Ongelmani on tämä. Poikaystäväni on minua nuorempi, luulisi että on juuri siinä iässä että hormoonit jyllää mutta jossain mättää.
Meillä on seksiä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja silloinkin vain jos hänellä on viinaa päässä.
Hän on kovin estoinen ja ujo muutenkin, erittäin epävarma itsestään.
Kun olemme asiasta yrittäneet puhua, hän vaikenee tai sanoo ettei vika ole minussa vaan hänessä. Tietekin minua vaivaa että mikä se vika sitten oikein on ja mikä häntä vaivaa, muttei osaa vastata.
Alkuseurusteluaikoinamme hän kehuskeli että hänen exänsä oli suorastaan nymfomaani, kokoajan olisi pitänyt olla sängyssä. Kuitenkin hän nykyään on puhunut että se inhotti häntä ja hän ei olisi halunnut koko ajajn vaan hässiä.
Olisiko tämä sitten jotenkin vaikuttanut nykyiseen haluttomuuteen.
Tai hän kyllä sanoo että haluaisi useinkin mutta ei tee elettäkään näyttääkseen sitä.
Alkuun minä aina käynnistin asiat, sitten alkoi oma itsetunto murentua kun aina sai olla se vonkaaja. Nyt on halut hävinneet minultakin.
Olemme pattitilanteessa, riitelyä on tullut lisää ja yhteiset tekemisetkin pikkuhiljaa huvenneet.
Kuitenkin hän haluaa jatkaa seurustelua, minä olen jo väläytellyt eroakin.
En ymmärrä mikä tässä voi auttaa. tiedän ettei ketään vierasta ole kuvioissa, siitä tämä ei johdu.
Ja mitä pitempään läheisyyden puute jatkuu, sitä vaikeampi sitä on aloittaa. ja puhun nyt muustakin kuin seksistä. Hän ei halaa, pussaa, ei mitään. Vastaa kyllä jos minä teen aloitteen mutta on jotenkin varautunut tai jotain.
Onko samoja kokemuksia ja voiko suhde toimia pidemmän päälle ilman läheisyyttä.
Meillä on seksiä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja silloinkin vain jos hänellä on viinaa päässä.
Hän on kovin estoinen ja ujo muutenkin, erittäin epävarma itsestään.
Kun olemme asiasta yrittäneet puhua, hän vaikenee tai sanoo ettei vika ole minussa vaan hänessä. Tietekin minua vaivaa että mikä se vika sitten oikein on ja mikä häntä vaivaa, muttei osaa vastata.
Alkuseurusteluaikoinamme hän kehuskeli että hänen exänsä oli suorastaan nymfomaani, kokoajan olisi pitänyt olla sängyssä. Kuitenkin hän nykyään on puhunut että se inhotti häntä ja hän ei olisi halunnut koko ajajn vaan hässiä.
Olisiko tämä sitten jotenkin vaikuttanut nykyiseen haluttomuuteen.
Tai hän kyllä sanoo että haluaisi useinkin mutta ei tee elettäkään näyttääkseen sitä.
Alkuun minä aina käynnistin asiat, sitten alkoi oma itsetunto murentua kun aina sai olla se vonkaaja. Nyt on halut hävinneet minultakin.
Olemme pattitilanteessa, riitelyä on tullut lisää ja yhteiset tekemisetkin pikkuhiljaa huvenneet.
Kuitenkin hän haluaa jatkaa seurustelua, minä olen jo väläytellyt eroakin.
En ymmärrä mikä tässä voi auttaa. tiedän ettei ketään vierasta ole kuvioissa, siitä tämä ei johdu.
Ja mitä pitempään läheisyyden puute jatkuu, sitä vaikeampi sitä on aloittaa. ja puhun nyt muustakin kuin seksistä. Hän ei halaa, pussaa, ei mitään. Vastaa kyllä jos minä teen aloitteen mutta on jotenkin varautunut tai jotain.
Onko samoja kokemuksia ja voiko suhde toimia pidemmän päälle ilman läheisyyttä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksi syy haluttomuuteen on pelko omasta epäonnistumisesta. Eli jännittää epäonnistumista, eikä siksi kykene vapautumaan ja nauttimaan seksistä. Pelko johtaa epäonnistumiseen, ja epäonnistuminen kasvattaa taas pelkoa. Lopulta pakenee koko seksitilannetta, ahdistuu siitä.
Jos tästä olisi kyse, niin apuna voisi olla seksin epäonnistumisen merkityksen pienentäminen, vapautua nauttimaan seksistä eri muodoissa, ja pikkuhiljaa totutella asiaan.
Toinen syy vois olla se, ettei oikeasti osaa kokea läheisyyttä toisen kanssa. Jollei osaa halata, suukotella, koskettaa... paljon vaikeampi tapaus. En tiedä, voiko siihen oppia pikkuhiljaa. Varmaan, ellei mitään fyysistä hormonaalista syytä ole.
Loogista kyllä häneltä tuo edellisen kumppanin nimeäminen nymfomaaniksi. Olikohan koko ajan kerran viikossa vai kerran kuussa vai kerran päivässä? Ainakin tiedät ettei haluttomuus siis sinusta johdu.
Jos kumppanisi on kovin nuori, niin läheisyyden vaikeus voi oikeasti olla oppimiskysymys. Turvallinen ympäristö, jossa saa olla epävarma, ja hienovarainen läheisyyden opiskelu yhdessä vois silloin auttaa. Riitely lisää vaan ahdistusta.
Sitten tulee mieleen vielä jokin traumaattinen kokemus, joka voi viedä kyvyn lähestyä toista. Yksi ero läheisyyden puuttumisen vuoksi jo taustalla? ... mitä silloin tapahtui? ...
Sinulta tuo tilanne vaatii ainakin hienovaraisuutta ja ymmärtämistä, ja vähän oveluuttakin opettaa toinen nauttimaan. Saisitko sinä tuottaa hänelle mielihyvää ilman mitään vaatimusta muusta? Vai entä jos tuotat itsellesi mielihyvää hänen nähtensä? Tai siten että vuoron perään yhdessä toisillenne? Huumori on yleensä hyvä apuväline, ei seksin tartte olla tiukkapipoista puurtamista ja "onnistumista". Jotenkin ilmapiirin tulis muuttua vaatimisesta ja pettymisestä ja riitelystä ja erosta puhumisesta iloiseen suuntaan, jossa tuo läheisyys pulpahtais pintaan huomaamatta, luonnostaan.
Joskus voi pariterapiakin auttaa... jos siihen kykenee. Toisaalta ongelman merkitys ei sais korostua, vaan pienentyä.
Toivotan onnea... toivoa ei kannata vielä heittää menemään. Uskon että löydätte tapoja yhteiseen nauttimiseen... läheisyys ja luottamus kasvaa pikkuhiljaa toivottavasti.