Milloin sait oman auton

Aika monet saivat varmaan 18-vuotiaana. Minä sain silloin muutaman markan arvoisen pehmolelun. Ei minulla toki ajokorttiakaan ole.

Olin 26-vuotias, ostin itse, oli pakko, muutin Espooseen mikä on ei mitään, julkisella liikenteellä pääsi vain Helsingin keskustaan, mutta ei lapsen päiväkotiin eikä työpaikalle. Suloinen pieni Rellu, "rapeat ranskalaiset". Muutaman vuoden sain sen katsastuksista nippanappa läpi, sitten myin Ukrainaan, missä jatkoi iloista pomppimistaan monta vuotta, kuka tietää, vaikka vieläkin. Kaikilla muilla? Ainakin naapurustossa oli kaikilla auto, miiten suurta otantaa tarkoitat?

Jaa a aika aikaisin siis omistanut olen ollut jo siinä 15-16 ikäisenä, vaikken saanut sillä ajaa ja haltija oli eri. Mut siis ihan omat vakuutukset on ollu heti 18 ikäisestä lähtien ja nyt tänä vuonna tulee jo 55% bonukset... kolme vuotta vielä niin on maksimissa sekin :)

Mut joo onhan se mukava ajella aina kun huvittaa ja voi käydä missä vaan jos vaan on bensaan sekä syömiseen valuuttaa, josta on pula yleensä aina.

Uutta autoahan mulla ei oo koskaan ollu, aina vanhempia käytettyjä pirssejä... kun halvemmaksi tulee korjata jos tulee jotain vahinkoa ja ei oo niin nuukaa jos tulee naarmui jne.

En ole ikinä omistanut autoa enkä aio hankkiakaan

Itse ostin ja itse maksoin myös ajokorttini kun työnsyrjään asti pääsin. Sitä arvostaa asioita aivan eritavalla, kun niiden eteen on itsensä täytynyt ponnistella.

Olin 21 tai 22. Äiti osti. Kansanmerkkinen uudehko perusauto, joka toimi ja kulki ihan kivasti mutta vaihdoin tykimpään premiumiin parin vuoden jälkeen.

Ei ole autoa eikä ajokorttia,en nuorempana tarvinnut ,enkä vanhemmilta rahaa kinunnut,kun itse elätin itseni, kun kotoa pois muutin.Voisi kai sen hommata ja ajokortin ,ainakin olisi helpompi liikkua,kunto on kyllä parempi kun ei autoa ole.

Sain isän entisen auton, kun olin 22-vuotias. Monta vuotta sillä pikku-pösöllä ajelin, eikä se jättänyt mua koskaan pulaan.
Olihan siitä iloa kun pääsi liikkumaan ja paljon sillä reissuja tehtiinkin.
Sen jälkeen ajelinkin vain miesystävän autoilla.
Tällä hetkellä ei ole miestä eikä autoa....

13 vuotiaana sain ekan peltoauton, nykyään parikymppisenä ajan sporttisella tuning-autolla, mutta naisensaantiin sillä ei ole / ole ollut mitään vaikutusta. Ei yläaste-ikäisenä eikä nytkään.

ATM mikä ATM...

Se on naisille aivan sama, millä autolla ajaa tai omistaako autoa lainkaan kunhan on tarpeeksi ylimielinen ytm-panomies.

Miten joku helvetin auto liittyy yhtään mihinkään??

35-vuotias mies olen enkä ole ajokorttia vielä ajanut. Siitä syystä, ettei ole koskaan ollut varaa siihen. Mutta auton hankinta on varmasti edessä varmaankin tässä muutaman vuoden sisään. Eka autokoulu ja sit auto plus vakuutukset. Mutta kattellaan.

Kyllä se tais olla kesällä -95, kun minä Fiat Ritmoni v, -85 (tai -86) sain. Auton ensimmäinen omistaja kuului äitini sukulaismiehelle, joka kuoli 86. Siinä olikin sitten tekemistä, että sain sen nimiini, kun auto kuului perikunnalle, jonka kaksi jäsentä oli edellistalvena tehneet itsemurhat. No, siinä joutui konttorilla kovastikin juttelemaan, ettei tarvinnut vielä valtakirjaa näiden kahden kuolleen perikunnalta, joka oli sama kuin ensimmäisenkin. Fiat oli kiva auto, jätti talvella aina välille, kun jäätyi. Muutamaa vuotta myöhemmin siirryin sitten kulkemaan linja-autolla, niin veljeni pönkkäsi auton pukille, no niinhän hassusti siinä sitten kävikin, että runko vääntyi, kun auto ei ollutkaan normi-auto.

18-vuotiaana, puoliks itse ja puolet porukoiden maksamana. Sama auto on edelleen, 90-luvun alun takaveto-opeli kutoskoneella. Halpa oli hyväkuntoinen. Eniten iloa tuli liikkumisen vapaudesta, jota tosin oli jo mopolla ja traktorilla mutta autolla pääsi pidemmälle ja turvallisemmin. Suurella osalla samanikäsistä oli kanssa jo auto.

Maalla on lähes pakko omistaa auto, joten hankin sellaisen 17-vuotiaana aivan 80-luvun alussa. Rahoitus hoitui niin että teimme isän kanssa puukaupan omasta metsästä.

Ostin kesätyörahoilla 17-vuotiaana, ajokorttia odottamaan. Vanha raato jota sitten laittelin yhden syksyn ja talven. Toisaalta ihan järki peli. Kyllä siihen katsastusleima napsahti ja ajeltua tuli. Omassa kaveripiirissä tuollainen oli hyvin yleinen toimintatapa, että kesätyön tienesteillä vielä alaikäisenä olessaan osti jonkun projektin/aihion mitä sitten kunnosteli tai ehosteli. Eihän niillä kauaa ajeltu, muutama vuosi korkeintaan. Tuollaista se oli pikkukaupungissa, 80-luvulla, tavallisilla nuorilla.

Olihan siitä iloa, ensin se laittaminen (ihan järkevää ja yvää ajanvietettä minusta ja siinä oppi asioita käytännössä). Ja sitten ajeleminenkin kavereiden kanssa. Surua oli rahan meno kun aina oli jotain korjattavaa. Ja se v...tutti kun kerran yksi pölkkypää oksensi sinne autoon vaikka hyvää hyvyyttään sille kyydin tarjosin.