Tarkkailun alla - ei jaksa enää

Älä nyt ainakaan rekkaa päin, ajattele sitä kuskia!

Jos tilanne on tosi paha, niin kyllähän nyt avioero eikä itsemurhaa. Voithan ensin kokeilla pariterapiaa, luulisi että vaimo on yleensä ottaen helpommin suostuteltava kuin mies. Terapeutti voi toivottavasti ottaa kantaa siihen, missä liiallisen mustasukkaisuuden ja urkinnan raja kulkee, eli vaimo saa siinä myös toisen mielipiteen.

Ei kantsis mennä avioon eikä minkään laiseen parisuhteeseen, ennen kuin on kasvanut aikuiseksi. Aikuinen nimittäin tietää, mitä missäkin elämän tilanteessa tehdään eikä "rekan alle" kuulu vaihtoehtojen skaalaan ollenkaan.

Et kuulu rekan alle vaan olet liian kiltti, ainakin vaimollesi. Mene juttelemaan asioistasi vaikkapa työterveyteen, seurakunnan perhetyöhön tai avaa suusi edes hyvälle luotetulle ystävällesi. Sairaat kuviot kasvavat, kehittyvät ja voivat hyvin salailun ja häpeän ilmapiirissä. Jos sinussa ei ole miestä, vastusta lyömään nyrkki pöytään tyyliin tämä pelleily loppuu just tähän, niin jätä eropaperit vaivihkaa. Ei tarvitse vaimolta erikseen kysyä, että saanko olla tyytymätön elämääni, saanko haluta erota.Ymmärräthän??

Parisuhdeterapioissa joskus käsketään rakentamaan luottamusta täydellä avoimuudella. Sen ja täyden kontrollin väli on sitten aika hämärä. Meilläkin on mies pettänyt ja sitten annetta tällaisia neuvoja. Yritän itse kysellä kovasti, yleensä on aika huono tulos. Joskus saan puuskia ja haluan nähdä FB-ystävät, joskus viimeiset epämääräiset tekstiviestit. Tosi on että niistä ei oikeasti saa selvää. Kirjoittajan vaimo kaiketi yrittää pitää yllä pelon ilmapiiriä estääkseen kaikki tulevat jutut. Luottamuksen menetys on oikeasti ihan älytön juttu ja ainakin musta usein tuntuu, että oli virhe jatkaa.

Ap. Kuinka kauan on siitä kun petit? Ohje on yleensä terapeuteilta, että petetyn täytyy voida purkaa pahaa oloaan tasan tarkkaan niin kauan kun siltä tuntuu. Minusta siinäkin on tietty joku kohtuuden raja.Tuollainen urkkiminen ja kyttäminen on kuitenkin pahaa oloa, ei vaimosi tee sitä sun kiusaksesi. Jos itse kärsit noin paljon, niin koita edes sekunnin ajan kuvitella miten pahalta vaimostasi täytyykään tuntua!

Itse petettynä voin sanoa, että paluu normaaliin tuli vasta 3-4 vuoden päästä. Tosin sitä ennen tilanne rauhoittui ja näytti ulkoisesti paremmalta. Ei kuitenkaan sisältäni.
Meitä kuitenkin auttoi parisuhdeterapeutti ja miehen aukoton avoimuus.Kertoi jokaisen viestin jälkeen kuka oli lähettäjä, tietsikassa ei ollut mitään salasanoja, kaikki muut salasanat hän kertoi ja kehoitti katsomaan postit ym niin pitkään ja monta kertaa kuin tarvitsin sitä.

Lopulta tarve katsoa ja puuttua toisen yksityisyyten meni ohi omasta aloitteestani. Melko nopeasti vielä, johtuen ehkä juuri siitä, että mies oli niin helkutin avoin kaikesta eikä koskaan näyttänyt ilmeelläänkään tai elellään, että olisi haitannut kun sanoin katsoneeni hänen postit(minä myös aina kerroin jos kolusin jotain, oli jotenkin pakko, kun olo olisi ollut muuten ihan kamala).

Edelleenkin mies pitää nykyään aina kännykkänsä esillä ja äänet päällä. Sanoo, jos jostain syystä on äänettömällä. Olen itse sanonut, että ei tarvitse, mutta hän itse on sanonut, että se on hänelle tärkeä asia, että voi edes sillä teolla näyttää päivittäin, että hän ei ole unohtanut virhettään.

Niin, käsitin että aloittajan vaimon käytös on täysin aiheetonta. Mies ei ole pettänyt, ei ole käynyt mielessäkään, mutta vaimo käyttäytyy kuten käyttäytyy..

luottamus on menetetty, sille ei voi mitään mutta huolestuttaa itseäkin, että tulee tällaisia ajatuksia

Kyllä mulle taas tulee tosta mieleen, että tehty mikä tehty ja nyt kärsitään mutta pää ei kestäkään.

Ehdottomasti puhumaan noista itsemurha-ajatuksista psykologille tai psykiatrille. Sinulla ei ole mitään oikeutta pilata rekkamiehen mielenterveyttä tai muuta terveyttä.

Pettäminen on oikeasti niin rankkaa myös petetylle, että moni jättäisi pettämättä jos tietäisi mikä show siitä syntyy moniksi vuosiksi.

Ap nyt mnet itse etsimään apua lääkäriltä ja kerrot tuon saman minkä kirjoitikin, luultavasti puolisokin pyydetään jatkossa mukaan. Älä nyt missään nimessä ajattele niitä rekkoja tai muutakaan, ei sinulla viiraa vaan puolisolla on luulotauti ja kova, mutta näin saat hänet järkevään hoitoon kun menet itse ensin.

Äläkä missään nimessä nyt etsi vierasta seuraa, ensin pitää selvittää tämä asia.

Kurja tilanne. Kirjoitit, että "luottamus on menetetty, sille ei voi mitään". Jokin on siis vienyt luottamuksen ja vaimon tuohon tilanteeseen. Luottamus kun menee, niin se on mennyt pitkäksi aikaa. Sen saaminen takaisin on tosi vaikeaa ja monilla loppuu voimat ennen kuin sinne asti on päästy. Epäileminen ja epävarmuudessa eläminen on petetylle todella raskasta. Ei kukaan tee sitä huvikseen.

Oletteko jutelleet terapiasta yhdessä? Tekstisi perusteella näyttäisi, että ahdistusta on molemmilla. Voi olla, että itsetuhoisia ajatuksia on myös vaimolla. Itsetunto on yleensä pettämisen (tai muiden luottamusongelmien) jälkeen ihan pohjalla. Terapia voisi auttaa vaimoasi näkemään ymmärtämään, että hän on silti arvokas, vaikka tekisit mitä. Eli hänen arvonsa ei riipu kumppanin teoista, vaikka siltä voi tuntua.

Miksi olet menettänyt luotettavuutesi? Petitkö vaimoasi? Jos kyllä niin luottamusta on vaikea saada takaisin. Toisaalta, miksi olette yhdessä, jos vaimo ei luota sinuun?

Kyllä minäkin veikkaan sitä pettämistä. Ainakin vaimon käytös sopii siihen. Aloittaja voisi hieman miettiä sitä omaa osuuttaan siinä luottamuspulassa. Luottamus kun ei ole saavutettu etu, itsestäänselvyys joka vain otetaan. Luottamus on aina ansaittava. Aloittaja on jollain tavalla onnistunut ensin ansaitsemaan sen luottamuksen, mutta tyhmyyttään varmaan mennyt sen nyt rikkomaan. Vaihtoehdot on aika vähissä. Joko lopetat valituksen ja alat paiskia töitä hartiat hiessä ansaitaksesi senluottamuksen uudestaan tai pistät lusikat jakoon. Ajan kuluminen ei sitä tuo itsestään takaisin. ja ilman sitä luottamusta ei vain ole mitään. Se kuulostaa kliseeltä, mutta on valitettavasti niin totta. Tunteet kuolevat ja näivettyvät ilman sitä.

Rekkaa päin? Älä nyt hyvä mies vaan seikkailua päin. Jos sulla on rosvon maine, niin älä nyt herran tähden todistele, ettet ole omenavaras, koska se on turhaa, vaan ryöstä pankki! Ja karkaa sieltä vankilastas.

Vaimosta pääsee eroon ihan laillisin keinoin. Sä varmasti rakastat häntä juu juu mutta herää siitä kuvitelmastasi, että hän on maailman ainoa hyvä nainen sinulle (kuvauksesta päätellen ei kovin hyväkään), ja että et muualta saisi.

Parin vuoden päästä olet uudessa suhteessa tai mieluummin useammassa suhteessa ja mietit miksi ihmeessä kärsit niinkin kauan mokomaa hirviötä.

Voisiko aloittaja käydä kertomassa, mistä luottamuspula on syntynyt? Jos on pettänyt, niin aika itsekäs heppu kyseessä kun noin keskittyy omaan pahaan oloonsa.Oikea draamaking. Parempi on sanoa, jos ei ole pettänyt, ei tule sitten turhaan kuraa niskaan.

Ja jos oikeasti miettii rekkoja, niin sitten täytyy hankkia apua pikaisesti. Vaikka mitään ei olisi oikeasti suunnitteilla, niin ei tuollaiset ajatukset ole kauhean tervehenkisiä missään parisuhdekriisissä. Ja jos aloittaja vain leikkii täällä ajatuksella ja kerää päänsilityksiä, niin sitten on hyvä mennä itseensä ja miettiä, että se oma napa ei ole maailman keskipiste. Valitettavasti olen elämässäni kohdannut tällaisen säälipistekeräilijän. Se oli aluksi todella raskasta minulle, kunnes tajusin, että ei koskaan katkaisisi karvaakaan päästään. Enää hän ei kuulu lähipiiriini.

Samalla tavalla käyttäytyy satutettu ja haavoitettu ihminen kuin ap puoliso. Ei tasapainoisella ja hyvinvoivalla ihmisellä ole tarvetta tuollaiseen kyttäilyyn ja epäluuloon. Pelko ja epävarmuus ovat varmaan aika isoina taustalla.

Jos ette saa asioita kuntoon, ei kannata missään nimessä jatkaa.

puhukaa mistä epäluottamus syntynyt, sopikaa rajoja.. olkaa rehellisiä toisillenna, asioihin tarvitsee molempien panostuksen.. jokainen nainen haluaa tunteta olevansa miehen ainut.. naispuolisissa ystävissä ei pahaa, jos sen tekee rehellisesti toista kunnioittaen.. ja näkee yhtä paljon vaivaa vaimonsa, kun muitten naisten eteen.. mut jos nainen ei sitä kautta rauhoitu, niin sit varmasti kannattaa miettiä lähteäkö vai jäädäkö.. jos osoitat vaimollesi samanlaista kunnioitusta, kun toisia kohtaan.. silloin musta vika vaimossa, mut jos osoitat kiinostusta vain toisia naisia kohtaan enemmän, kuin vaimoasi vaikka et häntä pettäisikään.. silloin mun mielestä aiheutat epäluottamuksen itse.. enkä tarkoita normaalia juttelemista.. joskus miehet vaan kaatavat vaimonsa niskaan ongelmat ja unohtavat ne hyvät jutut ja jakavat ne toisten kanssa.. vaikka ei tarkoittaisikaan.. vaimo kokee itsensä petetyksi siinä vaiheessa varsinkin jos omaan suhteeseen ei jakseta panostaa.. tai toisesta tullut itsestään selvyys.. mikään liitto ei toimi yksin..

Puolisollel apua ja sulle..Perheasian neuvottelukeskus tai perheterapeutti oikeia osiete..ei rekan nokkaan! Missä järkevä ajattelu sinulla aikuisella ihmisellä?Jos ei neuvottelut auta-eroa..!