Nainen ei puhu

Ehkäpä kannattaisi ottaa asia ihan puheeksi eli kysyt ihan suoraan, että mikä tilanne ja kerrot nuo omat tunteesi (sen ettet oikein saa selvää missä mennään, että kaipaat selkeämpiä vastauksia jne). Puhuminen auttaa aina.

Ikäväähän tuo toki on, että joudut olemaan vetäjänä jutussa ja n. 5 kuukautta kuullostaa jo aikasen pitkältä ajalta ns. säätövaiheeseen, eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi jo olla itse seurustelussa ellei teidän suhde ole sitten sellainen hieman "rennompi" tapaus...

Ei se ole ainakaan sinulle hyväksi vain odottaa ja arvailla ja ymmärtäähän tuon, että pistää vihaksi, mutta koeta kuitenkin myös asennoitua toisen näkökulmaan. Minun on nyt vaikea sanoa mikä olisi syynä, mutta näin naisnäkökulmasta voisin sanoa mahdollisiksi syiksi juurikin luonteenpiirteen (että hän on tuollainen hieman hiljaisempi) tai ehkä ihan yksinkertaisen pelon (pelkää tulevansa torjutuksi tunteissaan jne).

Olethan itse kertonut omia tuntemuksiasi ja aatteitasi? Kun/jos hän saisi paremman varmuuden sinun ajatuksistasi niin hän voisi uskaltaa kertoa itsekin omistaan.

Jos taas et vieläkään saa häntä avautumaan omista tunteistaan ja mietteistään niin ehkäpä siinä vaiheessa sinun mielenrauhasi vuoksi voisi olla hyvä siistiä ja sopia juttu loppuun ja lähteä sitten katsomaan itsellesi jotain hieman avonaisemman luonteen omaavaa?
Mutta koeta kumminkin ensin vielä kerran keskustella.

sano ensin itse hänelle rakastavasi hantä.

Kiitos viesteistä, tosiaan olen sanonut hänelle että en tiedä mitä hän ajattelee mutta jotenkin hän pääsee aina luistamaan keskustelusta...pitää varmaan vaan laittaa kova kovaa vasten. Toisaalta en haluaisi ''pakottaa'' sanomaan sellaista mitä ei omasta tahdostaan sano mutta pakko tähän joku ratkaisu on saada.

Olen hänelle kertonut ihan selvinpäin että rakastan häntä ja vastaus oli ''no olethan säkin ihan kiva ja mukava jajajaja'' MITÄ?????

Kuule, mulla on sulle neuvo, hanki joku toinen tapaus, tai sano hänelle että joku muukin on sinusta kiinnostunut, niin jo muuttuu ääni kellossa.
Vallantahto ja kilpailuhenki ottaa otteen ja hän alkaa suorastaan taistella sinusta.
No, ei se tunne sen jälkeenkään aitoa ole, mutta hetken voitte kumpikin elellä siinä uskossa, että tää on rakkautta.;)

Jälleen kiitos vastauksista.
Kerroin omista tunteistani ja siittä mitä haluaisin suhteelta enkä edes odottanut saavani vastausta vaan annoin hänen olla ihan omassa arvossaan ja miettiä asioita... itse en ollut missään yhteydessä häneen eikä hän minuun mutta viikon jälkeen rupeaa tulemaan viestiä yms.... ''se puhuu sittenkin'' ja ihan omasta tahdostaan. Nyt hän on se kuka ottaa yhteyttä ja pyytelee joka paikkaan, mistäs nyt tuulee???

En tiiä osaanko auttaa, mut on omakohtaista kokemusta siitä, kun ei aina pysty puhumaan tunteistaan. Olen nainen joka on todella avoin, puhelias ja romanttinen, MUTTA rakastuneena mun on vaikea usein sanoa tunteistani ääneen. Menen ihan lukkoon jos toinen painostaa puhumaan. Kirjoittaminen on mulle se tapa jolla pystyn paremmin kertomaan mitä helkkaria päässäni liikkuu. Mieheni ymmärtää minua ja keskustelemme aremmista asioista teksiviestein, sähköpostilla jne. Pikkuhiljaa opettelen sanomaan asioita ääneen. :)

Voisikohan toimia teidän kohdalla?