsinkin kun mies oli kuitenkin uskaltanut lähestyä. Harvalla riittää rohkeus tulla kadulla juttelemaan ja pyytämään numeroa, joten tällaisen torjuminen tuntuu entistä vaikeammalta..Ei kukaan tykkää antaa pakkeja, mutta aika raukkamaista on kyllä kuukauden ajan tuhlata toisen aikaa antamalla kaikenlaisia tekosyitä. Totta kai mies piirittää naista josta on kiinnostunut, kunnes nainen oikeasti sanoo suoraan ettei halua tutustua. Ei mies voi tietää esittääkö nainen vain vaikeasti tavoiteltavaa vai eikö hän oikeasti ole kiinnostunut jos nainen ei sano suoraan. (Varsinkin jos nainen aikaisemmin on suostunut treffipyyntöön.)
Mikä siinä on ettei naiset pysty sanomaan totuutta? Mikset sinäkin voinut vain suoraan kertoa ettet tajunnut suostuneesi treffeille silloin kun tutustuit häneen kadulla. Sitten olisit voinut sanoa että mies ei kuitenkaan ole ihan sinun tyyppiäsi (tai mikä se syy sitten sinulla olikin, miksi et halunnut häneen tutustua). Ja lopuksi olisit voinut vielä kiittää treffikutsuista ja kannustaa häntä jatkamaan samaan tapaan kadulla aloitteiden tekemisiä ja kertoa miten paljon kunnioitat sellaista.
Siinä se! Mikä tuossa kohteliaan totuuden kertomisessa on niin vaikeaa? - ffffffffff
dghnwet kirjoitti:
Ei kukaan tykkää antaa pakkeja, mutta aika raukkamaista on kyllä kuukauden ajan tuhlata toisen aikaa antamalla kaikenlaisia tekosyitä. Totta kai mies piirittää naista josta on kiinnostunut, kunnes nainen oikeasti sanoo suoraan ettei halua tutustua. Ei mies voi tietää esittääkö nainen vain vaikeasti tavoiteltavaa vai eikö hän oikeasti ole kiinnostunut jos nainen ei sano suoraan. (Varsinkin jos nainen aikaisemmin on suostunut treffipyyntöön.)
Mikä siinä on ettei naiset pysty sanomaan totuutta? Mikset sinäkin voinut vain suoraan kertoa ettet tajunnut suostuneesi treffeille silloin kun tutustuit häneen kadulla. Sitten olisit voinut sanoa että mies ei kuitenkaan ole ihan sinun tyyppiäsi (tai mikä se syy sitten sinulla olikin, miksi et halunnut häneen tutustua). Ja lopuksi olisit voinut vielä kiittää treffikutsuista ja kannustaa häntä jatkamaan samaan tapaan kadulla aloitteiden tekemisiä ja kertoa miten paljon kunnioitat sellaista.
Siinä se! Mikä tuossa kohteliaan totuuden kertomisessa on niin vaikeaa?" Ei mies voi tietää esittääkö nainen vain vaikeasti tavoiteltavaa"
Voin vähän auttaa. Hyvin harva nainen esittää oikeasti mitään vaikeasti tavoiteltavaa. Yleensä se venkoilu on merkki siitä, että nainen ei ole kiinnostunut. Vaihtoehtoisesti on ihan oikeasti kiireitä mutta tämäkin on varmaan aika harvinaista. Vaikeasti tavoiteltavan leikkiminen ei kuitenkaan ole varteenotettava vaihtoehto ainakaan aikuisilla naisilla.
"Mikä siinä on ettei naiset pysty sanomaan totuutta? Mikset sinäkin voinut vain suoraan kertoa ettet tajunnut suostuneesi treffeille silloin kun tutustuit häneen kadulla. "
Hyvä pointti! - ???
sillitrooli kirjoitti:
Älä lähde kahville, jos et miehestä pidä. Jos lähdet kahville, ja sen jälkeen alat venkoilla, niin teet toiminnastasi entistä loukkaavampaa miestä kohtaan.
Mutta jos lähtee kahville "ihan vain kaverina", niin kuin mies pyysi ? Miten se voi olla loukkaavaa? Eihän sillä kahvittelulla oikeasti anneta ymmärtää mitään. Tyhmä mies jos näin tulkitsee, jos kerran pyysi kahville vain kavereina.
sadasfasfasdfasf kirjoitti:
Itselläni auttoi tuossa tilanteessa feikki-poikakaveri. Tutustuin mieheen kadulla ja epäsuorasti suostuin tämän kahvittelupyyntöön (tajusin tämän itse vasta jälkikäteen.. puhuimme vain kaupungin uudesta kahvilasta ja sanoin ajattelevani meneväni sinne, joten kaipa tämä oli suostumus). No, jälkikäteen tuli soittoa ja viestiä milloin voisimme tavata. Kuukauden verran jaksoin keksiä tekosyitä, olla vastaamatta ja vihjata ettei minua kiinnosta, mutta mikään ei vain tuntunut menevän jakeluun. Lopulta sitten mainitsin viestin perässä "poikaystävästä" ja tämän jälkeen ei ole kys. kaverista kuulunut mitään.
Inhoan pakkien antamista ja varsinkin kun mies oli kuitenkin uskaltanut lähestyä. Harvalla riittää rohkeus tulla kadulla juttelemaan ja pyytämään numeroa, joten tällaisen torjuminen tuntuu entistä vaikeammalta..Hienoa. Yksi roikottaa miestä valehtelemalla tälle kiireistä, ja toinen neuvoo tätä korjaamaan tilanteen valehtelemalla vähän lisää.
- Neuvova mies
Anna sille kerran pillua. Jos et ole itse kiihottunut, niin liukkarilla homma onnistuu kyllä. Panemisen jälkeen kaveri on tyytyväinen eikä enää soittele enempää. (Jos haluaa, on joku täysi nössö, jonka voit nolata julkisesti tai potkia munille tai ihan mitä vaan, moinen surkimus ansaitsee sen).
Miksi naisille täytyy aina vastata itsestäänselviin kysymyksiin? - koettu on
Olet sille liian kiltti, kun se ei tajua. Tai sitten miehessä on jotain pahasti vialla. Esim. jotkut ovat sellaisia että takertuvat kynsin hampain jokaiseen joka vähänkään osoittaa ystävällisyyttä. Ei sulla ole mitään velvollisuutta viettää vapaa-aikaasi ihmisen kanssa jonka seura ei kiinnosta, edes kaverina. Itse sanoisin tossa vaiheessa suoraan että mitään treffejä ei ole tulossa, koita jo uskoa. Mies voi loukkaantua mutta ehkä palaa maanpinnalle jos kehitellyt päässään ruusunpunaisia kuvia. Pieni suuttuminen - mitä väliä. Mutta jos hän tästä loihtii vuosisadan välirikon niin olisin vain onnellinen etten päästänyt häntä elämääni alunperinkään.
Onpa naiivi mies. Ensin uskoo, että nainen todella suostuisi mukavan ja ujon miehen kanssa kahville, ja sitten vielä uskoo kun nainen myöhemmin selittelee kiireistään. Tosimies osaisi lukea ajatuksia, ja olla tuhlaamatta naisen arvokasta aikaa; naisen, joka tietää jo etukäteen ettei yhteistä ole ("... tuntuu ettei meillä ole mitään yhteisiä asioita" ja että keskustelu ei suju, mikä toki johtuu siitä että miehestä ei vaan ole puheenjohtajaksi - ainakaan kyse ei missään tapauksessa voi olla siitä, että hän olisi ujo ihastuksensa seurassa; ihastuksensa, jonka hän ehkä haluaisi nähdä vapaa-ajalla oppiakseen tuntemaan häntä vähän paremmin, jolloin tietäisi voisiko jutussa olla enemmän.
No joo, en tarkoita olla ilkeä, eikä sinulla tietenkään ole velvollisuutta lähteä yhtään mihinkään jos et halua. Nähdäkseni sinulla kuitenkin pitäisi olla edes sellainen alkeellinen velvollisuus lähimmäistä kohtaan, ettet pompottelisi tätä vaan sanoisit suoraan ettet halua lähteä. Kyllä sen voi kohteliaastikin ilmaista (En minä tiedä, heitetään nyt lonkalta vaikka että "Hei, sori, sä oot mukava tyyppi mutta et oo ihan mun makuuni, et jos jätettäis ne kahvit kuitenkin väliin, ok?"). Mutta mitäpä minäpä ATM tiedän. Tai nyt tiedän, ettei kannata paljon kysellä ketään kahville. Joko ne kieltäytyy, tai sitten vastaavat myöntävästi mutta tarkoittavatkin oikeasti että ei ikinä ja siirtyvät sitten keskustelupalstoille puimaan asiaa kun joku tyyppi haluis kahville YÖK!sarkasmi taas savuaa. :)
mutta oikeesti olen samaa mieltä, reilusti ja riittävän suoraan pitää sanoa ettei kiinnosta. Kiemurtelu tai viesteihin vastaamatta jättäminen on huonoa ja loukkaavaa käytöstä. Niitä vaan valitettavasti harrastetaan molemmissa sukupuolissa.
- sillitrooli
Vähiten loukkaat sanomalla asiat kohtuullisen suoraan, mutta ilman turhia vittuiluja tai tylytyksiä. Tylytystä on esim. sanoa, että hän ahdistaa sinua. Ei hän nimittäin ahdista sinua, vaan ahdistus on SINUN OMA SYYSI. Kohtelias kieltäytyminen menee esim. niin, että kerrot ettei teillä mielestäsi ole riittävästi yhteistä, että kannattaisi lähteä kahville. Sanot sen vain riittävän yksiselitteisesti.
Nykyinen tapasi toimia on miestä kohtaan yksi loukkaavimmista mitä löytyy.Juuri näin. En tiedä, kannattaa ahdistuksesta potea syyllisyyttä, mutta mieshän ei ole tässä nähdäkseni tehnyt muuta pahaa kuin ollut olematta riittävän viehättävä. Ehkä miehen olisi pitänyt ymmärtää luovuttaa ensimmäisestä kiireisiinvetoamisesta, mutta sitten toisaalta meitä opetetaan, ettei saisi heti luovuttaa. Siis olisihan aloittaja todella voinut olla kiireellinen ja siirtää sen vuoksi kahveja, ei sekään ihan mahdotonta olisi.
Pompottelu kuitenkin on raskasta. Tämän voin itse asiassa sanoa omasta kokemuksesta - olin nuorempana ihastunut yhteen tyttöön, jota jopa pyysin välillä ulos, eikä se koskaan tuntunut toteutuvan - hän periaatteessa näytti vihreänsävyistä valoa, mutta sitten kuitenkin perääntyi. Aina oli joitain hämäriä selityksiä, ja minä tyhmänä ja nuorena uskoin vielä. Miten paljon helpommalla olisin minäkin - siitä tytöstä puhumattakaan - päässyt, jos hän olisi vain sanonut suoraan että ei minua nyt kiinnosta.
Toisekseen, naisten tuntuu olevan vaikea uskoa että mies voisi ihan oikeasti myös tavata ihastuksenkohteitaankin pelkkänä kaverina. Vaikka se korpeaakin, että omat ihastumiset tunnu koskaan johtavan mihinkään, niin silti on todettava että voivat ne johtaa ihan-vaan-kaveruuteen. Omakohtainen esimerkki on siitä, että ATM-paasausaikoinani, ennen Suomi24:ää, löysin ihastukseni kotisivut vahingossa. Tiesin hänen seurustelevan, ja menin silti ilmoittamaan, että olin yliopistolla häneen salaa ihastunut, ja että oli hassua löytää hänen kotisivunsa, jossa oli muistaakseni julkinen päiväkirja. Tästä huolimatta (ja siitä, että blogissani silloin kirjoitin avoimesti ATM-juttuja) meistä tuli kaverit, eikä kummallekaan tuntunut olevan mahdotonta päästä yli minun alkeellisista tunteista. Hän oli lähinnä otettu huomionosoituksesta, mutta muuten hänestä tuli silleen hyvä kaveri (vaikkakin yhteydenpito on vähän vuosien saatossa hiipunnut, harmi kyllä). Hän saattoi tietysti olla poikkeuksellinen nainen, ja osasi suhtautua miehiinkin ihmisinä, joilla on tunteita ja osaavat käsitellä niitä riittävästi, eikä hirviöinä, jotka pakottavat naisparat kiusallisille treffeille kanssaan.- vogoni
"kerrot ettei teillä mielestäsi ole riittävästi yhteistä, että kannattaisi lähteä kahville."
Jotain tuohon tyyliin jos sanoo, pitäisi toimia ja olla riittävän kohteliasta. Itse en suuttuisi, jos nainen asiallisesti toteaa, että ei synkkaa persoonina. Tai vaikka sen klassisen "kemiat ei toimi", vaikka se potaskalta kuulostaakin.
Tämä on aina parempi kuin antaa miehen ehkä uskoa, että hänelle on tsäänssejä.
Naiset nimittäin joskus innostuvat miehestä pitkänkin "kaveeraamisen" ja maanittelun jälkeen, joten miehet uskovat että sinnikästä taktiikkaa kannattaa kokeilla monessakin tilanteessa.
- ENFP-nainen
Olen samaa mieltä kuin muutama muukin: julminta on antaa toivoa, vaikka tiedät ettet halua mitään. Et taatusti koe antavasi toivoa, mutta sitähän se on jos ensin lupautuu ja sitten ei uskalla sanoa ei. Ihastunut helposti miettii, onko kyse vaan että tarvitse aikaa tai olet epävarma tms. Sinuna siis laittaisin vaikka mailin vastapuolelle. Älä pehmentele tai jossittele tai käytä konditionaalia niissä kohdissa missä haluat viestisi läpi.
Tässä esimerkki kirjeestä minkä ainakin itse ymmärtäisin (harkitisisin sisältöä aika tarkkaan ennen lähettämistä, tämä 30s darftversio): Alunperin lupauduin kahville, koska pidän sinusta ihmisenä ja ajattelin, että ehkä meistä voisi tulla jotain kun tutustumme paremmin. Valitettavasti tunteitaan ei valita ja en tunne sinua kohtaan romanttisia tunteita. Jos lähtisin tässä tilanteessa kahville, tekisin väärin sinua ja itseäni kohtaan. Olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta ja se, että joudun kieltäytymään tuntuu pahalta. Toivottavasti ymmärrät asian ja voimme olla jatkossakin kavereita. - näin on
En ymmärrä, mitä epäkohteliasta siinä on jos sanoo, että kiitos, mutta ei käy. Tosiaan paljon parempi sanoa suoraan kuin antaa turhaa toivoa.
Tai sitten menee vain työkaverina kahville. - dbhgju
Haluan sanoa tämän KAIKLLE naisille. Lopettakaa esittämästä ylikohteliasta. Se on oikeasti PALJON epäkohteliaampaa kuin kertoa totuus.
Minun mielestä voisit vaikkapa sanoa että tulet kyllä ihan mielläsi kahville, mutta teet täydellisen selväksi, että se ei todellakaan voi edetä muuta kuin ystävyys asteelle. Voit vaikka sanoa suoraan että suostuit alunperin treffipyyntöön ihan vain paniikin vuoksi. Jokainen järkevä mies arvostaa rehellisyyttä. - 10+18
Juu miehenä yhdyn kyllä muutamaan muuhun vastaukseen. Mikään ei ole niin rasittavaa ja loukkaavaa kuin turha roikottaminen.
"Olis kyllä kiva tavata, mutta on kiireitä. Täytyy kattoa joskus toiste"-tyyppisiä vastauksia enemmän kuin tarpeeksi elämän aikana tullu kuunneltua.
Jos ei toista oikeasti kiinnosta niin mieluummin sen kuulee suoraan, kuin ylläpitää toivoa johonkin, mihin ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia. Vaikkei nainen varmaan mitään pahaa tarkotakkaan, niin kyllä se sattuu kun hakkaa päätään tiiliseinään viikkokausia. Ja pakkohan se on alkuun uskoa, että nainen oikeasti halusi nähdä, jos hän niin sanoi. Eihän mies muuten ikinä pääse edes treffeille asti, jos tulkitsee naisen heti valehtelevan... - 9079070
No ei se mieskään ihan rehellinen ole, jos pyytää kahville "ihan vain kavereina" (näin saadaan ei-kiinnostunut nainen suostumaan) mutta jotain taka-ajatuksia on silti. Pälli taktiikka, ei toimi.
- sgbyukq
Tai sitten mies vain ihan oikeasti haluaisi tutustua kaverimielessä. Onko kenelläkään käynyt sellainen mielessä...?
- 4563456
sgbyukq kirjoitti:
Tai sitten mies vain ihan oikeasti haluaisi tutustua kaverimielessä. Onko kenelläkään käynyt sellainen mielessä...?
Olin lisäämässä tuon vaihtoehdon tekstiini, mutta ap tuntuu olevan varma, että miehellä on takaa-ajatuksia. Että jos lähdetään siitä vaihtoehdosta, niin "lähdetään kahville ihan vain kavereina " on urpo taktiikka.
- vink
Ehkä voisit muuntaa totuutta ja vihjata, että elämässäsi on tärkeä mies. Itse olen joskus vastaavassa tilanteessa sanonut myös, että en ole vielä päässyt yli entisestä suhteestani ja antanut ymmärtää tämän vuoksi kärsiväni mielenterveysongelmista.
Lykkääminen ei auta pääsemään kahvittelukutsuista eroon. Ellei piirittäjä suostu uskomaan heinovaraista vastausta, joudut esittämään asiasi ehkä hyvinkin suoraan.- vink vink sullekin
Ihmeellistä paskaa tämä naisten venkoilua. Pitää valheen päälle pinota aina toinen valhe jotta päästään siihen naisten 'totuuteen'.
Miksei sitä voi kohteliasta mutta suoraan ja yksiselitteisesti kieltäytyä? Miksi pitää keksiä kaikenlaisia tekosyitä ja hätävalheita ja muuta hevonkakkaa? - Suora nainen
Joku oikein kovin rakastunut, voi omassa mielessään jäädä odottelemaan toista jos syyksi sanoo vain entiset suhteet. Sen lisäksi pitää siis myös sanoa ettei ole kiinnostunut. Sen sijaan jos sanoo, että seurustelee pitäisi riittää syyksi.
On armollisempaa kuulla totuus kuin jäädä kiinni johonkin mitä ei tule koskaan olemaan. Mitä selvempi viesti, sen helpompi on päästää irti.
- Näytä sille
tämä ketju.
Ei varmana tule toista treffikutsua :) - ap
No, vielä niille tiedoksi joita kiinnostaa:
Koettuani suuria omantunnontuskia (ja luettuani kaikki nämä kommentit), suostuin viimein tänään käväisemään kahvilla kyseisen miekkosen kanssa.
Koko tapaaminen meni päin hevonpyllyä heti alusta alkaen.
Mies halusi välttämättä maksaa juotavani, ja jankkasi asiasta pitkään ennen kuin kieltäydyin melko jämäkkään sävyyn. Tämän jälkeen koitimme viritellä jotain keskustelua töistä, ja tätä jatkui noin puolisen tuntia jonka jälkeen totesin että on pakko lähteä kotiin. (Toin myös varovaisesti esille haluttomuuteni parisuhteeseen)
Vielä lopuksi jaoimme erittäin kömpelön halin josta yritin perääntyä viimeiseen asti, mutta epäonnistuin. Mies kysyi haluaisinko nähdä uudestaan, mutta väistin kysymyksen sanomatta siihen juuta tai jaata, ja jos mies kehtaa vielä uudestaan kysyä, niin silloin kyllä sanon että ei, vaikka loukkaisinkin häntä.
Lisäksi hän olisi halunnut heittää minut kotiin, mutta onnekseni olin pyörällä liikkeellä.
Sanon vaan että yäk. Jos lähdetään kavereina liikenteeseen niin että selkeästi ollaan sovittu, niin miksi pitää käyttäytyä kuin treffeillä, kysynpä vaan.
Ja niille ketkä tulevat nurisemaan siitä että aina naiset torjuvat ne mukavat miehet niin sanonpa vaan: peruskohteliaisuus on okei mutta eivät kaikki naiset (varsinkaan tämä) tykkää liiallisesta lipevyydestä ja vanhanaikaisista ajatusmalleista.
En sallisi edes oikeilla treffeillä miehen maksaa ostoksiani kahvilassa tai muuallakaan, aivan kuten en oleta ystävienikään maksavan menemisiäni.
Toivon totisesti että mies löytäisi tämän ketjun että viesti menisi vihdoin perille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 448781
- 785302
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14780Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon383824Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543212Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme273115- 403050
- 412246
- 331778
- 2091727