Vai onko miehillä ylipäätään tunteita?
Kun sinulla on pidempään ollut suhde samaan naiseen ja olet rakastunut tähän kakkosnaiseen, niin miten se näkyy kotona?
Jaksatko olla parempi aviomies vaimollesi? Tuntuuko vaimo taas ihanalta, vai muuttuuko suhde vaimoon jotenkin? Tuleeko missään kohtaa huono omatunto? Entä jos liitto on ns "kuihtunut" liitto, yritätkö edelleen saada vaimolta seksiä niinkuin ennenkin? Kosketatko kuten ennenkin? Mitä kaikkea mies käy mielessään läpi?
Miksi kysyn?
Itselläni on toinen mies. Tunteet omaa miestä kohtaan ovat vuosia sitten täysin kylmenneet eikä hänen kosketuksensa tunnu enää miltään. Kosketan häntä kuten ennenkin, seksielämä on säännöllistä kerran viikossa-joka toinen viikko, puhumme arkisista asioista. Mutta mitään tunnetta ei mukana ole. Ajattelen koko ajan tuota toista miestä, koska tapaamme seuraavaksi ym. Kotona tunnen olevani "väärässä paikassa".
Mietin vain, että miten miehet asian kokevat. Vai onko kaikki miehille jotenkin yksinkertaisempaa?
Kun sinulla on pidempään ollut suhde samaan naiseen ja olet rakastunut tähän kakkosnaiseen, niin miten se näkyy kotona?
Jaksatko olla parempi aviomies vaimollesi? Tuntuuko vaimo taas ihanalta, vai muuttuuko suhde vaimoon jotenkin? Tuleeko missään kohtaa huono omatunto? Entä jos liitto on ns "kuihtunut" liitto, yritätkö edelleen saada vaimolta seksiä niinkuin ennenkin? Kosketatko kuten ennenkin? Mitä kaikkea mies käy mielessään läpi?
Miksi kysyn?
Itselläni on toinen mies. Tunteet omaa miestä kohtaan ovat vuosia sitten täysin kylmenneet eikä hänen kosketuksensa tunnu enää miltään. Kosketan häntä kuten ennenkin, seksielämä on säännöllistä kerran viikossa-joka toinen viikko, puhumme arkisista asioista. Mutta mitään tunnetta ei mukana ole. Ajattelen koko ajan tuota toista miestä, koska tapaamme seuraavaksi ym. Kotona tunnen olevani "väärässä paikassa".
Mietin vain, että miten miehet asian kokevat. Vai onko kaikki miehille jotenkin yksinkertaisempaa?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kannattaisiko päästää oma mies tuskasta ja lähteä suhteesta?
Mun mielestä tuo on todella törkeää toimintaa ja osoittaa sen miten ihmiset pystyvät todella kylmiin tekoihin eikä heillä ole minkäänlaista omaatuntoa. Se on oikeasti hämmästyttävää kuinka ihminen kykenee olemaan kuin ei mitään ihmistä kohtaan, jonka kanssa on kuitenkin ollut pitkään yhdessä ja ehkä joskus rakastanut.
Tällaiset ihmiset sitten kehtaavat väittää olevansa sympaattisia, ymmärtäväisiä, kykenevät rakkauteen ja ovat muka rehellisiä. Jos pystyy näin hyvin ilman mitään tunteita valehtelemaan ihmiselle, jonka on saattanut tuntea pitempään kuin omat lapsensa, niin eikäs tuo ole jo patologisen valehtelijan merkki?
Ennenkuin otat herneen nenään, niin sanon, että olin itse ihan samanlainen ja nykyään suhteen loputtua huomaan, että kykenen valhtelemaan ties mistä asioista vakavalla naamalla kenelle tahansa ja todella uskottavasti. Ei mitään ongelmaa. Ja voin sanoa, että ajattelin ihan samaa kuin varmaan moni muukin, että tämän uuden kanssa en samaa tee koska olen niin rakastunut. Paskan marjat... hetki aikaa menee ja sama tunteeton valehtelu jatkuu.
Siksi olenkin päättänyt olla aina rehellinen ja se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole tyttöystävää/ vaimoa/ jne eikä tule. Ainoastaan rakastajia ja panoja, joille kerron rehellisesti miten tilanne on. Saatan olla yhden kanssa pitkäänkin yhdessä ja vain sen kanssa, mutta hän aina tietää, etten tule koskaan sitoutumaan vain yhteen.
Ota nyt asia puheeksi varsinkin, jos on kestänyt jo kauan, koska sinulla menee pitemmällä tähtäimellä maine ja kaikkien kunnioitus, jotyka on sinulle tärkeitä.
Pitäis varmaan kysyä laillisesti vihityltä vaimoltani, näkyykö jotenkin, että minulla on pitkäaikainen rakastajar. Paha sanoa itse mitään, mutta enpä ole kotona saanut osakseni mitään "kummastelevia katseita" tai ihmettelyä muuttuneesta käytöksestäni. Lähes parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen elämä on tasaista ja toisen tavat ja puheet tuttuja. Seksi minun ja vaimon välillä oli lähestulkoon loppunut jo ennen salasuhdettani, joten ei ole muuttanut sitä asiaa minnekään. Tai, no jos täysin rehellinen olen, niin entinen "kerran kahdessa kuukaudessa" on tainnut kuivahtaa "kerran neljässä kuukaudessa", mutta ei vaimo ole ilmaissut useammin haluavansa. Taitaa olla tyytyväinen, kun en vaivaa asialla. Muuten välimme ovat ihan leppoisat ja ystävälliset.
Minut pitää avioliitossa lapset ja omakotitalo. Lapset ovat rakkainta maailmassa, heidän ohitse ei mene yksikään nainen, ei edes heidän äitinsä ole mennyt. Omakotitalo on toteutunut haave ja tuntuisi helvetilliseltä sitä alkaa "pilkkoa" eron seurauksena, kun en ihan usko, että pystyisin sen itselleni lunastamaan.
Rakastajatarta kohtaan on paljonkin tunteita. Nainen on hyvin erilainen kuin vaimoni, paljon spontaanimpi ja "eläväisempi". Hänen kanssaan voi puhua asiasta kuin asiasta ilman, että pitää osata asetella sanansa just oikein, että hän käsittäisi. Aika älykkäänä pidän. Ja ulkomuotonsa vetoaa minuun miehenä oikein kovasti, upean muodokas keski-ikäinen nainen. No en sano, että vaimonikaan olisi ruma tai tylsä, mutta jotenkin paljon arkisemman oloinen. Vuodet yhdessä tehneet tehtävänsä kai.
Kyllähän rakastajatarta tulee paljonkin ajateltua, mutta pystyn kuitenkin vetämään aika selkeästi rajan "sen" minän ja "kotiminän" välille. Kun olen perheen kanssa, en anna ajatuksien harhailla muualla. Rakastajar tietää lasten merkityksen minulle ja ymmärtää, että haluan viettää heidän kanssaan "kunnolla" aikaa. Kun olen rakastajattaren kanssa, olen silloin sataprosenttisesti läsnä hänelle.
Oho, tulipa pitkä teksti yleensä harvasanaiselle miehelle... Johtuu varmaan siit, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta "huudella"
Minullakin on tuollainen äijänkäppyrä kotona, jolla on pitkäaikainen suhde. Oletan, että mieheni ajattelee aika lailla samalla tavalla meidän suhteestamme, lapsista ja siitä surullisen kuuluisasta omakotitalosta. Paitsi että meillä on kyllä seksiä lähes päivittäin ja minä olen meistä naisista se upea ja muodokas.
Mutta minun mieheni on jäänyt suhteestaan kiinni, hän ei vain vielä itse tiedä sitä. Enää ei ole siis mieheni päätettävissä, saako hän pitää lapsensa jokapäiväisessä elämässään tai asua omakotitalossaan. Ja minä olen päättänyt jättää hänet, koska minä nyt vaan ansaitsen paljon parempaa kuin pettävän ja valehtelevan miehen.
Aika rankkaa tekstiä, totuudenmukaista ja rehellistä, kiitos siitä. Minun miehelläni oli vuosien suhde, tässä totuus siis siitä, mitä minä hänelle olen merkinnyt ja merkitsen.
Ylläolevan miehen lailla hän ei halua lapsiaan jättää, siksi jäi kotiin. En vain tiedä, haluanko häntä enää siellä nähdä.
Terveisin yksi vaimo, joka yrittää nousta miehen aiheuttaman shokin ja trauman jälkeen jaloilleen, siinä varmasti vielä onnistuen.
kiitos rehellisyydestä
Kyllä se niin on että kun pettyy niin luottamus ei palaa takaisin sitä alkaa katsomaan miestä toisinsilmin ja itsekkin ihmettelee mitä hänessä on nähnyt. Se tekee niin kipeää huomata että luottamus on poissa joten itse lähtisin jos voisin, vaan en voi ja siinä ei ole enää kysymys rakkaudesta vaan ihan muusta, minäkin haluaisin olla vapaa etsimään oman itseni ilman pelkoja ja tuskatiloja, tuntea uskollista rakkautta , jos nyt yleensä enää koskaan tulen luottamaan kehenkään. Kakkonen saisi hänet ihan mielellään pitää sillä minä olen aika väsynyt siihen että katselen ihmisen silmiin joka aamu aamiais pöydässä ja ne silmät jotka ennen tekivät minut heikoksi eivät merkitse enää yhtäänmitään.Ne olivatkin valheen silmät. Toki hän haluaa jatkaa mutta milläs rakennat kun perusmuuri on sortunut.
No miksi sitten jäät?Mikä voi mennä sen tuskan edelle, jota joudut käymään lpi katsoessasi niihin silmiin, joista näet enää vain petoksen, epärehellisyyden ja perusmuurinne rikkomisen?!
Haista huilu! Mikset eroa miehestäsi vaan idioottina täällä' pohdit moista? Vai etkö kelpaa kakkosmiehellesi? Olet vain patja niin kuin kakkoset yleensä toisilleen ovat.
Häpeä!!!!!!!!!!!
Tuo patja on kyllä aivan käsittämätön nimitys! Yleensä kuitenkin varatun miehen ja hänen "kakkosnaisensa" välillä on erittäinkin kiihkeää ja intohimoista seksiä tai hyvin nautinnollista ja tunnepitoista rakastelua, joten ihan ensimmäiseksi en kyllä patjaksi kuvaisi. Patja kun vaan makaa liikkumatta paikallaan siinä sängyllä...
Äijänkäppyrä, kiitos rehellisestä tekstistäsi! Hienoa lukea mieheltä kirjoitusta tunteista!
Moraalisaarnoja en kaipaa. Tiedän todellakin tekeväni väärin.
Miksi en jätä puolisoani?
Yhteiset lapset, asuntovelat, velvollisuus, ne taitavat olla ne syyt jotka minut pitää tässä. Lisäksi mieheni sairastaa etenevää sairautta, enkä haluaisi jättää häntä yksin. Välitän hänestä jollakin tapaa, vaikka rakastankin toista.
Olkoonkin että ylläolevan kirjoittajan mielestä olen patja. Saatan ollakkin. Mutta tyydyn osaani. Saan häneltä kuitenkin voimia jaksaa avioelämää. Saan häneltä intohimoa, keskusteluseuraa ja kosketusta joka tuntuu hyvältä. En muuta edes halua tuolta toiselta mieheltä.
moraaliton nainen
Eikö sinun päässäsi käy koskaan ajatus että olet sen vihityn vaimon apajilla, olet sotkemassa heidän avioliittoaan, ja pilaat heidän suhteeensa olemalla hänen patjansa, tavallisesti sitä luotetaan että naiset tekevät oikein silloin kun nähdään miehen tyhjän pään tulokset, mutta sinä pidät itseäsi kiinni suhteessa jossa on toinen nainen jota alennat käyttäytymiselläsi. En usko että hän saa voimia teidän suhteestanne, vaikka pitäisi olla niin että se on juuri hän joka sitä uuluisi saada, mutta sinä otat mielelläsi vaan vastaan , minkälainen olet oikeastaan kun vielä on pollaa sanoa se täälläkin. Luulen että kärsit jostain kirjain diagnoosista. Ei oikea nainen joka tuntee empatiaa toisia ihmisiä kohtaan tee tuollalailla viatonta ihmistä kohtaan. Joten seuraavan kerran kun leväytät itsesi tälle kaukoparantajalle niin ajattele että sinun paikkasi ei ole hänen sylissään vaan voisit hommata ihan vapaan miehen itsellesi.
Olet ymmärtänyt jonkin kohdan kirjoituksistani väärin.
Minä olen ainoa joka tässä pettää. Ja mieheni on petetty. Tämä toinen mies on vapaa mies. Hän on vapaa myös minun puolestani, en luule hänen olevan uskollinen minulle, enkä ole häneltä mitään sitoutumista vaatinut.
En ole siis kenenkään apajilla.
Monenlaisia ajatuksia ja ristiriitoja käyn silti mielessäni. Ei tämä ole niin yksinkertaista ja helppoa kuin tämän kokemattommat tai vastapuolen osan kokeneet luulevat.
Edelleen kuulisin miesten ajatuksia asiasta. Naisten myös.
Taas kerran kysyn, että onko se muka (vain) toisen naisen vika, jos on suhteessa naimisissa olevaan mieheen?! Se vihitty vaimo on tälle kakkoselle täysin tuntematon, joten ei kaii kakkoselle ole kauheasti fiiliksiäkään häntä kohtaan. Mutta se vihtty aviomies on se, joka VALITSEE ihan itse pettäää vaimoaan, valitsee jatkaa suhdetta toiseen naiseen ja valitsee usein myös jättää kertomatta sen vaimolleen. Kakkonen voisi toki sanoa varatulle miehelle ei kiitos, ja moni niin tekeekin, mutta jos varattu mies tekee ehdotuksen tai sanoo kyllä toiselle naiselle, niin kyllä syyllinen löytyy sieltä päästä.
voimavaraton
Kun ei ala kakkoseksi niin ei tule kakkosen syyllisyyden tunteitakaan. Ja mies nyt päättää sen mukaan millä päällä on jos on sitä sorttia. Siis kakkonen on yhtä syyllinen aviorikokseen kun mies ja sillä sipuli.
Höpö höpö! Kakkonen ei tee aviorikosta, kun ei ole naimisissakaan! Jos sinkkunainen on suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa, niin mies tekee aviorikoksen, kakkonen korkeintaan "moraalisesti väärän valinnan".
"mies päättää sen mukaan millä päällä on..." Kaksi vuottakin on jo aika pitkä aika olla "sillä päällä"...
voi apuva sinua mallen sana, ei kakkonen tee mitään rikosta vaan se mies! anteeksi oletko hullu?
Hopö höpö tosiaan. Jos kakkonen on vapaa hän ei petä ketään, tuskin edes itseään koska varmasti tiedostaa tilanteen. Suhde varattuun mieheen voi mennä pieleen ihan siinä missä vapaankin miehen kanssa. Ei ykkönen omista miestään. Jos mies/nainen aloittaa suhteen kakkosen kanssa, kotona on aivan varmuudella jotain pielessä. Turha syytellä kakkosta tästä.
Moraaliton nainen
Ihan hyvä kysymys, ja minä voin sanoa että oman kanssa on seksi ihanaa sen jälkeen kun on ollut vieraissa. Syyllisyyden tunne tekee sen että sitä haluaa antaa sille omalle rakkaallensa niinkuin tuplasti takaisin hyvyyttä ja hyväillä häntä sitäkin enemmän kuin ihan noin tavallisesti. Ja aina sellaisen illan jälkeen ajattelee että ei enää koskaan vieraisiin kun katsoo vaimon nukkuvia kasvoja käsivarrellaan ja tuntee itsensä roistoksi. Kieltämättä sitä silloin inhoaa itseään ja sitä kakkosta kun makailee oman kodin rauhassa , jonka vaimo on pitänyt siistinä ja hoidellut muitakin asioita.
Sitten taas tulee pakko mielle muutaman päivän päästä vieraisiin ja kierros on valmis. Osaan syyttää vain omaa typerää ajattelutapaani joka vie minut ongelmiin. Tähän asti on aina vaimo ollut kuitenkin se rakkain vaikka sitä hetken huumassa tulee höpistyä sille toisellekkin satuja. Miehen osa ei ole halpp.
Hannnulle... puhut vieraissa käymisestä. Et siis rakasta kakkosta, tai sinulla on useita "vieraita". Hyi miten olet kamala. Miksi oma vaimosi ei riitä, jos seksikin on hänen kanssaan hyvää. Ehkä tarvitset ulkopuolista apua.
En tiedä sitä itsekkään,
Tuttujakaan ei saa
Minua kiinnostaisi myös kovasti kuulla miesten kokemuksia ja juuri heidän tuntristaan ja toiminnastaan tällaisissa tilanteissa. MIksikö? No koska olen itse kakkonen, jolle mies puhuu nin vakuuttavasti siitä, miten näkee itsensä vanhenevan rinnallani, miten kovasti hän minua rakastaa ja erillään ollessamme ikävöi ja ajattelee minua koko ajan. Hän kertoo minulle, että vaimon kanssa pyöritetään arkea, ettei se ole mitään käsi kädessä kävelyä. Toki myöntää, että seksiä on, mutta se on seksiä, kun minun kanssani rakastelua. Hmm... huomaan usein miettiväni, onko mies tosissaan vai vaan ihan hiton hyvä puhumaan ja manipuloimaan ihmisiä?!
Vaihtelu virkistää. Omakin vaimo tuntuu taas uudelta naiselta kun on toinen nainen. Kummallista, mutta suhteemme tuntuu paremmalta nyt kuin ennen suhdettani. Seksielämä on ihan uudella tasolla. Nyt on tullut vaan huono omatunto ja yritän saada suhteeni hyytymään omaan mahdottomuuteensa. MUTTA palaako suhteeni vaimon kanssa sitten entiselleen vai jatkuuko tämä uudenlainen suhde enää sen jälkeen?
Kirjoitat, että sinulla on huono omatunto ja yrität saada suhteen hyytymään omaan mahdottomuuteensa. Ymmärrän sen, että haluat lopettaa suhteen, mutta miksi et sano suoraan vaan annat edelleen naiselle toiveita suhteen jatkumisesta?
Tuon ymmärrän, mutta entäs ne tapaukset, joissa mies sanoo, ettei missään nimessä halua suhteen kakkoseen loppuvan? Miten hän silloin pystyy olemaan kotonaan vaimon kanssa, jos kaikki ajatukset ja tunteet ovat kakkosen luona?
Eivät KAIKKI toki!
Miksi miehellä on tarve sanoa kakkoselleen, että haluaa jakaa loppuelämänsä tämän kanssa, jos ei tarkoita sitä? Miksi mies sanoisi kakkoselleen, että ei ole onnellinen vaimonsa kanssa ja tietää, ettei se enää muutu ja siksi hän haluaa oikean parisuhteen kakkosen kanssa, jos ei kuitenkaan edes aio erota? Tai jos oikeasti aikoo erota, niin miksi ei kuitenkaan eroa? Mikä tekee siitä niin vaikeaa? Ja jos kakkonen on niin ihana ja mies niin rakastunut tähän kuin väittää olevansa, niin mihin hän tarvitsee vielä vaimoaan?
Tunnustan, että taidan antaa toisen naiseni ymmärtää etten ole vaimoni kanssa onnellinen ja että haluaisin elää loppuelämäni hänen kanssaan. Suhteen alkuhuumassa näin varmaan ajattelinkin. On vaikea selittää sitä, miksi niin teen. En halua missään nimessä loukata tai satuttaa häntä sanomalla, että suhteeni vaimoon on kuitenkin aika onnellinen. Minulla ei vain taida olla munaa olla rehellinen ja osa minusta kuitenkin kaipaa salaisia lemmenhetkiämme ja toisen naisen huomiota. Toivoisin, että toinen naiseni rakastuisi johonkin toiseen, ettei minun tarvitsisi jättää häntä vaan että hän jättäisi minut. Sellainen onneton luuseri minä olen, ja niin taitaa olla aika moni kaltaiseni. En loppupeleissä halua muuttaa elämääni, mutta kaipasin siihen jotain lisää.
Kerro vaimolle salasuhteesta. Hän joko jättää tai ei, mutta eipä tarvitse sinun päättää itse...
Ei se yleensä auta se kertominen vaimolle. Yleensä vaimo ei jätä, mies lupaa muuttua vaan peli alkaa kohta uudestaan.. Ja varsinkin nämä pitkäaikaiset suhteet eivät tahdo loppua millään vaikka vaimo kuinka tietäisi ja uhkailisi vaikka miten.
Joten mies kääntää päätöksen naisille jotka taas odottelevat miehen tekevän päätöksen, ja homma jatkuu entisellään...
Ja usein vielä kumpikaan näistä naisista ei oikeasti edes tahdo tuota luuseripettäjää. Pidetään vain kynsinhampain kiinni kun eihän sitä toiselle naiselle voi hävitä ja miestä vapaaehtoisesti luovuttaa.
Ja homma jatkuu...vuosikausiakin...ja ainut kenellä kivaa on se pettäjämies.
Kysymys moraaliton nainen. Mitäpä jos jäät kiinni miehellesi, että petät häntä, ja hän jättää sinut? Menetkö tämän rakastajasi luo asumaan? Tai entä jos miehesi pettää sinua, hyväksytkö sen? Eikö olisi tasapuolista, että miehelläsi saa olla vieraita naisia kun itse petät tietoisesti miestäsi?
En usko meneväni rakastajani luo asumaan. Rakastajanani toivoisin hänen olevan jatkossakin. En halua avio/avoliittoa enää tämän jälkeen.
Toisinaan toivon, että mieheni löytäisi jonkun uuden naisen ja jättäisi minut. Sallisin hänelle naisystävän.
kakkossuhteet ovat monessa kulttuurissa täysin sallittuja, esim Ranskassa, Ihminen ei ole yksiavioinen. Mutta valehtelu vaimon/miehen jättämisestä on tietysti väärin. Ja rehellisen petetyn osapuolen osa ei ole kadehdittava. Itse kannatan kaikenlaista kokeneena kuitenkin rehellistä yhdessä suhteessa elämistä. Varsinkin kun ikää tulee lisää yhteinen arki ja yhteinen tekeminen nousee suurempaan arvoon kuin satunnainen seksi. Yhteiset lapsenlapset, yhteinen historia, toisen tunteminen ja toiseen luottaminen. Kakkosnaisille sanoisin että vuoden jälkeen kannattaa se ukkomies potkaista pellolle. Jos siihen mennessä ei ratkaisua ole pystynyt tekemään, sen tekeminen tulee yhä vaikemmaksi.
Näitä juttuja kun lukee tulee surulliseksi: miten avioliitossa olevat ihmiset jotka joskus ovat luvanneet olla uskollisia jne ja rakastaneet toista voivat olla niin julmia toisilleen, valehdella ja etsiä vain omaa hyvää oloaan. Ihmiset ovat itsekkäitä.
Hirveästi on ikävä kyllä, liikenteessä miehiä, joita ei kotona kuunnella. Todella harvoin ukkomiehet etsivät vain panopuuta (koska en ole vällyjen väliin ketään päästänyt), vaan useimmille näyttää riittävän joku, jonka kanssa voi jutella syvällisemmin ja suoraan. Kuulemma kotona vaan tulee riitaa. Tähän asti olen, tehnyt selväksi, että varatuille miehille olen vain ystävä. Vaikka olenkin sinkku, en ole sillä perusteella kaikkien saatavilla.
Mielenkiinnolla katson, mitä tuleman pitää, meinaa yksi aivan yllätävä mies (avoliitossa) otti yhteyttä ihan työasioissa ja teki tikusta asiaa ja kertoi suunnilleen sanasta sanaan kaikki keskustelumme vuosien takaa. En tiennyt olevani jollekin niin mieleenpainuva tapaus. Vieläkään en tiedä, mitä minusta haluaa, mutta se on selväksi tehty, ettei minua esitellä avokille.
Miksei miehillä ole hyviä ystäviä, joille puhua arimmatkin asiat? Olen sitä mieltä, että se oma aviopuoliso ei ole välttämättä se kaikkein paras kuuntelija ja on ihan OK jutella jonkun muun kanssa, mutta pitääkö sen jonkun muun aina olla kakkosnainen myös? Miksei omalle vaimolle voi kertoa, että on tarvetta käydä asioitaan läpi jonkun muunkin kanssa? Minulla oli miesystävä, joka sanoi heti aluksi, että hänellä on sydänystävänä nainen ja että haittako se. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Sanoin vaan, että hyvä olla ystäviä, niitä ei ole koskaan liikaa.
Sitten vielä miehille!! Jos joku nainen on hyvä juttelukaveri ja kuuntelija, se ei tarkoita, että se nainen on elämäsi nainen ja se pitää saada sänkyyn ja kakkossuhteeksi, koska se kotona oleva kanttura ei muka ymmärrä. Mieti, mitä haluat elämältä.
Jos avioliitossa ollaan omakotitalon takia, niin ei voi sanoa ihmisen käyneen montaa vastoinkäymistä elämässään. Todennäköisesti et ole istunut syöpäosastolla odottamassa tuloksiasi, hautaamassa omaa lasta tai pitämässä kädestä kuolevaa omaistasi. Et ole varmasti nähnyt ystäväsi silmiä, kun hänen talo paloi ja omaisuus koostuu päällä olevista vaatteista. Mieti, mitä haluat elämältä.
Mikäpä sinä olet arvostelemaan toisen ihmisen ratkaisuja, vaikka ei elämän pahimpia asioita olekaan kokenut. Joillekin se omakotitalo on elämän suurin saavutus, josta ei ihan pikkuasioiden takia luovuta.
Niin, minäkään en ole mikään tai kukaan arvostelemaan kenenkään toisen ratkaisuja, mutta kyllä mä ihmettelen, että kukaan sietää pettävää, rinnakkaissuhdetta pitävää, toista ihmistä rakastavaa puolisoa vain omakotitalon tai etelänmatkojen takia!
Harvoinpa ne puolisot oikeasti toista ihmistä rakastaa. Jos mies tai nainen todella rakastaa toista, niin ei siinä enää silloin paina vaa'assa omakotitalo eikä mikään muu. Kyllä toista ihmistä rakastava ihminen eroaa, sehän on aivan selvä asia. Niin olen minäkin tehnyt.
Niin minäkin, siksi kirjoitin noin. Kun moni täällä sanoo, että omakotitalon tai etelänmatkojen tai lasten kalliiden harrastusten vuoksi kestävät puolison vuosiakin kestävät rinnakkaissuhteet. Yleensä pitkät suhteet eivät vaan ole pelkkää fyysistä vetovoimaa vaan mukana on myös vahvja tunteita. Enkä mä niinkään ihmettele sitä, miksi pettävä puoliso ei eroa vaan sitä, miksi petetty kestää pettävää puolisoaan materian vuoksi?
Minäkin olen se kakkonen, miehellä on lapsia ja omakotitalo. vaimo tietää suhteesta, mutta ilmeisesti kestää sen, koska ei halua luopua elättäjästä ja materiasta, jotkut voi vaan elää näinkin.
Ja jotkut vaan voivat elää kaltaisenasi kakkosena...
kakkosen suurin toivehhan on et miehen vaimo lähtis talosta ja pääsisi itse sinne, ovat niin materiaalin perään ja varsinkin kun on toisten hankkimia, onhan se mukavaa mennä sinne entisen vaimon sänkyyn nukkumaan ja rakastelemaan, kun vaimo lähtee ja laittaa vaikkapa vaimon unohtuneet aamutossut jalkaan, ottaen vastaan miehen lapsia kuin emäntä konsanaan...
Luuletko tosiaan, että kovin moni kakkonen haluaisi asumaan miehen ja hänen exänsä kotiin?! Pyh, kyllä lähes jokainen nainen haluaisi laittaa sen miehensä kanssa omannäköisensä kodin. Ja se sänky olisi ihan ensimmäinen asia, joka yhteiseen, uuteen kotiin hankittaisiin!
Missä päin Suomea asustelet aloittaja? Asutko Espoossa alkaako nimisi R ja sukunimesi K, jos näin on päästä sinut tuskistasi. Nimittäin heitän oman mieheni pihalle ja syy olet sinä ja salasuhteesi mieheeni.
"Missä päin Suomea asustelet aloittaja? Asutko Espoossa alkaako nimisi R ja sukunimesi K, jos näin on päästä sinut tuskistasi. Nimittäin heitän oman mieheni pihalle ja syy olet sinä ja salasuhteesi mieheeni."
No ei ala, enkä asu. Tuskinpa täältä palstalta "tuttuja" löytyy, vaikka kaikkihan toki on mahdollista.