Miten reagoisitte jos tulisin pyytämään teiltä puhelinnumeroa vaikka bussimatkan jälkeen, kaupassa, kirjastossa...
Ja miten toivoisit minun tekevän sen? (suoraan kysymällä, esittäytymällä ensin?!)
Itse olen vasta 19, laitattehan tekin ikänne viestiin!
Muitakin vinkkejä kiitos!!!
Ja miten toivoisit minun tekevän sen? (suoraan kysymällä, esittäytymällä ensin?!)
Itse olen vasta 19, laitattehan tekin ikänne viestiin!
Muitakin vinkkejä kiitos!!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kysyisin, mitä sinä aiot sillä puhelinnumerolla tehdä.
mitä jos sanoisin että "saisinko numeron, jos vaikka käytäis kahvilla tai leffassa?!"
Tuolla alempana joku sanoi, että kannattaisi pyytää heti vaikka kahville, ja olenpa samaa mieltä. Jos nimittäin antaa puhelinnumeronsa, joutuu ties kuinka pitkäksi aikaa miettimään, mikähän tyyppi sieltä lopulta oikein soittaa ja mitä tahtoo. Kahvilla heti tai ensi viikolla huomaa, synkkaako vai ei, ja jos menee oikein huonosti, ei tarvitse antaa stalkkarille numeroa.
Olishan se vähän outoa tulla noinkin suoraan kysymään ventovieraalta numeroa. Jos multa sitä kysyisit, ihmettelisin myös, että miksi mun numeron haluat. Seuraavaksi näyttäisin kihlasormusta ja kehottaisin jatkamaan mahdollisen tyttöystävän etsimistä.
Olisin ihmeissäni, koska itse olen nelikymppinen. :D Mutta jos joku enemmän itseni ikäinen kyselisi, olisin otettu, mutten ihan yhtäkkiä uskaltaisi numeroani antaa.
Suosittelisinkin ettei ihan heti numeroa vonkaa, se voi tuntua vähän ahdistavalta ja kummalliseltakin, ainakin jos kysymystä ei ole edeltänyt kovinkaan pitkä keskustelu. Mieluummin vaikka sopii tapaamisen kahvilaan. Tai kysyy mennäänkö kahville heti.
Mutta musta olisi aivan ihanaa, ei ole koskaan noin osoitettu huomiota. Varmaan joku kaunis nainen, jota vongataan joka käänteessä, saattaisi suhtautua tympeämmin.
Tai sitten voit antaa oman numerosi, se voisi olla kivempi. Tytölle jää aikaa ja valinnanvapaus, ottaako yhteyttä. Pitää vain sitten olla kovin viljelemättä tiheään, muuten joutuu kysymään että kukas olitkaan, ja se voi olla vähän noloa. :D
Kiitos hyvistä vastauksista, pelkään vain että näin monen hyvän vastauksen jälkeen tulee huonoista vastauksista koostuva "paskaryöppy" :)
Entäs miten olisi hyvä tapa aloittaa keskustelu (esim kaupassa) ilman että tulee oudon kuva itsestä?!
Kysyn siksi, koska en tykkää käydä baareissa, ja muualta on sitä seuraa vaikea löytää...
Älä vaivaudu.
Olisin otettu. Hienoa jos joku uskaltaisi tehdä tyollaisen eleen.
(oletus että oman ikäiseni tulisi juttelemaan tutustumistarkoituksessa)
En ehkä antaisi numeroa, mutta voisin ehdottaa tapaamista kahvilla tms samantein kahvioon tai joskus myöhemmin.
Olisin otettu tietenkin. Olen itsekkin miettinyt, uskaltaisko mennä juttelemaan vaikka kaupassa tms. Junassa juttelu onnistuu luonteevasti...vaikka en uskallakkaan pyytää ulos.
Olet ap oikeilla jäljillä. Tapaamispaikan ei tarvitse olla baari. Se voi olla vaikka puisto keskellä päivää. Menet juttelemaan ja teet tikusta asiaa. Siitä se lähtee.
ps. varaudu rukkasiin. Nuoret tytöt osaa joskus olla tylyjä. Mut siinäpä se onkin, se mukava ja sopivin ei tylyile. Onnea matkaan.
Tämän haluaisinkin tietää, miksi pitää olla tyly. Pelkään omanikäisiä (suomalaisia) naisia, kun ovat niin kylmiä ja kovia. Juuri tuollainen käytön tappaa herrasmiesmäisyyden :(
Ujous ja osaamattomuus usein korvataan tylyydellä. Olen pahoillani puolesasi, vaikutat mukavalta. Miten kuvailisin asiaa ...
Ne nuoret tytöt ei välttämättä edes tajua miten ne käyttäytyy tai millainen vaikutus niiden käytöksellä on. Harmi
Ajattele isompaa kuvaa : kuka tahansa, missä tahansa asiassa osaa olla paskamainen, se on helppoa. Kuka tahansa osaa haukkua ja kiroilla. En tiedä kasvatetaanko meidät Suomalaiset koviksi?
Mutta lempeys ja ystävällisyys vaatiikiin jo opettelua.
Sulla on hyvät eväät, koska olet jo nyt lempeä ja lämmin sydäminen lähtökohdiltasi. Pidä kiinni siitä, mutta muista myös suojata se. Äläkä sorru miesten perikitkeryyteen. Katsos naisetkin saa paljon kuraa päällensä. Minäkin olen saanut, mutta olen jääräpäisesti pitänyt kiinni siitä, etten sorru huonouteen, eli tylyyteen ja pahisteluun. Oikea vahvuus lähtee hyvyydestä.
Yksikään koulukiusaaja jne ei ole pohjimmiltaan vahva....mutta se menee jo toiseen aiheeseen. Älä välitä pilkkaajista. Jos tytöt pilkkaa, jatkat matkaa...etsit sellaisen joka on mukava ja juttelee kiroilematta. Kyllä niitäkin pitää olla. Mitä sä pahiksella muutenkaan teet? Ei niitä voi kesyttää, eikä ne vahvista sua.
Kun miehen vahvuus lähtee hyvyydestä, kasvaa ja jalostuu sillä...se on silmittömän kaunista aikuisena ja sillä pääsee vaikka mihin.
Etenet asia kerrallaan. Pidän sulle peukkuja.
Periaatteessa tässä puhutaan ihan asiaa näistä syy-seuraussuhteista käytökseen.
Ei meitä suomalaisia (huom. pienellä s:ällä ;) kait sen suuremmin kasvateta olemaan kovia. Enemmänkin on kyse siitä, että kuka kasvattaa.
Huonot kokemukset saavat naiset toimimaan tylysti. Ne ensimmäiset "vonkaajat" kun eivät ole jättäneet itsestään hyvää kuvaa, niin ajatellaan ettei kukaan tule koskaan olemaan positiivisella tavalla poikkeus.
"Pidä kiinni siitä, mutta muista myös suojata se."
Tästä en ole samaa mieltä. Toki itsesuojeluvaisto on vaisto ja niin ees päin, mutta jos ei ole valmis niin sanotusti antamaan kaikkeaan, ei lopputulos todennäköisesti ole sen kaiken arvoinen.
Aiheesta pakit:
Olen saanut nettitrefeillä karmeita vastauksia miehiltä ja olen yrittänyt ajatella sen niin, että jos toinen vastaa asiallisuuteen kiroilemalla ja haukkumalla, niin hyvä että näytti senkin heti, eipä ollut mulle se jota etsin. Sitäpaitsi riehuminen on hänen ongelma, hänellä on se paha päivä.
Pakkeja tulee ja ne vaan otetaan vastaan...järjen kanssa. Ei niistä sais kauheasti masentua. Jos etsii mukavaa niin hyväksyy itse vain sellaisen.
Mä en oikein tiedä noista nettitreffeistä. Aika karua menoa. Harrastuksien kautta vois löytyä...ja hitaasti tutustumalla.
n38
Vaihtaako ihmiset enää nykyään noita puhelinnumeroita?
Multa tulee ainoastaan silloin tällöin tytöt kysymään ''onks sulla facebookkii?'' :/
Jos olisi ikäiseni, luotettava ja hyvännäköinen, se olisi ok. Tai olisi sellainen mies joka ei kiinnostaisi jostain syystä sillä hetkellä, sanoisin ei kiitos.
33v unohtui.
Olisin varmaan tosi yllättynyt, häkeltyisin... ja varmaan antaisin sen numeron, koska tollasta harvemmin tapahtuu, oikeastaan, en muista että koskaan... Yleensä vasta jossain baarissa tai kännissä tulee sun ikäset lähestymään... ja vaikka sen numeron sais, ei enää seuraavana päivänä muista koko asiaa taikka soittaa treffeille.
Varmaan just esittäytymällä, kohteliaisuudella ja vaikka käyntikortin jättämällä... koska kuvittelisin itse ainakin olevan tilanteesta niin yllättynyt että muistaisin edes nimeä jälkeenpäin.
Oon ite 24. Eikä se kyllä mun kokemuksen perusteella oo iästä kiinni, baarissa tuntuu olevan 18-v pojat ja 50 äijät yhtälailla perässä parin bissen jälkeen. Oliskin joskus joku selvin päin jossain pakastealtaalla iskemässä, niin olisin kyllä sulaa vahaa!
Mun mielestä olisi todella outoa ja ahdistavaa, jos joku tuntematon ihminen tietämättä minusta mitään haluaisi puhelinnumeroni. Jos siis joku tulisi kysymään kulman takaa, pelästysin, sanoisin ei kiitos ja poistuisin paikalta mahdollisimman nopeasti.
Kannattaisi ensin yrittää jonkun verran tutustua esim puhumalla jostain itseäsi kiinnostavasta aiheesta (kirjastossa kirjoista ja kirjallisuudesta, videovuokraamossa elokuvista, jne), ja sitten vasta, jos näyttää olevan yhteisiä kiinnostuksen kohteita, pyytää esimerkiksi kahville. Jos menette kahville, mene ensin itse kassalle ja maksa vain omat ostoksesi, koska mua ainakin ahdistais suunnattomasti sekin, jos tuntematon mies yrittäis tarjota. Jos senkin jälkeen tuntuu juttu luistavan ja keskustelukumppani vaikuttaa kiinnostuneelta, voisit antaa oman puhelinnumerosi.
Oon ite 22-vuotias ja parisuhteessa, mutta jos olisin sinkku ja jotain ton kaltaista tapahtuis ja tyyppi olisi kiinnostava, vosin hyvinkin lähteä vaikkapa kahville.
Olisin yllättynyt, imarreltu ja hymyilisin vienosti ennen keskustelun jatkumista koukuttaakseni sinut lopullisesti. ;)
(Ei huolta, Daami on naimisissa joten olet turvassa nuori mies.)
Ja osaan sählätä, piti siis mennä alkuperäiselle kysyjälle.
Itse sanoisin, että pakkien todennäköisyys kasvaa huimasti jos esität tuollaisen kysymyksen oudolle ihmiselle muualla kuin baarissa tai festareilla. Outo tilanne monelle ja moni haluaa siitä vain nopeasti pois.
Minäkin näin miehenä olisin enemmän kahville pyytämisen kannalla, kuin että kysyisin suoraan puhelinnumeroa. Tosin paha on mennä toista neuvomaan, sillä en ole edes uskaltanut kysyä esim. kaupassa käydessäni jotain mukavan näköistä naista kahville tai ylipäänsä mennä juttelemaan. Päällimmäisenä mielessä pyörii "Mitähän se aattelee, ku tämmönen tuntematon tyyppi tulee jutteleen" tai "Mitä jos se lähteeki menee.." ja ennen kaikkea "Mitä jos mä nolaanki itteni..". Nämä tilanteet ovatkin jääneet vain katsekontaktin tasolle. Millähän tavoin lähestyisi toista, ettei nuo mielikuvat toteutuisi? Kohteliaasti toki, mutta miten :)
(olen ap)
Siis tarkoitan, että olisin esim. jutellut junamatkalla niitä näitä ja antaisin numeron tai toisinpäin. Ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa, kun baareihin en mene :D!