Yhdyn monikulttuuristen suhteiden keskusteluun, koska itselläni oli "ongelma" (josta kyllä seurasi hyvää) ja tunsin itseni ahdistuneeksi sen takia. Lisäksi haluan tuoda omasta mielestäni "plussat ja miinukset" esille.
Vuosi sitten ulkomaanmatkallani tapasin ensimmäistä kertaa tummemman mieshenkilön, joka seurasi minua ja oli periaatteessa varsin pelottava ja ahdistavakin. Kuitenkin ´päädyimme kävelemään pitkin katuja ja kovasti houkutteli minua kotiinsa, johon minä totesin tiukasti ei. Erotessamme vaihdoimme kuitenkin suudelmat.
Kun tulin ihanaan koti-Suomeeni, huomasin, että hetkinen! Suomessa on muitakin kuin suomalaisperäisiä ihmisiä. Samana kesänä minulla oli lyhyt suhde pizzerian uuden työntekijän kanssa, joka päättyi kun hän muutti Ranskaan. Lisäksi suuremmissa kaupungeissa käydessäni aloin huomata katselevani enemmän tummia, kuin suloisia mutta joskin tylsiä perussuomalaisia. Tai äh. En halua millään tavalla yleistää.
Joka tapauksessa, homma karkasi kokonaan käsistä, jossakin syksyn jälkeen. Tätä osaa elämästäni häpeän, koska pyöritin useaa miestä kerrallaan ja osa vielä tunsi toisensa jotakin kautta(joten pyöritys aina välillä selvisi), ja loukkasin kahta upeaa ihmistä, jotka todella olivat tosissaan kanssani. Onneksi olemme nyt kuitenkin väleissä.
Minulle ei todellakaan riittänyt mies kerrallaan, vaan kahmin monta, monta, aina vain enemmän. Ja tiedättekö miksi?
KOSKA ULKOMAALAISET MIEHET OVAT NIIN HELPPOJA!!!!! Sanotaan, että suomalainen nainen on halpa ja helppo, mutta kukas se itse tekee itsestään narrin, kun juoksee naisen perässä ja lupaa kuun ja tähdet taivaalta? On niin hemmetin helppoa saada huomiota ulkomaalaiselta miehiltä, varsinkin Turkin kurdeilta, iranilaisilta ja irakilaisilta. Yksi katse ja mies on mennyttä! Toki olen huomannut, että suurin osa on hirvittävän mustasukkaisia ja naimisiinmenoa suunnitellaan jo viikon jälkeen. Ja kuinka vaikeaa on päästä eroon heistä? No tosi vaikeaa! Vieläkin 6 kuukautta sitten kerran tapaamani mies soittelee perääni ja hokee rakkautta. Hänen kanssaan ei edes tapahtunut mitään... Koen, että monet ulkomaalaiset miehet eivät ole ihan terveitä. Useat hyväksyvät suomalaiset ystävät, mutta auta armias, jos sulla on ulkomaalaisia ystäviä!!!!! Konservatiivisuutta löytyy ja yleensä ulkkikset eivät tykkää kiroilusta (varsinkin sana v*ttu on kauhistus). Jumalanpilkkaa ei sallita lainkaan ja ateisteja halveksutaan muslimeiden keskuudessa(jos siis ei ole kovin avoin ihminen). Äitiä ei saa ikinä haukkua! Se oli minulle yllätys, koska aina hoetaan että naiset eivät ole arvossa muslimimaissa, mutta siellä vasta arvostetaankin perhettä ja etenkin äitiä.
Ja suurin osa miehistä, joita "deittailin", olivat varsinaisia playereita... Tiesin ihan hyvin millainen maine heillä oli ja mitä he tekivät "selkäni takana", mutta se oli periaatteessa ihan sama, koska tein täysin samaa heidän selkänsä takana! Ulkomaalaisillahan on perinteisesti se häntäheikin maine.. Ja kyllähän mun yksi ulkomaalainen ystävä meni naimisiin, vain viikon tuntemisen jälkeen, yli 10 vuotta vanhemman suomalaisen naisen kanssa saadakseen Suomen kansalaisuuden.. Sanoo, että nyt pitää kärsiä 4 vuotta...
Mutta nyt ulkomaalaiset (ja minä) kuulostavat ihan kamalilta.
Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että olen särkenyt myös liian monen hyvän ihmisen sydämen. Ja mielestäni kaikki ulkomaalaisista, jotka säilyvät aina vain kaveritasolla (uskokaa pois, näitä on MONIA), ovat niin helvetin hauskaa seuraa, ja heidän kanssaan on tosi mukavaa liikkua ympäri keskustaa, käydä leffassa suomalais-ulkkis kaveriporukalla tai kahdestaan (JA EI! Yleistäjille tiedoksi, että kaikki ulkomaalaiset eivät ajattele sen tarkoittavan lupausta seurustelusta, avioliitosta tms...), bilettää, kuunnella itämaista musiikkia (jesss, kerrankin joku jakaa kanssani saman musiikkimaun :)), ja vaikka vain katsoa televisiota toisen kotona :)
Heidän joukostaan löytyy todella kultaisia, sopivan hulluja, rentoja ja välittäviä ihmisiä (niin kuin suurin osa onkin). Uskomatonta huolehtimista, hauskaa yhdessäoloa ja onnellisia muistoja. Näitäkin syntyy monia.
Lisäksi perheyhteisöt ovat niin tiiviit ja lämpimät.
Tiedän, että kaikkiin sanomisiini löytyy jokin vasta-argumentti ja poikkeus, mutta tähän voin todeta, että ei ole yhtäkään samanlaista ihmistä ja siksi ei voi koskaan yleistää tiettyä ihmisryhmää.
Tietyissä suhteissa suomalainen mies ehkä olisi "parempi", tietenkin tyhmä suorittaa mitään vertailua. Suomalainen mies ei ole niin äkkipikainen, mutta toisaalta tunteiden näyttäminen voi olla hirmu hankalaa....
Vuosi sitten ulkomaanmatkallani tapasin ensimmäistä kertaa tummemman mieshenkilön, joka seurasi minua ja oli periaatteessa varsin pelottava ja ahdistavakin. Kuitenkin ´päädyimme kävelemään pitkin katuja ja kovasti houkutteli minua kotiinsa, johon minä totesin tiukasti ei. Erotessamme vaihdoimme kuitenkin suudelmat.
Kun tulin ihanaan koti-Suomeeni, huomasin, että hetkinen! Suomessa on muitakin kuin suomalaisperäisiä ihmisiä. Samana kesänä minulla oli lyhyt suhde pizzerian uuden työntekijän kanssa, joka päättyi kun hän muutti Ranskaan. Lisäksi suuremmissa kaupungeissa käydessäni aloin huomata katselevani enemmän tummia, kuin suloisia mutta joskin tylsiä perussuomalaisia. Tai äh. En halua millään tavalla yleistää.
Joka tapauksessa, homma karkasi kokonaan käsistä, jossakin syksyn jälkeen. Tätä osaa elämästäni häpeän, koska pyöritin useaa miestä kerrallaan ja osa vielä tunsi toisensa jotakin kautta(joten pyöritys aina välillä selvisi), ja loukkasin kahta upeaa ihmistä, jotka todella olivat tosissaan kanssani. Onneksi olemme nyt kuitenkin väleissä.
Minulle ei todellakaan riittänyt mies kerrallaan, vaan kahmin monta, monta, aina vain enemmän. Ja tiedättekö miksi?
KOSKA ULKOMAALAISET MIEHET OVAT NIIN HELPPOJA!!!!! Sanotaan, että suomalainen nainen on halpa ja helppo, mutta kukas se itse tekee itsestään narrin, kun juoksee naisen perässä ja lupaa kuun ja tähdet taivaalta? On niin hemmetin helppoa saada huomiota ulkomaalaiselta miehiltä, varsinkin Turkin kurdeilta, iranilaisilta ja irakilaisilta. Yksi katse ja mies on mennyttä! Toki olen huomannut, että suurin osa on hirvittävän mustasukkaisia ja naimisiinmenoa suunnitellaan jo viikon jälkeen. Ja kuinka vaikeaa on päästä eroon heistä? No tosi vaikeaa! Vieläkin 6 kuukautta sitten kerran tapaamani mies soittelee perääni ja hokee rakkautta. Hänen kanssaan ei edes tapahtunut mitään... Koen, että monet ulkomaalaiset miehet eivät ole ihan terveitä. Useat hyväksyvät suomalaiset ystävät, mutta auta armias, jos sulla on ulkomaalaisia ystäviä!!!!! Konservatiivisuutta löytyy ja yleensä ulkkikset eivät tykkää kiroilusta (varsinkin sana v*ttu on kauhistus). Jumalanpilkkaa ei sallita lainkaan ja ateisteja halveksutaan muslimeiden keskuudessa(jos siis ei ole kovin avoin ihminen). Äitiä ei saa ikinä haukkua! Se oli minulle yllätys, koska aina hoetaan että naiset eivät ole arvossa muslimimaissa, mutta siellä vasta arvostetaankin perhettä ja etenkin äitiä.
Ja suurin osa miehistä, joita "deittailin", olivat varsinaisia playereita... Tiesin ihan hyvin millainen maine heillä oli ja mitä he tekivät "selkäni takana", mutta se oli periaatteessa ihan sama, koska tein täysin samaa heidän selkänsä takana! Ulkomaalaisillahan on perinteisesti se häntäheikin maine.. Ja kyllähän mun yksi ulkomaalainen ystävä meni naimisiin, vain viikon tuntemisen jälkeen, yli 10 vuotta vanhemman suomalaisen naisen kanssa saadakseen Suomen kansalaisuuden.. Sanoo, että nyt pitää kärsiä 4 vuotta...
Mutta nyt ulkomaalaiset (ja minä) kuulostavat ihan kamalilta.
Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että olen särkenyt myös liian monen hyvän ihmisen sydämen. Ja mielestäni kaikki ulkomaalaisista, jotka säilyvät aina vain kaveritasolla (uskokaa pois, näitä on MONIA), ovat niin helvetin hauskaa seuraa, ja heidän kanssaan on tosi mukavaa liikkua ympäri keskustaa, käydä leffassa suomalais-ulkkis kaveriporukalla tai kahdestaan (JA EI! Yleistäjille tiedoksi, että kaikki ulkomaalaiset eivät ajattele sen tarkoittavan lupausta seurustelusta, avioliitosta tms...), bilettää, kuunnella itämaista musiikkia (jesss, kerrankin joku jakaa kanssani saman musiikkimaun :)), ja vaikka vain katsoa televisiota toisen kotona :)
Heidän joukostaan löytyy todella kultaisia, sopivan hulluja, rentoja ja välittäviä ihmisiä (niin kuin suurin osa onkin). Uskomatonta huolehtimista, hauskaa yhdessäoloa ja onnellisia muistoja. Näitäkin syntyy monia.
Lisäksi perheyhteisöt ovat niin tiiviit ja lämpimät.
Tiedän, että kaikkiin sanomisiini löytyy jokin vasta-argumentti ja poikkeus, mutta tähän voin todeta, että ei ole yhtäkään samanlaista ihmistä ja siksi ei voi koskaan yleistää tiettyä ihmisryhmää.
Tietyissä suhteissa suomalainen mies ehkä olisi "parempi", tietenkin tyhmä suorittaa mitään vertailua. Suomalainen mies ei ole niin äkkipikainen, mutta toisaalta tunteiden näyttäminen voi olla hirmu hankalaa....
Vastaukset 19
Vanhimmat
jatkuu....
Nyt olen onneksi rauhoittunut noissa pikasuhteissa. Olen löytänyt aivan ihanan, kiltin, järkevän ja modernin Irakin kurdin, joka hyväksyy sen, että minulla on myös kaveripoikia, suomalaisia ja ulkomaalaisia. Se on kuulemma minun "omaa elämää" eikä se voi päättää kaveripiiriä mun puolesta. Hän ei myöskään vaadi minulta ehdotonta lupausta tulevaisuudesta, joskus vitsillä saattaa heittää, että "koska et halua synnyttää, hankitaan kissa niin se on sitten meidän lapsi" :)) Hänen arvojärjestyksensä on myös erilainen kuin muslimeilla yleensä. Koulutukseni ensin, sitten hyvä elämä, sen jälkeen äiti ja isä ja sitten vasta hän. Hän on totaalisen erilainen kuin muut ulkomaalaiset miehet, joiden kanssa olen ollut jonkinlaisessa suhteessa. Muut ovat olleet ylimustasukkaisia minusta, mutta hän osaa suhtautua yllättävän rennosti kaikkiin tekemisiini ja pienellä purnauksella olen saanut myös käydä discossa vain tyttökavereiden kanssa, ilman epäluuloja 8) Molemminpuolinen luottamus on suhteessamme iso osa.
Juu.
Tässä oli oikeastaan tarinani ja mielipiteeni pähkinänkuoressa. Tai siis tämä mitä nyt halusin kertoa. Aikamoinen ja järjetön vuodatus tästä tuli, mutta olisi kiva jos joku haluaisi jakaa ajatuksiani kanssani :) Toivon, että saisin kommentteja varsinkin nykyisestä suhteestani, koska välillä kuitenkin mietin, sujuuko tämä liiankin hyvin :o
Ja niin, se vielä piti sanoa, että puolen vuoden "seikkailuistani" ulkomaalaisten kanssa jäi muistoksi paska maine (puhdistumaan päin, koska hyvät ystäväni ovat onneksi korjanneet joitakin valheellisia tietoja ja selittäneet, miksi kontrolli katosi... Kontrollin menetykseen on ihan järkevä syy) ja liian paljon tuttuja. Heidän keskuudessaan jutut leviävät tosi nopeasti, ja vieläkin tuiki tuntemattomat ulkomaalaiset moikkailevat minua, kun menen keskustaan. Eli kannattaa miettiä ainakin kaksi kertaa....
No miten monen kanssa nyt sitten ehdit olla, jos kerran huoran maineen sait? Kun tuskin kuitenkaan olet mistään peräkylästä, jos siellä kerran asuu useampikin ulkkis.
Jos huono säkä käy ja huonon miehen kanssa sattuu viettämään aikaa, kyseenalaisen maineen saamiseen riittää se, että on ollut kahdestaan miehen kanssa. Että on ollut mahdollisuus, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan. Tai että joku haluaa aiheuttaa harmia ja levittelee perättömiä juoruja.
Mulla oli aikoja sitten hyvänä ystävänä nuori mies, jonka kanssa mulla ei koskaan ollut mitään fyysistä. Kirjoittelimme toisillemme, ja tapasimme muutaman kerran. Seurustelin silloin jo nykyisen mieheni kanssa, joka hyväksyi ystäväni.
Katsoin kuitenkin parhaaksi lopettaa yhteydenpidon. En mieheni takia, vaan suojellakseni omaa ja ystäväni mainetta. Ehkä mua myös pelotti, että hän alkaisi vähitellen toivoa suhteeltamme enemmän. Halusin, että jos hän löytäisi joskus kunnon tyttöystävän, hänellä ei silloin olisi taakkana epämääräistä "suhdetta" suomalaiseen naiseen. Meistä puhuttiin jo.
Olemme sittemmin tavanneet sattumalta joitakin kertoja juhlissa tai yhteisten tuttujen kautta. Kiva nähdä, juttu lentää kuten silloin ennen, mutta siihen se jääköön.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä se järkevä syy "kontrollin menetykseen" oli?
Hei, kirjoita kirja. Se olisi liikuttava selviytymistarina, ja nimi voisi olla vaikka "Puolen vuoden panovimma".
oisko bipolaarisen henkilön maaninen vaihe?
Tärkeintä on, että jos kerran nyt olet saanut hyvän miesystävän, joka näkee sinut itsenäsi eikä maineesi kautta, älä riskeeraa mitään. Mun kokemukseni, joskin toisesta kulttuuripiiristä, on osoittanut, että maineen menettämiseen ei tarvita sitä, että jotain olisi oikeasti tapahtunut. Riittää, että olisi voinut tapahtua. Joidenkin miesten silmissä suomalaisilla naisilla oli jo valmiiksi tietynlainen maine. Tosiaalta, monet niistä nuorista jätkistä, jotka harrastivat ”pelaamista”, pilasivat maineensa myös omanmaalaistensa naisten silmissä.
Mua on niin monet kerrat risonut kaksinaismoralismi ja eri säännöt eri sukupuolille. Sitä voi ajatella, että mitä väliä, kunhan itse tietää mitä tekee ja puolison kanssa asiat on sovittu. Mutta täytyy ottaa huomioon, että oma käytös vaikuttaa siihen, mitä minusta ajatellaan, miten minua arvostetaan ja sitä kautta, miten puolisoani arvostetaan. Juorut kulkevat nopeasti ja niitä kehitellään aivan viattoman tuntuisista asioista. En tarkoita, että omaa elämää pitää rajoittaa muiden mielipiteiden takia, mutta on hyvä tiedostaa, että muiden silmissä asiat voivat näyttää erilaisilta, ne voidaan tulkita eri tavalla. Suomalaiseen naiseen ei välttämättä luoteta. Saimme mieheni kanssa pitkään kuulla epäilyjä suhteemme kestävyydestä, mutta paras tapa reagoida niihin oli ”liittoutua” toistemme kanssa ja antaa ajan kulua.
Maineeni meni, koska liikuin niin monen ulkomaalaisen seurassa ja kaikkien kanssa ei tapahtunut, minun mielestäni vakavaa, mutta joka sitten oli toisten mielestä vakavaa (halailu, suutelu). Sitä varsinaista toimintaa tapahtui vain neljän eri ihmisen kanssa. Se tapahtuma, joka selittää kontrollin menettämisen (joka minulla on aina ollut vähän hakusessa...), on lapsuuteni kaksi hyväksikäyttöä. Terapeutillakin olen käynyt, ja hän on todennut että sen takia rajat menevät tai vain käpertyy kuoreensa. Toivon, että se on oikeasti syy, enkä ole luonteeltani sellainen paska player kun välillä tuntuu.
Ja tosiaan, nykyinen poikaystäväni kyllä onneksi arvostaa minua. En tiedä mitä tekisin ilman hänen tukeaan.
Tuntuu siltä, että sinulle on siitä ulkomaalaisuudesta tullut ratkaiseva asia miehessä. Et kohtaa miehiä avoimesti, vaan kiinnität ensimmäisenä huomiosi siihen, että mies on ulkomaalainen.
Jos olisit aidosti ennakkoluuloton, niin tapailisit miehiä kansalaisuudesta riippumatta, oli sitten ulkomailta tai Suomesta.
En nyt sanoisi, että sinulla on kovin kattavasti kokemusta ulkomaalaisista vaan olet tutustunut lähinnä Lähi-Idästä kotoisiin oleviin miehiin. Tai ehkä jopa Suomessa syntyneisiin toisen polven maahanmuuttajiin? "Ulkomaalaisten" joukkoon kun mahtuu niin paljon muitakin kuin tummia tai muslimeita.
Minulla on ulkomaalaisen mieheni kanssa ystävinä Suomessa asuvia ulkomaalaisia miehiä ja naisia jokaiselta mantereelta, noin 30 maasta. Nuo luettelemasi ulkomaalaisten miesten ominaisuudet lähinnä hiukan huvittavat. Ajatella, että jonkun mielestä kaikki ei-suomalaiset miehet ovat helppoja, mustasukkaisia, eivät kiroile, uskovat jumalaan ja haluavat heti naimisiin :D
"On niin hemmetin helppoa saada huomiota ulkomaalaiselta miehiltä, varsinkin Turkin kurdeilta, iranilaisilta ja irakilaisilta. Yksi katse ja mies on mennyttä! Toki olen huomannut, että suurin osa on hirvittävän mustasukkaisia ja naimisiinmenoa suunnitellaan jo viikon jälkeen. Ja kuinka vaikeaa on päästä eroon heistä? No tosi vaikeaa!"
Samaa mieltä tästä, eroon pääseminen saattaa olla niin vaikeaa että jo pelkän tapailun jälkeen voi joutua muuttamaan kun mies kyttää.. Mutta ei kannata paljoa ulkomaalaisia miehiä katsella koska pelkkä silmiin katsominen tarkoittaa eräissä kulttuureissa seksiin suostumista! tämän kun muistan, en itse saa niin paljoa iskuyrityksiä..
"Ulkomaalaisillahan on perinteisesti se häntäheikin maine.. "
Ulkomaalaisia on hei kaikki muut Suomen ulkopuolella että niin.. Olet vain tutustunut islamin uskoisiin lähi-idän miehiin, jos olisit tutustunut pohjois-eurooppalaisiin tai Välimeren maiden ihmisiin niin kokemuksesi saattaisivat olla Täysin erilaisia. Kannattaa aina ottaa puoliso sellaisesta kulttuurista jonka tuntee omakseen! jos ei ole valmis alistumaan niin miksi ottaa mies kulttuurista jossa naisia alistetaan tai muuten vaan kohdellaan niin kuin vaikkapa Suomessa keskiajalla.. Tietysti jos on valmis hyväksymään kaikenlaista uuttavanhaa niin mikäs siinä.
"Jos huono säkä käy ja huonon miehen kanssa sattuu viettämään aikaa, kyseenalaisen maineen saamiseen riittää se, että on ollut kahdestaan miehen kanssa. Että on ollut mahdollisuus, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan. Tai että joku haluaa aiheuttaa harmia ja levittelee perättömiä juoruja."
Juuri noin se menee aivan liian usein, aina ei tarvita kuin vaikka kahvilaan meno niin jo nämä ulkomaalaisjengit puhuvat ja aiheuttavat naisille huonon maineen, jotkut ovat niin katkeria! Itse sain *uoran maineen seurusteltuani yhden miehen kanssa jonka jätin koska hän petti ja sitten erehdyin tutustumaan toiseen joka jätti minut, mutta suhteista on aikaa jo kaksi vuotta, pistivät numeroni jakoon aivan kaiken maalaisille tutuilleen ja puolitutuille kuka vain numeroni halusi sen exä myös antoi kaikille. Sitten kun viimein sain vaihdettua numeron niin tulivat onkimaan uutta numeroa kaiken maalaisten uusien ystäviensä avulla, nykyään en uskalla antaa numeroani kellekään, harmi ett osoitetiedot ovat kaikkien saatavissa.. Vaikka tapahtumista aikaa jo kaksi vuotta silti yhä vieläkin lähettävät kavereitaan perään pyytämään tiedätte kyllä mitä, täysin asiatonta käytöstä eikä oikein muuta voi tehdä kuin vältellä ja lähteä pois.
"Ulkomaalaisia on hei kaikki muut Suomen ulkopuolella että niin."
Minuakin nauratti tuo kohta. Aivan kuin ulkomaalaisia olisivat vain Lähi-Idästä tai Afrikasta tulleet "eri väriset" miehet :D Ulkomaalainen voi olla jopa ihan valkoihoinen, usko tai älä! Ei se tietysti ole silleen niiq yhtä ihanan eksoottisen näköinen ja täytyyhän ihmisten nähdä jo kaukaa, että nyt tuo nainen on ULKOMAALAISEN miehen seurassa. Omg, omg omg!
Onko esim. japanilaisilla tai vaikkapa islantilaisilla kauhea häntäheikin maine :D
Kuulosti tosiaan siltä, että kokemusta on vain ja ainostaan tietyistä idän/Afrikan ihmeistä. Eipä ole kovin kattava otos ulkomaalaisista.
Ja sun ikä oli? :D
Suomessa on niin pienet piirit ulkomaalaisten kesken,varsinkin näiden "helppojen arabien " keskuudessa...että sul mahtaa olla hyvä maine..:D
Mut hyvin sovitte,kun kumpikin osapuoli on "helppo saalis"....älä nyt lapsia ainakaan rupee tekeen niiden kanssa...12v kokemuksella voin kertoa..että kaikki arabit on samanlaisia.yöks.Rahan perässä,ne on...ei niitä suomalainen horo kiinnosta.....;D
12vkokemuksella: kaikki tietävät kuka olet, hyvä jos sinulle kelpaa nämä ko. häirikkömiehet!! :) kaikki vaan eivät jää roikkumaan heihin niin kuin eräät
"Suomessa on niin pienet piirit ulkomaalaisten kesken"
Just noin se menee!
kun irakilaisen exäni jälkeen tutustuin netissä ihan vaan kaverimielessä ja sattumalta yhteen turkin kurdiin ja ihmettelin mistä tiesi niin tarkkaan exäni liikkumiset ja tutut, niin johan hetken päästä selvisi että jotain (yleensä kaverin kaverin kautta) tunsi exäni ja tiesi hänen kaikki kaverinsa.. ja sitten irakilaiset hengailevat myös sekä arabien että iranilaisten kanssa, no turkin turkkilaisista kaikki eivät oikeen tykkää mutta turkin kurdit kyllä kelpaa heidän kavereiksi että kaikki tosiaan tuntevat kaikki! Ainakin jonkun kautta tai sitten baarissa törmäävät ja ajautuvat keskustelemaan samoista naisista.... Joten puheilta ei voi välttyä jos vaihtaa miehestä toiseen, oli sitten mistä tahansa noista maista ja no somaleiden kanssa eivät myöskään oikeen hengaile..
vastaus jasinäneitiM:lle vastaus...jos minua tarkoitat,niin tod ei kaikki tiedä mua,en oo jakanu,niinkuin ap...mulle on riittänyt toi yks arabi...en ole ap..:)