Hei!
Onko kenelläkään ihan oikeasti toimiva suhde muslimimiehen kanssa? Siis pitempiaikaista suhdetta? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Oman kullan kaverin tyttöystävä on periaatteessa samassa tilanteessa, mutta hän ei ole tyyppiä jonka kanssa haluaisin keskustella henkeviä...
Itse seurustelen iranilaisen miehen kanssa, ja kaikki on meidän välillämme ihan ok, mutta olemme olleet sen verran vähän aikaa yhdessä, että varmasti konflikteja tulee senkin lisäksi, että hänen vanhempansa (jotka asuvat Iranissa eivätkä ikinä ole Suomessa käyneet) eivät minua hyväksy.
Onko kenelläkään ihan oikeasti toimiva suhde muslimimiehen kanssa? Siis pitempiaikaista suhdetta? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Oman kullan kaverin tyttöystävä on periaatteessa samassa tilanteessa, mutta hän ei ole tyyppiä jonka kanssa haluaisin keskustella henkeviä...
Itse seurustelen iranilaisen miehen kanssa, ja kaikki on meidän välillämme ihan ok, mutta olemme olleet sen verran vähän aikaa yhdessä, että varmasti konflikteja tulee senkin lisäksi, että hänen vanhempansa (jotka asuvat Iranissa eivätkä ikinä ole Suomessa käyneet) eivät minua hyväksy.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Ei. Jos toisin luulee, huijaa itseään.
Kannattaa lukea Liza Marklundin kirja "Uhatut". Kertoo paljon....
olen itse ollut muslimimiehen kanssa ja valitettavasti kulttuurierot olivat liian suuret. Asuin hänen maassaan ja senhän tietää millaisia miehet siellä on, perään huudellaan. pian hän alkoi tenttaamaan mua, mitä kullakin hetkel teen ja lopulta sai raivarin jos katoinkin jotain. en siis katsonut ketään, mut hän väitti niin. lattiaa vissiin olisi pitänyt tuijottaa. riitojahan se tietty aiheutti, minä kun en ole tottunut tollaiseen määräilyyn. itse hän sai tietty kattella ketä vaan. naiset juoksikin sen perässä, olihan hän todella hyvännäköinen. lopulta tulin onneksi järkiini, ettei sentään lapsia ole. sinne ne olisivat jääneet, eikä minulla enää ikinä mitään oikeutta heihin. minulle hän ei olisi niitä antanut.
jos perheellä on suuri valta, niin kuin monesti on, niin jäät kakkoseksi. meidän on sitä vaikea ymmärtää, kun täällä ei ole sellaisia perhesuhteita. luepas liza marklundin kirja Uhatut, niin näet minne suhde muslimimiehen kanssa voi pahimmillaan johtaa. se on tosi juttu.
minä olen itsekkin asunut arabimaassa ja siellä ei kyllä perääni huudeltu, ja ole vaalea, todella vaalea, pitkähiuksinen vielä, ei siis kertaakaan, ja naiset ei juossut mun miehen perässä. Ei se kuulu muslimaissa tapaihin, missähän sä nyt olet oikein asunut???Sano se maa ja paikka. Se "Uhatut" kirja on kyllä enmpi sensaatio hakuinen, luin sen ja ihmettelin, oliko se mies siis muslimi vai kristitty, tosi outoa kuitenkin. miten niillä oli intressiä jahdata yhtä naista oikein porukalla vuosi kausia, jotain, en tiedä mitä, siinä ei ollut kohdallaan.
asuimme sharm el sheikhissä ja luxorissa. sharmissa nää venäläiset turistinaiset oli aika hanakoita ehdottelemaan vaikka mitä, vaikka olin itse paikalla. välillä todella röyhkeitä, vaikka tiesivät että olemme yhdessä.
kun mieheni oli paikalla, niin silloin ei minulle paljoakaan huudeltu ja ne pyysivät heti anteeksi kun huomasivat mieheni. mutta yksin liikkuessani sai kuulla vaikka mitä molemmissa paikoissa. eikä ollut kyse pukeutumisesta, minulla oli aina olkapäät peitettyinä ja samoin polvet. yleensä housut tai nilkkoihin asti hame.olen myös vaalea.
voi suakin yksinkertaista tytöntypykkää.
Pistät toisen vuosia kestäneen ahdingon sensaatiohakuisuudeksi? Millähän oikeudella.
Se juttu on aivan fakta, siinä ei ole likikään kaikkia kauheuksia edes kerrottu.
Ja ihan tiedoksesi vielä, suurin syy miksi se kyseinen kirja ylipäätään kirjoitettiin, on se, että vastaavassa tilanteessa olevat huomaisivat, etteivät ole yksin ja saisivat jotain toivoa elämäänsä. Monille sekin on tullut liian myöhään, joko lapset on kaapattu jonnekin huitsinNevadaan tai nainen itse menettänyt jo henkensä..
Vai sensaatiota.. pyh..
niin siis olit turistina kerran käymässä siellä ja kuvittelet nyt olevasi oikea arabikulttuurin asiantuntija, ja yritit ensin jopa väittää että arabinaiset vikittelee kadulla miehiä. Siinä esimerkki miten ei osata kohdata toista kulttuuria avoimin mielin eikä avoimin silmin, molemmissa on hyvää, länsimaisen kuttuurin yli ihannointi on sairasta kun ottaa huomioon mihin se on ihmiset johtanut, itsekeskeisyyteen,oman edun tavoitteluun missä yhteisö ei merkitse mitään.Mutta sinun tapauksessa lienee kyse pelkästä tyhmyydestä ja tietämättömyydestä.
onko vaikeuksia luetun ymmärtämisessä??? en ole väittänyt, että arabialaiset naiset vikittelevät, ei tietenkään, vaan lähinnä venäläiset.
asuin siellä 5 vuotta, joten siinä se sun teoria
eipä tosiaankaan käynyt ensin ilmi että tarkoitit venäl. naisia, annoit tahallasi ymmärtää että kyseessä oli sikälaiset naiset.
Väitäkö ihan oikeesti vai oletko katkera että tämä kirja Uhatut edeustaa tyypillistä arabilaista kulttuuri käyttäytymistä?? asuitko ihan säkki päässä siellä?
"tahallasi ymmärtää" hahahhah, se oli ihan sun omaa mielikuvitusta, missään vaiheessa tekstissä ei lue, että paikalliset naiset ja kaikki jotka ovat käyneet siellä tietävät sen. mutta myöhemmin tarkensin sen, koska jotkut eivät ymmärä itsestäänselvyyksiä.
uhatut on VAIN yksi esimerkki, en ole sanonut MISSÄÄN vaiheessa, et se olis tyypillinen esimerkki. ymmärryksessäsi on nyt jotain vikaa. en jaksa jauhaa tällaista turhanpäiväistä.
mistä sun ekasta visetistäsi ois voinut päätellä että kyse onkin yllätys yllätys VENÄLÄISISTÄ naisita, eihän kukaan ajattele että kyse on venäläisitä naisista, kun ilmasuunta ei ole itä vaan etelä halooo?!!! tämä on mielenkiintoista, joten koittasit vaan jatkaa tätä.vai etkö kestä?
Kuinhahan monta best selleriä sais esim. suomalaisten avioliitoista ja eroista jos ne menis kaupaksi yleensä joissain, kyllä ne suomalaistenkin erot ym. voivat olla hyvinkin raadollisia. Et siis sanonut missään vaiheessa että kyse on tyypillisestä esimerkistä, mutta HUOM!!! et kyllä kieltänytkään sitä!!. Annoit vaan ymmärtää, siis taas kerran, että tämä on tyypillinen esimerkki.
Älä aliarvioi ihmisten älyä ketkeruudessasi ja käytä samalla hyväksi ihmisten alhaista taipumusta rasismiin ja itsekeskeiseen ajatteluun. Kyllä toi sun edellinen vastaus, kielenkäyttösi jo osoitti kuinka kultturelli oikeesti olet.Ei kapea katseinen ihminen voi kohdata avoimesti toista kulttuuria.Samaa pätee kaikkiin ihmisiin oli ne mistä tahansa. Tällä en tarkoita sinua, vaan siis yleensäkkin, (aivan niinkuin sinäkin tarkoitit noin vaan esimerkiksi.)
Sori, mutta niin on.
lukemaan
...
sharmissa nää venäläiset turistinaiset oli aika hanakoita ehdottelemaan vaikka mitä, vaikka olin itse paikalla. välillä todella röyhkeitä, vaikka tiesivät että olemme yhdessä.
...
Mistä kohdasta sinä ymmärrät, että kyseessä olisivat olleet arabinaiset?
sori, pyydän anteeksi sitä kohtaa, ein ehdi aina lukeen tarkkaan, työhommat nääs.
Itse olen naimisissa muslimimiehen kanssa, tunnettu ollaan pian kolmisen vuotta. Ikinä ei ole mitään komplikaatioita tullut, sillä tunnemme toistemme kulttuurit ja kunnioitamme niitä. Mieheni ei kyllä ole mitenkään uskonnollinen, joten sen suhteen tietenkin on ollut helpompaa. Olen myös tutustunut hänen vanhempiinsa, jotka pitävät minusta, joten sekin asia on kunnossa.
Kompromisseja pitää tällaisissa suhteissa osata tehdä..Mieheni ei esim tykkää liian paljastavista vaatteista (tarkoitan nyt siis ihan miniminihameita), joten kunniotan hänen toiveitaan. Samoin hän suostuu toiveisiini, kuten esim lomamatkoihin ystävieni kanssa..joten saan tehdä aika vapaasti mitä haluan :)
Suomalaisten kanssa olen seurustellut parinkin kanssa vuoden jne. mutta yhtä tasapainoista suhdetta en ole vielä kokenut!
Tietenkin täytyy muistaa, että kaikki ovat yksilöitä..Tämä on minun kokemukseni, mutta muista en osaa sanoa. Ei kuitenkaan kannata hylätä seurustelukumppaniaan pelkän uskonnon takia!
Syksyllä tulee neljä vuotta täyteen ja marraskuussa kaksi vuotta aviossa. Mieheni on hyvinkin uskonnollinen (ei syö sianlihaa, ei juo alkoholia jne.), mutta ei kuitenkaan mikään kiihkouskovainen. Hän antaa minun olla mikä olen ja ymmärtää ettei minusta koskaan tule muslimia. Tuleville lapsille opetamme molemmat omaa uskontoamme ja annamme heidän sitten tehdä omat valintansa. Näistä asioista kannattaa muuten sitten jossain seurustelun vaiheessa jutustella ettei tule sitten myöhemmin epämiellyttäviä yllätyksiä.
Hänen ja minun vanhempansa ovat hyväksyneet valintamme, ja vaikka joskus kanssakäyminen sinne suuntaan vähän vaikeaa yhteisen kielen puuttumisen vuoksi onkin, ei kummankaan vanhemmilla ole mitään suhdettamme vastaan, tärkeintä kai on kun näkevät meidät onnellisina yhdessä :)
>Tuleville lapsille opetamme molemmat omaa uskontoamme ja annamme heidän sitten tehdä omat valintansa.>
Näin kaikki suomineidot ovat varmaan ajatelleet aluksi, miten lie lopullinen tilanne kun suurin kiima hävinnyt.
Paljon on itketty kaapattujen lasten perään julkisuudessakin, mutta ei vaan mene oppi perille. Ennustus: Jewels tulee vielä parkumaan tulevien lastensa perään, ainakin jos sattuu tyttöjä syntymään. Todennäköisyys tälle tasan fiftisiksti.
Niin no, sinähän sen meidän suhteen parhaiten tunnet. Juuri sinunlaisesi kateelliset rasistit tekevät elämämme muutenkin jo tarpeeksi vaikeaksi, joten jospa pitäisit vaan sen pääsi kiinni. Olemme keskustelleet paljon asiasta keskenämme, ja molemmat tiedämme kyllä tilanteemme. Tunnen mieheni paremmin kuin sinä, joten uskon tietäväni mihin hän on kykenevä ja mihin ei. Itse olen erikoistunut kansainvälisen oikeuden asioihin työssäni, joten enköhän pärjää jos ongelmia eteen tulee, kiitos vain (turhasta) huolenpidosta. Kyllä mieluummin kuitenkin otan muslimi-isän joka todella rakastaa ja huolehtii lapsistaan kuin suomalaisen joka pahimmassa tapauksessa hylkää heti kun saa tietää raskaudesta tai muuten vaan on välinpitämätön lapsista niiden syntymisen jälkeen ja jättää kaiken hoidon äidille. Itse tunnen paljon tällaisia esimerkkejä, paljon enemmän kuin noita kaapattuja lapsia.
Totuushan on se, että esimerkiksi Venäjälle kaapataan enemmän lapsia kuin Lähi-Itään. Ja usein kaappaajana on äiti, eli muutkin kuin muslimi-isät kaappaavat lapsiaan. Jostain syystä mediassa esitetään nämä muslimi-isien kaappaukset ylimitoitetussa mittakaavassa. Eli sitä tietoa kannattaisi etsiä muualtakin kuin Iltasanomien lööpeistä.
Jewels sun viestisi satutti, tiedän tosi paljon muslimimiehiä jotka ovat jättäneet suomalaisen tyttöystävänsä kun tämä on tullut raskaaksi, tai pakottanu aborttiin! Niin että ketkähän ne on välinpitämättömiä, tuntuu siltä että suomalaisen naisen hyvinvoinnilla ei oo mitään väliä muslimeille!
Ei ollut tarkoitus satuttaa, mutta itse tiedän kyllä paljon vastakkaisia tapauksia. Ihmiset ovat yksilöitä, myös muslimit.
Ei toiminut ainakaan meillä, mutta jollain muilla voi hyvinkin toimia. Ei sitä voi teitää ennen kuin kokeilee. Sehän riippuu paljon ihmisen luonteesta, esim. siitä kuinka paljon on valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja. Meidän suhteemme kaatui kulttuurista johtuviin eroihin, jotka osoittautuivat liian suuriksi.
Nimimerkki "Täbriz" väitti muslimien pitävän naisia jalkarätteinään. Ei asia ihan näinkään ole. Naisilla ja miehillä vaan on muslimiperheessä niin erilaiset roolit. Koraanissakin lukee, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoissessa asemassa. Roolit vain jakautuvat niin, että miehet hoitavat kodin ulkopuolisen elämän, ja naiset taas puolestaan hallitsevat kodin sisällä. Miehet liikkuvat yleensä omissa piireissään ja naiset omissaan. Miehet viettävät paljon aikaa keskenään, tyttöystävä valitettavasti huomioidaan vasta miespuolisten ystävien ja perheen jälkeen, jos aikaa sattuu jäämään.
Enkä ole myöskään huomannut, että muslimimiehissä olisi sen enempää vaimonsa hakkaajia kuin suomalaisissakaan. Minua ei entinen muslimipoikaystäväni satuttanut kertaakaan fyysisesti, vaikka muuten tulisieluinen olikin. Ei heidänkään kulttuurinsa sallinut naisten pahoinpitelyä.
Meidän lähipiirissämme muslimit olivat yleensä muslimin kanssa naimisissa, suomalais-muslimi -parejakin oli, ja täytyy myöntää että usein tällaisissa suhteissa oli ongelmia, ehkä juuri tuon roolijaon vuoksi.
Täytyy tosin myöntää sekin, että ihmetystä minussakin herätti se, että kun olimme muslimiperheessä vierailulla passasi nainen miestä, joka löhöili sohvalla. Mutta sekin kuului vain siihen roolijakoon. Kyllä ne miehetkin tekevät hurjasti töitä naistensa ja lastensa eteen, mutta kodin ulkopuolella.
Ei ne muslimit mitään läpimätiä ole. Heillä vain on oma kulttuurinsa, jota usein suomalaiset eivät ymmärrä. En ymmärtänyt sitä minäkään...
Hei! Täällä puhutaan aika negatiiviseen sävyyn ulkomaalaisista miehistä.Itse olen ollut Eurooppalaisen muslimimiehen kanssa jo kymmenen vuotta.Olen esimerkki siitä, että onnistuakin voi monikulttuurisessa suhteessa.Tosin se on vaatinut molemminpuolista vastaantulemista ja helpolla ei ole päässyt.Alku oli hankalampaa ja yllätyksiä tuli puolin ja toisin.Sitten kun tottuu toisen kulttuuriin ja tapoihin on jo voiton puolella.Molempien pitää antaa periksi eikä toinen voi määrätä toista liikaa.En tiedä onko kauempaa tulevat miehet ehdottomampia kuin ns.euromuslimit mutta ihmisestähän se lopulta on kiinni.Joskus tuntuu, että nämä parisuhdeasiat ovat yleismaailmallisia.Suomalaisten miesten kanssa asuvat naiset kamppailevat tismalleen samanlaisten ongelmien kanssa.Työtä vaatii kaikki ihmissuhteet.Ja asioissa voidaan mennä myös eteenpäin ja ihmiset kasvavat ja kypsyvät vuosien myötä.
Hei!
Olen ollut 11 vuotta naimisissa tunisialaisen miehen kanssa ja elämme aivan normaalia elämää. Olemme lomailleet lasten kanssa sekä yhdessä että erikseen mieheni kotimaassa. Kompromisseja toki on tehty, mutta niitähän täytyy tehdä jokaisessa avioliitossa. Perhe-elämämme on tuiki tavallista, sianlihaa ei syödä. Jokainen muslimi/arabi on yksilö samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä, ei ihonvärillä tai kotimaalla ole väliä, kun rakastuu.
Olen ollut koko ajan työelämässä ja siinä ohella vielä opiskellutkin reilut kolme vuotta, mieheni avustaessa lastenhoidossa minkä omilta töiltään ehtii. Joten onnistuakin voi, kuten missä tahansa liitossa. Ei monikulttuurinen liitto loppujen lopuksi paljonkaan arkielämältään eroa " tavallisista" avioliitoista. Onnea matkaan! =)
Sanoi että suomalaiset hylkäävät useimmiten omat lapsensa ja nämä muslimit kyllä rakastaa ja ei hylkää?? Sitäkö mieltä olet, tule katsomaan missä minun tytön se rakastava ja hellä isä on joka on niin muslimi!!
"Kyllä mieluummin kuitenkin otan muslimi-isän joka todella rakastaa ja huolehtii lapsistaan kuin suomalaisen joka pahimmassa tapauksessa hylkää heti kun saa tietää raskaudesta tai muuten vaan on välinpitämätön lapsista niiden syntymisen jälkeen ja jättää kaiken hoidon äidille. Itse tunnen paljon tällaisia esimerkkejä, paljon enemmän kuin noita kaapattuja lapsia."
Opettele lukemaan ennen kuin tänne kirjoittelet. Sinun muslimimiehestäsi en tiedä mitään enkä koskaan niin ole väittänytkään. Ihan omastani ja lähipiirissäni tuntemistani muslimeista/suomalaismiehistä puhuin.
oletko ihan täysjärkinen?
Ei millään pahalla, mutta teepä nyt sille muslimimiehellesi tytär tai 2, tee sitten vaiks vaan 1 poika. Sitten muutatte miehen alkuperämaahan.
Pistä sitten parin vuoden päästä viestiä tänne samalla palstalle, ja kerro tuore näkemyksesi.
Toivon onnea matkaan, ihan noin yleensäkin. Pahoin nimittäin pelkään, että jonain päivänä heräät todellisuuteen, joka ei olekaan niin auvoinen, kuin kuvittelet.
Olet erityisen suuressa vaarassa senkin takia, että tietty kriittisyys ja kyseenalaistaminen ei näytä kuuluvan lainkaan muutoin niin runsaiden avujesi joukkoon.
No tehdäänpä näin.
Väärässä olet, sillä olen erittäin kriittinen ihminen niille asioille, jotka kyseenalaistamista vaativat. Mieheni ja minun suhde ja sen tulevaisuus ei tällainen kuitenkaan ole. Mutta siis sinähän toki tiedät suhteestamme kaiken kertaakaan kumpaakaan meistä tapaamatta. Onnea tuolle asenteelle.
5 naimisissa albaanimiehen kanssa, joka on uskonnoltaan muslimi, eikä mitään valitettavaa. Suhteemme on varsin toimiva.
En jaksa tästä asiasta jauhaa, kunhan mainitsin, että meitä löytyy, todellakin. Mitä muut minusta ajattelevat, niin sepäs ei kiinnosta sitten hevon v****a...
Albaniassa toimii ainakin yksi asia, eli verikosto. Onko mitään muuta maininnan arvoista?
ottaisin mieluummin albanimuslimin kuin uskontoansa tyrkyttäviä jehovia naapurikseni
Minulla myös albaanimies (muslimi, Kosovosta), naimisissa melkein 7 vuotta :-)
Saanko kysyä onko Albanian albaani vai Kosovon? (Eihän sillä väliä ole, ainakaan meille, mutta uteliaisuuttani kyselen.) Uteliaisuuttani kyselen myös, että oletko oppinut/opetellut kielen? Meillä kotikielenä lähes pelkästään suomi, koska lapsia ei vielä ole, mutta ymmärrän jo aika hyvin mistä puhutaan, puhe puoli on valitettavasti jäänyt vähemmälle :-/
kun sä olet kerran noin suvaitsevainen niin mikä ettei
nuo jehovat on jopa jouluna olleet tulossa vartiotorninsa kanssa "keskustelemaan", eivätkä millään meinanneet ymmärtää että eivät todellakaan ole tervetulleita. Jos olisivat tulleet joulua juhlimaan, niin mikäs siinä sitten, mutta ei luomaan paheksuvia katseita joulukuuseen ja muuhun joulutilpehööriin.
Eli ihan oikeasti olivat riesaksi. toivottavasti kaikki jehovan todistajat eivät tuota mielipahaa samalla tavalla ympäristölleen.
En nyt oikein ymmärtänyt nimimerkkiäsi? Siis kuvitteletko minun olevan jotenkin ylpeä siitä, että mieheni on ulkomaalainen ja että kuvittelisin ihmisten olevan minulle kateellisia sen vuoksi?
Jos näin, johan "ystävä hyvä" vitsin murjaisit... Minulle ihmiset ovat yksilöitä. Yksi hailee onko miehenäni kotipitäjän Jussi vai albaani-Abdul...kunhan on ihana ja rakas mies.
Totuus vain sattuu olemaan se, että meidän kahden parisuhde toimii. Muista ihmisistä viis, tämä on meidän kahden välinen kauppa, eikä kiinnosta pätkääkään vaikka olisin muiden mielestä vaikka mitä tai jos jonkun toisen monikult. pariskunnan parisuhde ei toimi... Elän VAIN omaa elämääni!
Verikoston perinteet tunnen, mutta eipä ole mieheni moiseen syyllistynyt. Se siitä siis. En ota vastuuta kenenkään muiden tekemisistä, enkä ole nainut koko albaaniporukkaa, vain yhden ihmisen.
Mieheni on Albanian albaani.
Kielen olen oppinut jonkin asteisesti, eli ymmärrän hyvin, mutta oma puheellinen tuotos on aika takkuilevaa. Pystyn puhelimessa sukulaisille lyhyesti kysymyksiin vastailemaan ja kertomaan hiukan kuulumisia... Silti mistään sujuvasta kielitaidosta ei todellakaan voi puhua. ;o)
Kaipaisin koulukirjoja opettelemisen tueksi, en ole oikein hyvä oppimaan korvakuulolta. Yhden cd-rompun olen kyllä netistä tilannut, mutta siinä kieli on niin helppoa että se kiinnostaa lähinnä 4-vuotiasta tytärtämme. ;o) Eniten olen kieltä oppinut sen jälkeen kun tyttäremme syntyi kun nyt sitä kuulee jatkuvasti myös kotona. Kotikieleksi meille on juurtunut englanti, mikä on sinänsä ihan turhaa, koska mieheni puhuu ihan sujuvaa suomea. Tapa on vain pinttynyt.
Hei! Elän itsekin albaanimiehen kanssa ja minulla on sama kieliongelma.En alunperin opetellut albaniaa ja nyt harmittaa.Päätän aina ruveta opiskelemaan mutta jotenkin se jää.Minulla on kaksi kasettia ja kirja jotka odottavat käyttäjäänsä.Meillä ei ole vielä lapsia mutta jos joskus on haluaisin ymmärtää albaniaa, että tietäisin mitä mieheni puhuu lapseni kanssa.Ja tietysti nytkin tunnen itseni hölmöksi kun en ymmärrä mitä mieheni puhuu.No, en voi syyttää kuin itseäni.Saanko kysyä muuten muuttuiko teidän suhde olennaisesti kun saitte lapsen? Ja oletko yhteydessä miehesi perheeseen ja ystäviin? Itse en ole paljoakaan kontaktissa.
Tekeekö miehesi töitä?
Elämämme muuttui oleellisesti kuin saimme tyttäremme. Bailaaminen jäi molemmilta luonnollisesti vähemmälle huomiolle, samoin henk.koht. ystävät. Elämä pyörii nyt paljon perhepiirissä, lapsen ehdoilla. Rahakin täytyy käyttää lapsen parasta ajatellen, eikä vain "antaa mennä". Ja niinhän sen tulee ollakin.
Mutta suhde? Ei. En varsinaisesti ole huomannut mitään muutosta, tai ehkä lapsi on lujittanut suhdettamme. Samalla lailla me kuitenkin edelleen rakastetaan ja tapellaan - räiskyvin tuntein molempia. :o)
Pyrimme suhteessamme tasa-arvoisuuteen ja siihen että molemmilla on suhteessa "tilaa hengittää". Emme kahlitse toisiamme ja pidän meitä aika oivallisina ihmisinä monikulttuuriseen parisuhteeseen. Kumpikaan ei pidä kynsin ja hampain omista tavoistaan kiinni, vaan pikemminkin pyrimme aina kompromissiin. Ja riidan keskellä "Anteeksi" on se kaikkein tärkein sana. Se on tärkeää, koska kyllähän tässä yhteen törmäillään. ;o)
Meillä on siis "oma elämämmekin". Käymme yhdessä tai erikseen ulkona ehkä joka toinen kuukausi, samoin elokuvissa ja mieheni kanssa pienillä viikonloppumatkoilla vuosittain, jolloin tyttäremme on vanhemmillani. Meillä on myös molemmilla urheiluharrastuksia yms.
Mieheni on oikein hyvä isä, enkä ole missään vaiheessa elämäämme jäänyt yksin vastaamaan kotitöistä tai lapsemme hoidosta/kasvatuksesta. Mieheni on aina ollut täysipainoisesti mukana arjessa.
Hänen perheeseen pidämme yhteyttä puhelimitse ja säännöllisin väliajoin matkaa suuntaan ja toiseen videoterveiset (kotivideoita siis). Mieheni vanhemmat ovat kuolleet, mutta hänellä on paljon sisaruksia. Sukulaisissa emme ole käyneet vuosiin, ikävä on kova. :o(
Ystäviä meillä on paljon - niin monikulttuurisia (suomi-albania), albanialaisia kuin suomalaisiakin. :o) Meillä on ollut melkein seurustelumme alusta saakka sellainen ydinporukka, ystäväpiiri, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä. Lapsemme synnyttyä piiriin liittyi sitten myös uusia perheellisiä ystäviä ja mieheni aloitettua opiskelun, suomalaisten ystävien piiri kasvoi.
Jos työkysymys oli osoitettu minulle, niin kyllä mieheni työskentelee. Tällä hetkellä hän tosin on "vain" kesätöissä, koska opiskelee, mutta myös opintojen ohella hän tekee pitkin vuotta osapäivätöitä.
Kuulostaa niin kadehdittavalta kun teillä on yhteisiä ystäviä, albanialaisiakin.Meillä kun on omat ystävämme ja harrastuksemme.Joskus olen miettinyt niin, että mieheni on
"lokeroinut" kulttuurit erikseen ja se helpottaa hänen elämäänsä.Tämä on meille muodostunut käytäntö.
Kymmenen vuotta olemme yhdessä olleet ja toisinaan on tehnyt mieli luovuttaa.Mutta kun kuuntelen ystäviäni joilla on suomalainen mies, tajuan ettei kaikki ongelmat olekaan vain kulttuurista johtuvia.Parisuhde vain on hankalaa joskus.Mutta sehän on vain elämää...
En tiedä kysytkö minulta, mutta mieheni on työssä.
Kuinka niin?
En viikonloppuna päässyt koneelle, joten kommentoin tässä samassa molemmille.
"Kirjoittanut: Lynne, 9.7.2004 klo 17.00
Kaipaisin koulukirjoja opettelemisen tueksi, en ole oikein hyvä oppimaan korvakuulolta... Eniten olen kieltä oppinut sen jälkeen kun tyttäremme syntyi kun nyt sitä kuulee jatkuvasti myös kotona."
> Minäkin etsin vuosia kirjoja, joista olisi helpompi oppia, nyt sitten löysin yhden kurssin netistä (kirja ja kasetti), mutta se on englanti-albania. Kyllä silläkin pääsee alkuun, mutta en ole hirveän paljoa vielä oppinut uutta, en tosin ole vielä käynyt koko kirjaa läpi. Olen myös ajatellut, että tulen oppimaan kieltä paremmin, kun/jos saamme joskus lapsia.
"Kirjoittanut: Lynne, 11.7.2004 klo 22.16
Ystäviä meillä on paljon - niin monikulttuurisia (suomi-albania), albanialaisia kuin suomalaisiakin. :o) Meillä on ollut melkein seurustelumme alusta saakka sellainen ydinporukka, ystäväpiiri, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä. Lapsemme synnyttyä piiriin liittyi sitten myös uusia perheellisiä ystäviä ja mieheni aloitettua opiskelun, suomalaisten ystävien piiri kasvoi."
> Hieman kateellisena luin tätä, kuten Mariakin... meillä ei oikein ole ystäväpariskuntia, ei monikulttuurisia eikä suomalaisia, vaikka kumpikin niin haluaisimme. Osasyynä on ehkä myös se, että olen niin ujo, itseänikin välillä ihan ärsyttää, kun olen niin huono enää näin aikuisiällä luomaan uusia ystävyyssuhteita. Toisaalta minusta tuntuu myös, että kaikilla on jo tuo mainitsemasi ystäväpiiri, eikä heillä välttämättä ole enää aikaa/halua uusille ystäville. Kaikki minun ystäväni asuvat eri puolilla Suomea ja mieheni ei ole itse halunnut ystävystyä paikkakuntamme kosovolaisten kanssa (monelle tärkein puheenaihe on raha ja materia), Albanian albaaneja emme oikein edes tunne. Useimmat hänen ikäisensä maanmiehensä ovat naimisissa kosovolaisten kanssa, jolloin meillä vaimoilla ei ole yhteistä kieltä. Sen takia olemmekin toivoneet, että löytäisimme suomalais-albaani pariskunnan. Näihin nuorempiinkaan "sekapariskuntiin" emme ole tutustuneet vaikka heitä kaupungissamme on. Jotenkin kai tässä pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja yrittää tutustua muihin.
"Kirjoittanut: Maria, 11.7.2004 klo 23.16
Kymmenen vuotta olemme yhdessä olleet ja toisinaan on tehnyt mieli luovuttaa.Mutta kun kuuntelen ystäviäni joilla on suomalainen mies, tajuan ettei kaikki ongelmat olekaan vain kulttuurista johtuvia.Parisuhde vain on hankalaa joskus.Mutta sehän on vain elämää..."
> Aivan kuin minä olisin kirjoittanut... Eihän se kuitenkaan aina vaihtamalla parane. Luultavasti riitoja olisi vain eri asioista... :-)
Hirveä kun luin kirjoitukseni läpi... minusta taitaa saada todella epäsosiaalisen kuvan, ei ihme jos ei uusia ystäviä saa. Täytyy tehdä parannus ;-)
Piirit ovat pienet ja ihmiset ovat kateellisia toisilleen.Tuntuu,että ei voi oikein mitään sanoa ettei asia olisi juoruttu eteenpäin ja kenties vielä vääristeltynä.Tämän takia meillä ei ole yhteisiä ystäviä niistä piireistä.Ei tietenkään kaikki ole tuollaisia mutta meille on käynyt huono tuuri.
Eye: Mistä löysit kyseisen kirja kasettisarjan? Oliko hintava? Minä olen löytänyt vain todella ökykalliita sarjoja, reilusti yli 100e kasettikursseja, joiden hinta on tuntunut vähän turhan hurjalta - varsinkin kun pitäisi netistä tilata ilman tuotteen näkemistä.
Ystävistä: Me olemme tosiaan onnellisessa asemassa tässä suhteessa. Ehkä se johtuu siitä, että kun tapasimme, olimme molemmat kovin nuoria (18-vuotiaita) ja aikuiselämä vasta alussa. Ystäväpiiri seurustellessa muotoutui yhteiseksi kun se muutenkin meni uusiksi lukion loputtua yms. Sillä oli varmasti myös merkitystä, että mies muutti minun kanssani Suomeen, eli minä tutustutin hänet ihmisiin ja elämääni. Tapasimme Kreikassa. Hänellä ei itsellä ollut täällä mitään muuta kuin minä...
Mieheni kyllä mielellään tutustui paikkakunnan kosovolaisiin (Albanian albanialaiset ovat tosiaan Suomessa aika harvassa). Suurin osa tuntemistamme kosovolaisista ovat oikein ihania ja välittömiä ihmisiä, suorastaan sydänystäviä. Toki mekin tunnemme sellaisia (R-A-I-V-O-S-T-U-T-T-A-V-I-A) materialisteja, mutta he ovat jääneet ystäväpiiristä armotta ulkopuolelle. Mitä nyt sanotaan päivää kadulla...
Me olemme sitä "nuorempaa sukupuolvea", eli molemmat 25-vuotiaita. En tiedä meneekö armottoman yleistyksen puolelle, mutta minusta nuoremmat kosovolaiset ovat yleensä mukavempia, ainakin siinä mielessä että heille eivät ne omat tavat merkkaa niin tuhottomasti, eikä raha ole maailman tärkein asia. Tuntuu, että useimmat tuntemamme vanhemmat ( 35v) kosovolaiset ovat aikamoisia jäykkäniskoja (?). Voi tosiaan olla, että olen tässä asiassa vähän ikärasisti kun noiden samanikäisten kanssa on enemmän yhteisiä intressejä. ;o)
Minä tunnen läheisesti kolme albaaninaista, mieheni parhaan kaverin siskon sekä kahden kaverin vaimot - he kaikki puhuvat suomea, ei tosin sujuvaa, mutta niin hyvää, että meillä on yhteinen kieli kahvipöydässä. Sellaisten kanssa minäkin ole todella vaivaantunut, jotka eivät puhu suomea. Tässä naapurissakin asuu tyttäreni ikäinen albaanityttö, jonka äiti ei puhu suomea. Todella vaivaantunutta istua yhdessä hiekkiksella kun muka pitäisi keskustella, mutta ei osaa... :o/
Mutta jos teitä Maria ja Eye kiinnostaa, niin kirjoitelkaa sähköpostia. Olisi kiva jutella enemmänkin elämästä albaanin rinnalla. :o) Ongelmistakin, kyllä meilläkin niitä on. ;o)
[email protected]
Minä sain muuten kasetit ja kirjan Stockmannin
akateemisesta kirjakaupasta,maksoi muistaakseni 300 mummonmarkkaa.Kiitos sähköpostiosoitteestasi, olisi kiva vaihtaa ajatuksia.Missäpäin muuten Lynne asustat,entä Eye?
Tuntuu, että kaikki tässäkin kaupungissa tietävät keitä me olemme, jopa nimeltä. Myös sellaiset, joiden nimeä me emme tiedä :-/ Saatan vain kuvitella mitä meistä puhutaan, vaikka mielestäni emme ole ainakaan antaneet aihetta mihinkään, mutta ikinä ei tiedä...
Oulun seudulla vaikutamme.
Kiitos osoitteesta, laitan varmasti postia tulemaan. Kotoa käsin en pysty kirjoittelemaan, mutta tälleen aamulla ennen töiden alkua ja ruokkiksella.
Kirjan kasetin "Colloquial Albanian" löysin netistä bookplus-kirjakaupan sivuilta, hinta oli muistaakseni noin 55 euroa. Käsittääkseni kirja on aloittelijoille tarkoitettu, mutta kuten sanottu en ole päässyt paljon alkua pidemmälle. Alussa on kyllä aivan perus fraaseja ja kysymyksiä, mutta myös kielioppia.
Mieheni täyttää 30 ja minä olen 25 eli samaa vuosikertaa kuin sinä :-) Nuoremmilla tarkoitin meitä nuorempia tai oikeastaan ehkä heitä, jotka ovat tulleet nyt viime vuosien aikana. Ihme, että 18 vuotias tuntuu nuorelta vaikka itse olin 18 kun menimme naimisiin. Mies tuli silloin aikanaan Saksasta minun perässäni Suomeen. Lukion jälkeen kaverit, jotka olivat kavereita jo ala-asteella, muuttivat muualle. AMK:sta sain uusia kavereita, joiden kanssa pidetään yhteyttä, mutta melkein kaikki ovat muuttaneet valmistumisen jälkeen pois.
Nyt pitää tehdä töitä, kun kerran sellaisen on saanut. (Onneksi meillä on liukuva työaika eli saa tehdä töitä vaikka vasta illalla, kunhan tunnit tulevat täyteen)
Maria: Me asumme Vaasassa.
Eye: =o) Nuorempi sukupolvi! Kuinkas ajattelin itseni niin kovin nuoreksi. ;o)
Täällä meillä päin on selkeästi kaksi ikäryhmää; parikymppiset ja vähän alle tai yli nelikymppiset. Nuorempia ei ole, paitsi tietenkin tämän vanhemman ikäryhmän lapsia, mutta he ovat suurin osa vielä alaikäisiä, korkeintaan 16-vuotiaita.
Odottelen postia! :o)
KYLLÄ!
Miettikääpä nyt arvon leidit ihan tosissanne, miksi juuri Turkista tulee niin paljon aviomiehiä Suomeen. Ei Kreikasta, ei Italiasta, ei Saksasta jne. Vaan Turkista, ja muista muslimimaista.
Tähän on ihan looginen selityksensä, mutta se ei luultavasti ole Jewelsin ja näiden muiden isäkapinoitsijanaisten mieleen.
Ihan vaan tiedoksi että mieheni ei ole tullut aviomieheksi Suomeen, vaan työnsä takia jo kauan ennen kuin edes tiesi olemassaolostani. Eli se siitä loogisesta selityksestä.
Jewels, älä selitä! Kuulostaa koko ajan pahemmalta noi sun verukkeet. Mutta toi oli kyllä hyvä kysymys; minkä takia sun mielestä Suomeen tulee niin vitusti turkkilaisia? Ei se oo niinkään, että Turkki ois joku Suomen läheinen sukulaiskansa tms.
Tästä paljastui Jewelsin valehtelu. Yksikään turkkilainen mies, siis yksikään, ei ole tullut Suomeen "työnsä takia." Ja tällä tarkoitan juuri tätä, ei yksikään. Minulla on ihan virallistakin kokemusta maahanmuuttoasioista, ja nimenomaan turkkilaiset miehet pistävät aina muuton syyksi "perhesyyt" (eli suomalainen lihava tyttöystävä lähiössä).
Tämä ei ole rasismia tai suvaitsemattomuutta, vaan ikävän faktan esilletuominen.
Minkäköhänlaista "virallista kokemusta" sinulla mahtaa olla?? Oletko kenties henkilökohtaisesti käsitellyt kaikkien turkkilaisten lupahakemukset? Tuskinpa vain. Ikävä faktasi on nimittäin aikamoista yleistämistä. Mieheni on ihastunut Suomeen nimenomaan työmatkallaan ja tullut tänne urakehityksensä, ei minkään muun syyn vuoksi. Hänen oleskelulupahakemukseensa perhesyyt ovat tulleet vasta melkein vuosi sen jälkeen kun menimme naimisiin. Ja tämäkin vain pysyvän (=halvemman) oleskeluluvan saamisen takia joskus tulevaisuudessa. Tämä on fakta etkä sitä tästä mihinkään voi muuttaa vaikka kuinka paljon haluaisit. Tarkista vaikka maahanmuuttoviranomaisilta.
Kuule en tiedä muista turkkilaisista, ihan omasta miehestäni tässä puhun.
Turkkilaisen miehen "urakehitys"? Tää menee koko ajan huvittavammaksi... :-D
..tuohon kommenttiin. Oletko sitä mieltä, että kaikki somalit ovat varkaita tai että kaikki venäläiset huumekuriireita tai kaikki mustalaiset varkaita? Tai kaikki turkulaise naiset kauniita tai kaikki Kauniaisissa asuvat rikkaita tai Vantaalaiset köyhiä? Jos vastasit edes johonkin kyllä, on jotakin elämänarvoissasi pahasti pielessä... Tämä siis johtaa kommenttiini siitä, etteivät kaikki turkkilaiset ole kebabinvääntäjiä, vaan, usko tai älä, jopa minäkin tunne turkkilaisia huippuammattilaisia, joiden urakehityksen vaatimia työtehtäviä ei ole ollut saatavilla Turkista, vaan niitä on haettu täältä Pohjoismaista. Ja jos et satu huomaamaan, niin Suomi on yksi maailman johtavista hyvinvoinnin ja teknologian kehityksen maista... Niin että vaikene.
Sinäkö 'Jewels' muka lakimuija? Älä viitsi satuilla, ihan sääliksi kävisi nuo tarinasi, elleivät niin pirusti huvittaisi! Heh-heh-hee, tolla menolla sinulta jää duunit tekemättä!
On ollut mukavaa huomata joidenkin teidän kokemuksista, että suomalaisnaisen suhde muslimimieheen voi todella onnistua :) Teidän kertomukset ovat valaneet minulle lisää uskoa siitä että "juttu" poikaystäväni kanssa voi todellakin onnistua (on tullut otettua pari kertaa siipeen todella pahasti).
Hieman tulee itsellä välillä hieman epäusko asian suhteen, kun ihmisten reaktiot vaihtelevat suuresti. Jotkut suhtautuvat positiivisesti, eräs ex-kaveri ei suostunut edes sanomaan käsipäivää poikaystäväni kanssa... Uskomattoman monet ovat suositelleet Marklundin kirjaa "Uhatut", mutta kaunokirjallinen ja "väritetty" teos se silti on, vaikka sillä totuuspohja onkin.
Itse olen yrittänyt selvitä rasistisista ja ikävistä kommenteista "yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos" -taktiikalla, mutta silti inhottavat kommentit satuttavat.
En myöskään lähde puolustelemaan kaikkia muslimeja, heitäkin on moneen junaan, mutta eipä olla me suomalaisetkaan samasta puusta veistettyjä.
Jopas menivat vastaukset toisten syyttelyksi. Vahissa olivat jutut pitkaan muslimin kanssa naimisissa olleilta, joilla olisi viela lapsiakin.
Itsekin ulkomaalaisen kanssa naimisissa olevana olen huomannut, etta parin vuoden seurusteluajasta ei viela tulevia vaikeuksia voi ennustaa.
Monikulttuurisessa tuttavapiirissani olen usein nahnyt saman ilmion. Seurusteluaikana molempien kulttuureita kunnioitetaan. Naimisiin mennessa muslimeiden kulttuuri ja tavat alkavat nakya ja erot suomalaiseen korostua.
Todellinen koitinkivi on kuitenkin vasta lapset. Lapsen uskonto, kulttuuri ja arvot joihin hanet kasvatetaan. Harvassa on perheet, jossa suomalaisen naisen tahto ja tausta olisivat voiton vieneet.
Viela kun vanhemmat alkavat puuttua asiaan, ei tarvitse olla ennustajaeukko vaittaessaan, etta avioero lahestyy.
Odotan innolla kirjoituksia, jotka osoittavat omat havaintoni vaariksi!
aivan, tätä olen itsekin yrittänyt täällä kertoa. en tiedä miksi kuvitellaan, että kun on vähän aikaa seurusteltu, niin tiedetään toisesta kaikki. kaikki me muutumme iän myötä ja monille muslimeille tulee halu vanhemmiten harjoittaa uskontoaan ja jatkaa perinteitään. mutta jottei taas väitettäisi, että kaikki tekee niin, mainittakoon, että useimmat.
se on eri asia meille suomalaisille. arabikulttuureissa uskonto ja laki kulkevat käsi kädessä, ne ovat lähes yhtä, meillä ei ole niin. laki ja uskonto ovat aivan irrallisia asioita. emme ajattele samalla tavalla kuin he ja se voi tuoda vaikeuksia.
Minulla ei ole mitään todistettavaa ennakkoluuloisille ja ahdasmielisille ihmisille parisuhteestani. Tiedän sen olevan toimiva - ja pitkään kestänyt - siitä huolimatta, että se on monikulttuurinen. Tiedän meidän myös selvittäneen kahden eri uskonnon ristiriidat aikoja sitten ja löytäneen toimivan tavan kasvattaa kolme lastamme mallikelpoisiksi aikuisiksi.
Tiedän, että meitä samoin ajattelevia on monta. Olemme eläneet monikulttuurisessa suhteessa jo niin kauan, ettei meillä yksinkertaisesti ole tarvetta todistella itseämme.
Aiemminkin jo kirjoitin, että elämä sujunut normaalisti muslimimiehen ja lasten kanssa yhteensä yli 12 vuotta. :)
jooo ja moneen kertaan on todettu, että on poikkeuksiakin!!! se on hyvä, että teillä on onnistunut!
Ei millään pahalla, mutta kirjoituksistasi paistaa katkeruus ja pettymys Alisha. Taisi mies pettää sinut pahasti? Otan osaa, hyvä kun jätin hänet taaksesi.
Älä viitsi kuitenkin henkilökohtaisen kokemuksesi perusteella puhua asioista yleisinä totuuksina. Kuulostaa ainoastaan säälittävältä, varsinkin kun tämä totuus on syntynyt mieleesi vasta sen jälkeen kun sinuun on sattunut. Ihmiset toimivat omantuntonsa mukaan, myös muualla kuin Suomessa - ja kaikilla omatunto on erilainen. Kaikki muslimit eivät myöskään näe uskontoa sen tärkeämpänä asian kuin me kristitytkään - koskaan. Kaikki eivät tule pettymään kuten sinä, eivät edes kaikki ne, joilla suhde on "säälittävästi" (?) vasta alussa. Ja ymmärsin, ettet halua yleistää, mutta katkeruus silti paistaa jutuistasi läpi, eikä se ole hyvä juttu.
hahahhaha, ai mikä katkeruus?!! voi voi, kuule en viitsi sellaiseen tuhlata aikaani ja energiaani, miksi ihmeessä? ei mieheni minua mitään pettänyt missään suhteessa, mutta totesin vaan että kulttuurierot taitavat olla liian suuret. hän ei itse ole samaa mieltä. olemme kuitenkin pysyneet ystävinä ja näin on hyvä sillä hän ei voi syyttää enää minua mistään, vaikka olisikin mustasukkainen. olemme nähneet monta kertaa eron jälkeen, onhan meillä egyptissä yhteinen tuttavapiiri ja muutenkin. en minä häntä takaisin halua, joten ei ole syytä olla katkeroitunut. Pettynyt, ei sitäkään, koska sain kuitenkin omalla tavallaan elää sellaista elämää, minkä tulen muistamaan. egypti on ihana maa ja aion muuttaa sinne vielä. tiesin alusta asti, että ongelmia voi olla tiedossa, kulttuurierot ym. joten mikään "totuus" ei ole syttynyt jälkikäteen. en ole ihminen, joka jäisi elämään johonkin pettymykseen, elämästähän pitää nauttia!!! täytyy sanoa, että olet huono ihmistuntija, kun tollasia väität mitä tekstissäsi oli!
Kaverini meni naimisiin muslimimiehen kanssa. Nyt on ero vireillä kahdessa maassa eikä liitto kestänyt kuin 2 vuotta.
Olen naimisissa somalialaisen muslimin kanssa, yhdessä olemme olleet jo 13 vuotta. Lapsiakin on 3, vanhin tytär 11, poika 9, ja tyttö 2 vuotta.
Elämme tasavertaisessa suhteessa, ja toki kulttuurierot ovat aiheuttaneet oman osansa ongelmia, mutta me pystymme keskustelemalla hoitamaan ne.
Murretaanpa hieman ennakkoluuloja...
En ole koskaan joutunut pelkäämään, että mieheni käyttäisi fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Mieheni ei ole edes yrittänyt alistaa minua. Olen lukenut Koraanin ja haditheja, tunnen mieheni uskonnon ja kulttuurin. Minua hän ei ole koskaan painostanut islamiin, sillä "uskonto ei ole pakko". En siis ole muslimi itse.
Islamissa ja kristinuskossa on paljon samoja piirteitä, ja näiden mukaan yritämme lapsiamme kasvattaa. Lapsille tarjotaan mahdollisuus tutustua molempien uskontoon, kirkkoon ja moskeijaan. Vihan, joka molemmissa uskonnoissa on, yritämme jättää huomioimatta. Kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja, he osaavat itse päättää, mihin uskovat.
Typerää niputtaa kaikki muslimit yhteen joukkoon. Sain muuten kahdelta suomalaiselta poikaystävältäni turpaan, eli teidän mielestä voin olettaa jokaisen suomalaisen lyövän ?
Kasvakaa aikuisiksi, jooko ? Aikuisen on paljon kivempaa, kuin keskenkasvuisena kakarana.
Seurustelusuhde voi toimia hyvinkin.
Monesti lapsien syntymä on näiden suhteiden koetinkivi.
Moniko on nähnyt muslimimiehen lapsen kanssa hiekkalaatikolla tai työntämässä yksin lastenvaunuja?
Yösyötöt ja kakkavaipat on äidin hommia.
Muslimeilla lastenhoito kuuluu äidille. Tämä tulee jostain syystä yllätyksenä suomalaisnaisille. Sitten ihmetellään kun mies ei osallistu lastenhoitoon vaan menee omissa menoissaan niinkuin ennenkin.
Muslimimies ei taas ymmärrä miksi nainen haluaa hänen tekevän ns. naistenhommia. Riidat ovat valmiit.
Kyllä meillä ainakin mies osallistuu lasten hoitoon ja kotitöihin vaikkakin käy töissä.
Tunnen myös muitakin ulkolaisia miehiä jolle ei kakka vaippa ongelma eli harhaluulo ettei muslimit hoida lapsia. Olen sentään ollut jo 10 vuotta yhdessä ja ei se suhde niin paljon eroa suhteesta suomalaiseen. JOKA MAASSA ERILLAISIA YKSILÖITÄ EI TARVISE YLEISTÄÄ YHDEN TYYPIN MUKAAN. EIHÄN KAIKKI SUOMALAISET OLE SENTÄÄN JUOPPOJA VAIKKA JOSKUS NIIN LUULLAAN.
Kaikkihan riippuu siitä ihmisestä itsestään eikä siitä mistä kulttuurista hän tulee.Tietty jotkut lapsuudessa opitut mallit ja arvot vaikuttavat joskus tapaan toimia.Maahanmuuttajat esim. albaanit jotka ovat tulleet tänne 90-luvun alussa ovat omaksuneet aimo annoksen suomalaista kulttuuria ja toimivat hyvinkin "suomalaisesti".Tämä on ainakin minun kokemukseni.
Muslimeitakin on niin erilaisia ja erilaisista kulttuureista tulevia.
Minun kokemukseni mukaan albaanit (muslimeita siis uskonnoltaan) toimivat elämässään enemmän "länsimaalaisesti" kuin "islamilaisesti"... Mieheni ei ole toimissaan sen kummempi kuin esimerkiksi isäni, joka on aivan tavallinen suomalainen, tapa-uskovainen mies.
Kaikki nämä negatiiviset jutut mitä täällä islamista vaahdotaan, ovat minulle täysin vieraita. Paskavaipat vaihtuu ja pölyt pyyhkiytyy ihan molempien toimesta, eikä uskonto omaa kuin pienen pienen roolin elämässämme - vietämme uskonnollisia juhlapyhiä, niin kristittyjen kuin muslimienkin.
kyseistä miestä. Ehkä rakastat häntä vain mielikuvissasi?
millasii sen aiemmat naissuhteet o ollu...
Jos seurustelee islamilaisen miehen kanssa, niin eikös se ole ihan sama kun seurustelisi Labradorin noutajan kanssa. Vain sillä erolla, että Labradorinnoutajassa on myös niitä hyviä puolia joita näissä allahin pyhissä sotureissa ei ole. Antaa niiden vaan rauhassa lahdata toisiaan...
nyt Pertti omasta kokemuksesta?
menkö suomalaiset naiset ikinä muslimien kanssa naimisiin!!!
Asun itse Sveitsissä ja minulla on aputyöntekijöinä muslimeja ja välillä tuntuu että ne pitäisi ampua kaikki!
Osaahan ne teille blondit suomalaiset naiset leperrellä,mutta kun totuus paljastuu niin on jo liian myöhäistä...
Ne ajattelee vain pillua ja miten teitä saa kusetettua..
Pysykää erossa!
mahdollisuuksia.
still ONNEA valitsemallesi tielle
Suomalaisilla on kumma luonne. Edessäpäin näytellään ystävää, ystävällistä ainakin, mutta pinnan alla alla kiehuu raivo ja syvä katkeruus. Millähän perusteella suomalaiset ovat maailman paras kansa. Lahjomattomuudella? Taitaa olla sekin vaan eräs juonne äärimmäisestä jukuripäisyydestä. Rehellisyyskö meistä tekee ylivertaisia, miksi sitten politikkoihin ei luoteta?
Haluammeko rakentaa rajoillemme rautaesiripun?
Kansamme on suhteellisen homogeeninen, käykö meille kuten englantilaisnaudoille, jotka toisiaan syötyään ovat saaneet etuliitteen nimeensä ja tulokiellon koko maailmaan.
Jos nyt ihan totta puhutaan, niin Suomi on maailman top20 suvaitsevan valtion listalla. Pahimpia rasisteja ja ulkomaalaisvihaajia ovat, yllätys yllätys, nämä suomalaisten naisten niin kovasti rakastama muslimit ja mullahit.
Katso maailmaa siten miten se oikeasti on, sullekin tulee parempi olo.
seurustelin myös erään iranilaisen pojan kanssa pitemmän aikaa ja ainoatakaan konfliktia ei syntynyt(siis normaalien pikkuriitojen,kuten joka suhteessa,lisäksi) ja minua ei kohdeltu kuin jalkarättiä kuten joku väitti..vaan pikemminkin olin kukkakämmenellä..(minä olin se joka kävi baarissa silloin tällöinja hän oli aina mukana autolla..kaikki kotitoimet hoisimme yhdessä jne...)eli olen sitä mieltä,että ei sitä voi tietää mitä menettää,jos antaa kansalaisuuden vaikuttaa!!uskalla rakastaa!!hyvää kesää :)
luepa tuo kirjoitus "Miksi hylkäsin islamin". Muuta islamia valaisevaa luettavaa on esim. Geraldine Brooksin "Islamin naisten salattu elämä" ja Åsne Seierstdin "Kabulin Kirjakauppias". Toivottavasi myös katsoit tänään TV1:ltä ulkolinjan "Palestiinan naiskamikazet".
Seurasin vierestä ystävättäreni seurustelua islaminuskoisen miehen kanssa - eikä se ollut miellyttävää seurattavaa. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin totean vain: jätä hyvä ihminen se mies, kristityn, vapaan länsimaisen kasvatuksen saaneen naisen ja muslimimiehen seurustelu - saati avioliitto - ei onnistu koskaan. Loppujen lopuksi saat vain surua ja murhetta: joudut lopulta hankkimaan lähestymikiellon ja toivot, ettet olisi koskaan kyseistä miestä tavannutkaan!
Tulee vaan mieleen, että voi HELVETTI että on tullut oltua sinisilmäinen, tyhmä, idiootti..yms.
Niistä on vaikea päästä eroon kun on kerran sotkeutunut. Yli vuosi on aikaa kun olen viimeksi nähnyt kyseistä henkilöä, mutta edelleen se näkyy minun maineen pilaamisella ja tulevaa ihmissuhdetta en varmaankaan pysty ikinä saamaan, koska ahdistelu ja uhkailut kohdistuvat siihen uuteen poikaystävään.
kyllä kyllä... en tiedä mistä johtuu, uskonnosta vai muuten kulttuurista, mutta erilainen maailmankuva heillä jokatapauksessa on. En tietenkään tarkoita että kaikki olisivat samanlaisia, mutta ainakin ne muslimit jotka minä tunnen... ja niitä on aika monia..
Välillä oikeasti toivon, etten olisi tutustunutkaan heihin. Päälle päin he ovat ystävällisiä ja avoimia, mutta sitten kun tuntee paremmin huomaa eroavaisuudet... Siis sen välinpitämättömyyden, miesten välisen yhteisön, mustasukkaisuuden, aggressiivisuuden, hyväksikäytön, oman hyödyn tavoittelemisen, malttamattomuuden. Heille näyttää olevan tärkeämpää se, että päällepäin näkyy että rahaa riittää ja asiat ovat kunnossa, kuin se miten asian laita todellisuudessa on. Tavaraa ostetaan vaikkei rahaa olisikaan. Kuhan vaan ystävät uskovat että heillä menee hyvin.
Juttua riittäisi vaikka kuinka, mutta jätänpä kertomatta...
Enpä viitsi minäkään sen tarkemmin kertoa.. tyypillinen tarina. Tosin sen verran mainitsen, että huumeita niissä piireissä tuntuu pyörivän.. itse käyttävät jne. Ainakin kaikki ne joita minä tunsin. Huom! Ja ne kaikki tuntevat toisensa ympäri Suomea. Joten turhaa on vaihtaa maisemaa heidän takiaan.. nimittäin kokemusta on.
maassa maan tavalla tai maasta pois - siis islaminuskoisista maista. Suomesta ei joudu pois, vaikka harjoittaa omaa uskontoaan moskeijassa, on buddhalainen, hindu, ateisti etc. Meillähän näillä omaa uskontoaan harjoittavilla on omat temppelinsä.
Mutta miten käy suomalaisten & muslimien mielestä muiden "vääräuskoisten", jos he eivät noudata islaminuskoisissa maissa koraanin sääntöjä/koraanista MUSLIMIESTEN OMIEN MIELIHALUJENSA mukaan vääntämiä & kääntämiä sääntöjä?!
Esimerkkinä Saudi-Arbiassa työskentelevät suomalaiset - erityisesti naiset. Tulee putkaa, linnaa, vankeutta, ruoskintatuomioita ja maastakarkotuksia, jos esim. ei 'verhoudu’ tarpeeksi. Kukapa meistä uskaltaisi olla noudattamatta islamistisia pukeutumis- yms. -sääntöjä ko. maissa asuessaan, mutta miesten ja uskollisen poliisin ”Hyvän edistämisen ja Pahan torjumisen Komitean, mielikuvitus on rajaton – aina keksitään jotain, josta voi syyttää.
No, tämän osasi jo profeetta Muhammed: jos hän itselleen jotain himoitsi: esim. halusi ottaa uuden vaimon, hän näki asiaa puoltavan näyn, kertoi sen totena opetettavilleen ja PERILLE MENI! Tämä vain esimerkkinä; Muhammedin ”näkyihin” voi tutustua lisää lukemalla islamista kertovaa kirjallisuutta.
Minusta on perin kummallista, miksi Suomessa asuvat muslimimiehet saavat/voivat elää avoliitossa suomalaisen naisen kanssa: eipä taida käydä sama päinsä edes edistyksellisissä islamimaissa, islaminuskoisen tytön kanssa. Siellä tytöt ja naiset pysyvät kotona, pääsevät ulos vain hunnutettuina - missä enemmän, missä vähemmän verhottuina, miespuolisen sukulaisensa seurassa.
Naiset menevät vanhempiensa/miespuolisten sukulaistensa järjestämään avioliittoon ja tapaavat tulevan miehensä vasta häissään. Eipä siinä paljon seurustella, hah, avoliitosta nyt puhumattakaan.
Miksi Suomessa asuvilla muslimimiehillä saa olla vaimo ja perhe kotimaassa – ei siitä kunnia mene – maine vain kasvaa!
Musliminaiselta menee maine ja kunnia, jos hän eläisi niin kuin mies.
No, toisaalta kaksinaismoraali kuuluu asiaan – revennyt immenkalvo voidaan korjata, eikä sulho/koko suku saa tietää, mitä on tapahtunut. Tämä tosin lienee vai rikkaiden ”huvia” ja harvinaisempaa, kuin miesten harjoittama jatkuva kaksinaismoraali.
Miesten kaksinaismoraalista: muslimimies saa omassa maassaan/muissa islamistisissa maissa/missä tahansa maassa tehdä ihan mitä haluaa: on vapaus tulla ja mennä, ei tarvitse verhoutua ”hijabiin”, olkoon se huivi, abaija, chador, burqha, kasvot kokonaan peittävä nigab…jne. Vaikuttaa, että muslimimiehillä on elämässään rajaton vapaus – missä on se paljon mainostettu naisten ja miesten tasa-arvo?
”Sano myös uskoville naisille, että...heidän tulee heittää huntunsa povensa päällä eikä näyttää suloaan muille kuin miehilleen tai isilleen..." Koraani 24:31 – tässäkö? – esimerkiksi?
Hyvät suomalaiset muslimimiehiin ihastuneet, rakastuneet jne. naiset: lukekaapa vaikka Khaled Hosseinin kirja Leijapoika. Vaikka se on kaunokirjallinen teos, kaikki ei liene fiktiota. Ja miettikää. Ainakin sata kertaa. Ennen kuin naitte. Muslimin.
http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2002/12/kolumni/ylsauna.html