Tällä palstalla usein ihmetellään, miksi mies ei eroa vaimostaan, vaikka säännöllisesti pettää häntä toisen naisen kanssa. Sitä ihmettelevät sekä petetyt vaimot että ne toiset naiset. Syy on hyvin yksinkertainen. Mies rationaalisena ja järkevänä olentona tajuaa, ettei vaihtamalla parane pitkällä tähtäimellä. Jos vaihtaa vaimon uuteen naiseen, niin jossain vaiheessa uutuudenviehätys kumminkin hiipuu ja tylsä arki alkaa ja sitten mies tarvitsee jo uuden kakkosen sulostuttajakseen. Miksipä siis vaihtaa peruna perunaan, kun voi syödä molempia perunoita. Nainen sen sijaan epärationaalisena olentona uskoo romanttisen rakkauden kaikkivoipaisuuteen ja on paljon herkemmin uuden "paremman" miehen löytäessän valmis jättämään entisen elämän taakseen. Ja monet heistä pettyvät jälkeenpäin, kun huomaavat vaihtaneensa perunan perunaan. Samoin toiset naiset usein luulevat, että jos mies eroaa vaimostaan ja aloittaa uuden elämän heidän kanssaan, niin sitten kaikki on muka hyvin ja tosirakkaus voitti ja mies on tyytyväinen ja ikuisesti hänelle uskollinen. Ja monet heistäkin pettyvät. Kun mies vuosien vierittyä huomaa, että taas tuli vaihdettua vaan peruna perunaan, niin tekee mieli taas mennä maistamaan uusia ruokalajeja ja useat myös tekevät niin. Tämän vuoksi pettävä mies ei luovu vaimostaan ja perheestään. Hän tietää, että kun rakastajattaresta tulee vaimo, niin hänestä tulee...peruna.
Karu totuus miehen ja naisen eroista
Torimyyjä
19450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei se noin mene. Moni ei jaksa avioeroja, asunnonvaihtoja,lasten seuran menetystä jne.
Tämä on niin totta.
Aloittajalta hyvä kiteytys. Noinhan se usein on. Mies ja nainen katsovat asioita eri näkövinkkelistä eivätkä siksi aina ymmärrä toisiaan.
Niin kai se on, samalla alentaaa avioliiton merkitystä ja ottaa sen viimeisenkin kipinän rakkaudesta joka kerran kukoist--pois.
Ihminen joka ajattelee noin ei tunne inhimillisiä tunteita muuta kun itseään kohtaan, kaikki on laskelmointia hänen taholtaan. Joten mikä nainen jaksaa sellaisen kanssa. Mutta auta armias jos vaimokin vierastelee niin silloin ollaankin jo eri ajatuksissa,
ihmetellään miten hän saattoi tehdä sellaista kun KAIKKI oli niin hyvin---miehen silmissä.
Joten niin kauan kuin tälläinen tahdään naisten kannalta mahdolliseksi miehille niin saavat elää helvetissä, mies ei muutu.
Joten paras olisi kun tälläinen mies olisi yksin.
Tuo selittää hyvin, miksi pettävä ukko ei lähde millään, vaikka ovea näyttäisi.
Ihmettelen nyt miksi aviomies riskeeraa kuitenkin tilanteensa menemällä vieraisiin ? Suurin osa niistä vaimoista kuitenkin nakkaa miehen pellolle ja suurin osa kakkosista kieltäytyy vastaanottamasta samaista miestä kotiinsa asumaan. Mies lopulta päätyy lähibaariin voivottelemaan tilannettaan. Vain pieni joukko vaimoja sallii miehensä petollisuuden ja jos vaimo ei nakkaa pihalle niin tuskin ne kotiolot on pettämisen tultua ilmi parantuneetkaan? Se ei ole miehen kannalta järkevää se pettäminen.
Eivätkö miehet koskaan ajaudu tunteiden vietäväksi vaan osaavat järkeillä? Ei taida olla kovin todennäköistä että mies ihan rakastuisi tahtomattaan johonkin toiseen naiseen ja jättäisi vaimonsa/tyttöystävänsä? Mutta himojensa vietävänä moni mies kyllä on.
Onkohan miehelle myös helpompi potkaista pettäjäeukko pihalle kuin naiselle jättää pettäjämies?
Mies tietää että kun nainen pettää on siinä tunteitakin mukana. Siksi mies antaa kenkää helpommin mutta myös nainen voi ihan itsekkin lähteä. Naisen tekemä pettäminen on aina isompi asia.
Ei miehet mitään järkeile. Himo on tunne ja seksi avaa sydämen. Kaikki tuntuu elävämmältä, kun on rakastellut ja maailma on pitkästä aikaa taas totta.
ja sitten kun sen himon jälkeen koittaa se arki ja vaimo kulta nakkasee mäelle niin se vasta elävää elämää onkin ja totuus ei enään tunnu niin hienolta? Niin moneen katuvaan mieheen olen törmännyt ja ei voi kun ihmetellä miehen kykyä unohtaa sen seksintarpeen edessä kaikki muu ja sen pettämisen seuraukset?!
Ne lapset ja vaimo joista ei kuitenkaan itse erota halua mutta tietää varmasti että niin käy jos kiinni jää? Riski on otettava.
Katkera itku tulee tästä varsin lyhyestäkin ilosta. Miehet ne vasta tunneihmisiä onkin ja naisia aina siitä sätitään että järki ei toimi vaan sydän vie. Toisinpäinhän se on.
Vähän noin se on. Tuossa kohdin kai minulla on jokin miesgeeni. Mies on ihan peruskauraa, rinnakkaissuhteet sitten sitä hunajaa. MIestä en kuitenkaa halua vaihtaa. Vanha on tuttu ja turvallinen, uuden kanssa joutuisi opettelemaan kaikki perusjutut uudelleen. Toiseksi en halua jättää nykyistä miestä puille paljaille, koska taloudellisesti hän on kuitenkin riippuvainen minusta.
Miehinen näkökulma, ja puhun vain omasta kohdasta. Olin 15 vuotta avoliitossa, enkä pettänyt. Sitten työpaikka meni ja hetken ilman hommia, taloprojekti päällä ja tällainen miehinen dilemma vai miksi voi sanoa, geeneissä pitää elättää perhe, ja kun tuntui että ei pysty, siinä lähti omanarvontunne laskee kuin lehmänhäntä, ja sitä vaan painoi taloa ja sosiaaliset verkot jäi ohueksi, sitä sitten firman juhlissa törmäsi naiseen, ja se johti suhteeseen, jota en pystynyt lopettamaan, vasta aikojen päästä tajusin, että hain vain eheytymistä, väärin tietenkin, mutta voitte kuvitella kuinka vituttaa tällainen. Aikaisemmin en olisi voinut ikinä tajuta, että näin voi tapahtua. Ja ajattelen vain todellista rakkauttani, mutta se on myöhäistä...
Ihan kuin kaikki pyörisi taas miehen ympärillä, johtuisi miehestä. Ihan kuin olisi pelkästään miehen vallassa päättää, jatketaanko parisuhdetta vai ei.
"Tämän vuoksi pettävä mies ei luovu vaimostaan ja perheestään"
Vaimo usein eroaa pettävästä miehestään. Niin tekisin minäkin, enkä yhtään jäisi ihmettelemään miksi mies ei eroa, vaikka pettää. Eipä silti. Mikäli naisella on rinnakkaisuhde, niin eipä aikaakaan, kun hän eroaa. Etenkin, jos vakisuhteessa ei ole mitään menetettävää. Mikäli naisella on rinnakkaissuhde, hän eroaa todennäköisesti heti kuin suinkin mahdollista. Naiset eivät jaksa kovin kauaa kahta miestä ja he kokevat tilanteensa kovin kiusalliseksi. Usein naiset eroavat, vaikka uudesta suhteesta ei tulisi mitään. Nainen osaa olla myös yksin. Ei ole harvinaista, että vuodenkin yksinolo on naisesta niin mukavaa, ettei enää miehistä perustakaan. Ainakaan sellaisesta, joka pyörii vaivoina kotinurkissa.
Mielestäni juuri mies on vähän romanttinen höpsö, jota naiset vie, suuntaan jos toiseen. Mies ei osaa päättää, ei tunne rajoja, ei omiaan eikä toisten. Nainen on rationaalinen ja hakee useinmiten eroakin. Eli pettävä mies ei eroa, koska hänen vaimonsa eroaa, kun mitta tulee täyteen. Aivan samoin toinen nainen eroaa kyllästyessään miehen touhuihin. Miehen ei näin ollen tarvitse erota ;). Jos mies eroaa, hän on yhtä rationaalinen kuin eroavat nais"kollegansa".
Miehet vain odottavat että nainen tekee päätöksen heidän puolestaan. Miesten on kovin vaikeata ottaa sitä vastuuta. Mies myös miettii ympäristön reagtiota enemmän kuin nainen eikä mies halua tulla ympäristön tuomitsemaksi perheensä jättäjäksi ja petturiksi. On helpompi asettua siihen uhrin asemaan ja se onnistuu siinäkin tapauksessa kun vaimo heittää pihalle vaikka mies olisi itse olisikin pettänyt. Silloin voi selittää muille että vaimo heitti pihalle tai vaimo otti ja lähti..voi voi
Kuvaamalla pettävää miestä rationaaliseksi aloittaja pyrkii luomaan pettäjästä jotenkin positiivista kuvaa. Asiathan voi saada näyttämään mustalta tai valkoiselta.
Pettävän miehen profiili: Pettävä mies on usein luonnehäiriöinen vastuunpakoilija, hedonisti, toisista ihmisistä piittaamaton nautiskelija. Sama tietysti pätee myös pettävään naiseen.
Onneksi on paljon myös aivan normaaleja ihmisiä muutenhan tämä elämä menisi aivan hervottomaksi.
Pettäjät tuovat monen elämään paljon surua. He ovat ikäänkuin elämän vapaamatkustajia. He ottavat nautintoa mistä vain irti saavat. Jotenkin he oikeuttavat sen itselleen. He katsovat, että he voivat aiheuttaa toisille ihmisille syvää kärsimystä. Toisaalta tuntuu, etteivät he paljon edes ajattele - muuta kuin itseään.
Olisipa laissa jokin kohta, jonka perusteella voisi viedä pettäjiä oikeuteen.
No miehen päässä se itse pettäminen ei ole kovin merkityksellinen asia. Voisin hyvin pettää ja se ei vähentäisi rakkautta vaimoani kohtaan lainkaan. Voisin pettää ja elää häntä rakastaen kymmeniä vuosia sen jälkeen.
Mutta minulla on sen verran järkeä, että tiedostan, että vaimoni ei välttämättä ole ihan samaa mieltä asiasta. En myöskään valehtele, koskaan. Jos vaimoni suoraan kysyy, olenko häntä pettänyt, haluan, että voin vastata "En". Jos olisin pettänyt, niin vastaisin "Kyllä" ja tätä vaihtoehtoa en halua. En siis voi pettää, mutta se johtuu täysin lojaliteetista ja uskollisuudesta vaimoani kohtaan. Meillä ei ole ongelmia, parisuhde sujuu ja seksi sujuu. Osaisin nauttia toisistakin naisista, mutta... no, kuten yllä. Haluan kuitenkin elää vaimoni kanssa.
Tätä asiaa voi kompata varmaan miltei kaikki parisuhteissa elävät miehet ja naiset mutta pieni osa pystyy kiusauksen edessä ajattelemaan yhtä pitkälle. Kiitos. Aviovaimo joka komppaa täysin. Minullekkaan ei oma pettämiseni olisi niin merkityksellinen kun tiedän kenen kanssa haluan arkeni jakaa ja elämäni elää. Mutta uskon että mieheni ei olisi samaa mieltä ja häntä en halua loukata. Lieneekö se juuri rakkautta? Ja tästä voidaan ajatella myös se että rakkaus ja seksi ei aina kulje käsi kädessä edes naisilla.
Mutta entä miehet jotka hakemalla hakevat helpotusta vaikeaan avioliittoonsa, liittoon, josta puuttuu läheisyys, toisen kunnioitus? Mutta eivät halua rikkoa perhettä, velvollisuudentunteesta, rakkaudesta lapsiin jne. Sitten rakastuvat toiseen naiseen ja elävät kaksoiselämää vuositolkulla. Tuntevatko he aitoa rakkautta ketään kohtaan?
Näin miehenä kyllä sanoisin että nämä ns.häntäheikit on kyllä niitä kaikkein epärationaalisimpia miehiä, joiden toimintaa ohjaa ennemmin jonkinasteinen neuroosi ja aiak usein alkoholiongelmakin kuin ns.terve järki.
Asiantilaa tietenkin selitellään jollain mystisellä "miehisellä" ominaisuudella ja muulla diibadaalla, joka ehkä uppoaakin joihinkin samanhenkisiin siipeilijöihin, niin miehiin kuin naisiin.