Moniko tuntee vanhan "kalevalaisen uskon" tunnustajia? Onko tällainen levinnyt laajalle? entä kuinka järjestäytynyttä tällainen uskonto on?
Eikö palstallekin kirjoittele lyhyitä kommenttejaan joku "muinaissuomalainen" marjamaa vai mikä hänen nikkinsä on. En koskaa ole kuullut kenenkään rukoilevan Tapiota tai Ilmatarta olisi kiintoisaa saada valoitusta tähän asiaan.
Eikö palstallekin kirjoittele lyhyitä kommenttejaan joku "muinaissuomalainen" marjamaa vai mikä hänen nikkinsä on. En koskaa ole kuullut kenenkään rukoilevan Tapiota tai Ilmatarta olisi kiintoisaa saada valoitusta tähän asiaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Me mielisairaat hihhulit uskotellaan mitä vaan väärinä profeettoina
En tunne ketään kyseisestä uskontokunnasta. Kuulostaa eksoottiselta.
Kas vain joku on nostanut asiaa esille. Harjoittajia löytyy tänäkin päivänä, vanhat uskomukset ovat säilyneet kristilliselläkin ajalla. Uskonnonharjoittajat eivät juuri mainosta uskoaan. Siitä voi muuten nykypäivänäkin joutua vaikeuksiin jossain pienessä kylässä. Suomenuskoisille kuten sitä nimitetään löytyy omat nettiyhteisönsäkin kuten Taivaannaula, jotka ovat tarkasti moderoituja. Suomi24 palvelustakin löytyy muinaisuskonnot palsta. Suomenuskoa siellä käsitellään tosin vähän. Suomenuskoisia ei pidä sekoittaa Wiccoihin eikä satanisteihin tai yleisesti okkultisteiksi tunnustautuviin. Myös muut muinaiskandinaaviset uskonnot ovat oma lukunsa.
Uskontoa on jonkun verran säilynyt sukupolvelta toiselle siirtyneenä perimätietona, vanhat tavat ja usko vanhoihin henkiin ja Jumaliin ei kadonnut Suomestakaan kristillisellä ajalla vaan niitä harjoitettiin rinnakkain ja toisiinsa sekoittuneina.
Kohtuullisuus
"Yksi kansanrunoista vahvasti esiin paistava arvo on kohtuullisuus — viisas äärimmäisyyksien välttäminen ja tieto siitä mikä on sopivasti. On varsin kuvaavaa, että esimerkiksi raittius-sanan alkuperäinen merkitys oli kohtuullisuus alkoholin käytössä, ei täydellinen pidättyväisyys."
Varastamisen ja heikompiosaisten hyväksikäytön välttäminen
"Rautakauden Suomessa varmasti hallittiin vahvimman oikeudella, mutta on hyvä muistaa, että edellisen kaltaiset kunniakäsitykset vaikuttivat vahvasti ihmisten toimintaan. Naapurimaiden saagoista ovat tuttuja tilanteet, joissa miehet järjestäen kieltäytyivät hyökkäämästä vähempilukuisen vihollisjoukon kimppuun, koska taistelu heikompaa osapuolta vastaan ei voisi tuoda heille kunniaa."
Ahneuden välttäminen
"Muinaissuomalainen pakana saattoi kerätä itselleen vaurautta, mutta, jos kyseessä oli kunniakas henkilö, hän teki tämän turvatakseen perheensä ja jälkeläistensä hyvinvoinnin ja perheensä hyvän nimen mahtisukuna, ei itsekkään ja lyhytnäköisen materia-ahneuden takia. Suvun hyvinvointi ja hyvä nimi oli tärkein periaate. Vauraus sen sijaan vain noiden asioiden sosiaalinen symboli, ei itsetarkoitus."
Hyvä käytös
"Ääriesimerkkinä huonosta käytöksestä runoperinteessä mainitaan usein "murhamiehet ja muut ikuiset pahantekijät". Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomauttaa, että vanhoina aikoina murha ei ole välttämättä tarkoittanut samaa kuin nykyään. Nykyisinhän melkein mitä tahansa hengenriistoa saatetaan kuvailla arkikielessä murhaksi. Muinaissuomalaiset eivät kuitenkaan olleet pasifisteja eikä sodassa heimoaan puolustaneita taistelijoita pidetty murhaajina. Tappaminen ei siis ollut sama asia kuin murhaaminen. Murha lienee pikemmin tarkoittanut veritekoa, joka suoritettiin pelkurimaisesti salaa. Murhamies teki "syytä syyttömälle, vikaa viattomalle" ja yritti pakoilla vastuutaan tästä.
Muinaissuomalaisilla oli useita pyhiä eläimiä kuten joutsen ja karhu. Näiden surmaaminen "väärällä tavalla", eli lajin emuulta lupaa pyytämättä ja uskonnollisia peijaisjuhlia viettämättä, voitiin rinnastaa murhaan. Esimerkiksi karhun surmaamisesta käytettiin kaataa-sanaa ihmisten puheissa, sillä kukaan ei halunnut sanoa ääneen tappaneensa tuota ihmislajin myyttistä esi-isää."
Itsenäisyys
"Entisaikojen orjan osa ei ollut kadehdittava. Orja eli isäntänsä käskyjen alla ja hänen valtansa osana. Orjalla ei siis ollut omaa osaa eli omaa onnen varastoa, jonka päälle hän olisi voinut itse rakentaa oman kohtalonsa."
Esivanhempien kunnioitus
"Muinaissuomalaiset muistivat esivanhempiaan konkreettisesti elämään vaikuttavina voimina, joita kunnioitettiin syvästi. Suvun eheä kehä muodostui sekä elävistä että kuolleista sukulaisista. Vainajien ei nähty olevan "poissa" jossain tavoittamattomissa toisissa maailmoissa vaan he elivät jälkeläistensä jokaisessa teossa ja ajatuksessa.."
Viisaus ja tieto
"Viisauden ja tiedon merkityksen painottaminen näkyy selvästi suomalaisessa perinteessä. Jumalat matkaavat kerta toisensa jälkeen aliseen todellisuuteen noutamaan syntysanoja — tietoa asioiden alkuperästä ja perimmäisestä luonteesta. Viisautta tarvittiin myös ihanteiden ja hyveiden toteuttamisessa. Ilman viisautta kohtuullisuuskin voi muuttua ilottoman ja tasapaksun elämän toteuttamiseksi. Viisaus ja tieto kertovat mikä on oikea tapa toimia missäkin tilanteessa. Muinaissuomalaiset pitivät itsestään selvänä, että suurin viisaus löytyi pitkän elämän eläneiltä, järkevästi harmaantuneilta vanhuksilta."
http://www.taivaannaula.org/artikkelit/artikkelietiikka.php
.
ja moniko vielä käyttää virsuja ja syö lähinnä kaskinauriita
.
Käyttääkö jeesustelijat sandaaleita
.
Suomenuskoisia on pitkin maata jonkun verran. Se ei ole järjestäytynyt uskonto, eikä sillä ole pyhiä kirjoituksia tms., joten se ei täytä "virallisen uskonnon" tunnusmerkkejä. Se elää jonkinlaisena monimuotoisena uskonnollisena liikkeenä niin että siinä on aidosti uskonnon harjoittajia ja kulttuurisesti suomenuskoon itsensä identifioivia, jotka eivät ole varsinaisesti uskovia, mutta tuntevat perinnäistavat voimakkaasti sitoviksi. Myös shamanistisilla näkemyksillä on suomenuskossa sijansa.
Suomenusko on harvakseltaan esillä mediassa, viimeksi Satakunnan kansassa 24.3.
.
Joka tapauksessa meidän on palattava takasin aitosuomalaisiksi ja hylättävä Wanhojen MiehitysWaltojen mukanaan pakottamat aavikkouskonnot kelvottomina
.
Tässä on jotain aiheesta. Enempi kauniin kulttuurihistorian vaalimista, yhdistystoimintaa. Kannattaa tutustua
http://www.taivaannaula.org/suomenusko/mita-se-on/
Ihan kiinnostava. Paljon semmosta historia tietoa mikä on ihan uutta. Kiva noita on selata ja pohtia onko omat esi vanhemmat kumarrelleet ukkoa.
Suomenusko on muinaissuomalainen alkuperäisusko.
Kuvaus
Suomenusko on muinaissuomalainen alkuperäisusko. Suomenuskoa ei ole perustettu, vaan se on kasvanut ja kehittynyt lukemattomien sukupolvien aikana. Suomenuskon alkuperä on itämerensuomalaisessa mytologiassa ja laajemmassa mielessä uralilaisessa luonnonuskossa. Muinainen pyhä perinne on elänyt Itämeren alueella vuosituhansia, säilyen lähes meidän päiviimme osana suomalaisten, karjalaisten, vepsäläisten, virolaisten ja muiden lähikansojen elämää.
Suomenuskoisten henkinen koti on meidän muinaissuomalaisten esivanhempiemme lauluissa, tavoissa ja uskomuksissa. Perinnettä ei voi kahlita, vaan se elää ja synnyttää uusien sukupolvien mukana uusia versoja. Nykyisin suomenuskoiset kehittävätkin omaa uskoaan parhaimmaksi kokemaansa suuntaan, mutta tiedostaen juurensa ja samaistuen esivanhempiensa tapoihin ja kansarunoina taltioituihin uskomuksiin.
Suomenusko on enemmän kuin uskonto. Esivanhempiemme kotiseutu, elämäntapa, kieli ja usko ovat muodostaneet erottamattoman, mutta aina muutoksessa olevan kokonaisuuden. Kokonaisuutta voisi kutsua muinaissuomalaiseksi sielunmaisemaksi. Suomenuskoa ei voi uskontona repiä irti tuosta ainutlaatuisesta sielunmaisemasta; esivanhempien eletyistä elämistä ja pyhistä paikoista.
Facebookista löytyy Suomenusko niminen sivu, käykää katsomassa.
Minä koen suomenuskon itselleni läheiseksi uskonnoksi. En tosin ole tunnustuksellinen suomenuskoinen, mutta eipä se ole uskontonakaan tunnustuksellinen kuten esim. kristinusko.
Binocularin Taivaannaulasta lainaama teksti kertoo asian ytimekkäästi:
"Suomenusko on enemmän kuin uskonto. Esivanhempiemme kotiseutu, elämäntapa, kieli ja usko ovat muodostaneet ...kokonaisuuden. Kokonaisuutta voisi kutsua muinaissuomalaiseksi sielunmaisemaksi. Suomenuskoa ei voi uskontona repiä irti tuosta ainutlaatuisesta sielunmaisemasta; esivanhempien eletyistä elämistä ja pyhistä paikoista." http://www.taivaannaula.org/suomenusko/mita-se-on/
Oma "uskoni" rakentuu tuolle kokonaisuudelle, jossa kotiseutu ja siinä aistimani voimat muodostavat elimellisen kokonaisuuden oman elämäni kanssa. Se ei ole abstraktia uskonto-uskoa, vaan tapa mieltää itsensä tähän elämään. Siksi se ei ensisijaisesti vaadi hurmoksellista Lemminkäisen palvontaa, vaan pikemmin vuorovaikutusta maailman kanssa "suomenuskon tapojen mukaan". Siihen kuuluvat toki myös erilaiset väet ja jumalat. Hyvin voimakas elementti ovat myös esivanhemmat.
Omia "suomenuskoisia tapojani" ovat esimerkiksi löylyn pyhittäminen (löyly=sielu. Tärkeä yksityiskohta) ja lahjan antaminen metsän väelle aina hakiessani jotain metsästä. Olen istuttanut sielun puun itselleni ja naiselleni erään muinaisen pyhän lähteen äärelle, ja käyn ajoittain niitä katsomassa ja "hoitamassa".
Jumalia lähestyn varovasti, hitaasti. En muutenkaan hötkyile tämän asian kanssa, jota en hyvin tunne. En ole syntynyt tuohon uskoon, vaan kasvanut. Annankasvunjatkua omalla vauhdillaan.
.
Aito Aitosuomalainen kunnioittaa Saunaa Pyhänä Paikkana jossa ei irstailla
Har!
.
Totta saunalla on keskeinen merkitys Suomenuskoisessa perinteessä paikkana jossa nimenomaan puhdistaudutaan. Sauna puhdistaa paitsi ulkoisesti myös hengellisesti Suomenuskoisessa perinteessä Myös synnytyspaikkana sauna on saanut pyhää merkitystä.
Tunnen moniakin kun itse kuulun Väinämöisen valittujen järjestöön. Meille harvoille on annettu yliluonnolliset maagiset kyvyt kokea todeksi Kalevalan olemisen alkulähteet. Olemme sinut maailman luomisesta alkaen tämän salatun tietoisuuden kanssa. Kalevalaisen runonlaulannan tallentajat saivat vain hitusen aineistoa siitä valtavasta tietomäärästä/tietoisuudesta, jotka me olemme lahjaksi saaneet kun olemme olleet valitut ja vastaanottavaiset.
En tunne kuin muutaman vendin ja yhden wiccan. Toi muinaissuomalaisuus on ihan kiinnostavaa, olin siitä kiinnostunut jo 90-luvulla.Etenkin tietysti ton sauna-osuuden takia ;)
Suomenuskoisten virallinen uskontunnustus
Uskontunnustus:
Iro-neito, impi neito,
kaunis neito kaunokainen
ikänsä piti pyhyyttä,
ajan kaiken oikeutta.
Marjanen mäellä huusi,
puolukkainen kankahalla:
"Tule, neito, poimimahan,
tinarinta riipimähän
kultasehen kuppihisi,
Vaskisehen vakkaseesi!"
Meni neito poimimahan,
sormussormi suoltamahan,
tinarinta, riipimähän,
vaskivyö valitsemahan.
Pani marjan huulillensa,
huulillensa, kielellensä.
Tuosta tyyty, tuosta täytty,
tuosta kohtu kohdustuipi,
paksuksi panettelipa,
lihavaksi liittelipä.
Saipa kolme poikalasta.
Yhden kohdun on väkeä.
Virkkoi vanhin synnynnältä:
"Olen vanhin Väinämöinen,"
Virkkoi keskin synnynnältä:
"Olen seppo Ilmarinen."
Virkkoi nuorin synnynnältä:
"Olen nuori Joukahainen."
Suosotka, soria lintu
läksi mertä luutimahan,
lainetta lakasemahan.
Lentelööpi, liitelööpi,
selvällä meren selällä,
lakijalla lainehella.
Yöt lentää lepyttelööpi,
päivät ilman istumatta,
etsivi pesän tilaista.
Kuhun kuoli Väinämöinen,
nosti polvensa merestä,
lapaluunsa lainehesta.
Tuopa sotka, suuri lintu
luuli heinämättähäksi,
pajupehkon pantavaksi.
Valoi vaskisen pesäsen,
muni kultasen munasen
Väinämöisen polven päähän.
Hauteleepi, käänteleepi,
niinkun sotka poikiansa,
tavi taimenuisiansa.
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iänikuinen
tunsi hiiltyvän hipiän,
katsoi polvensa palavan.
Lapaluuta liikahutti,
järähytti jalkojansa,
sydäntänsä syrjähytti.
Muna kuueksi mureni,
seitsemäksi sirpaloitui,
kahdeksaksi katkieli.
Mi munan ylistä kuorta,
yliseksi taivoseksi.
Mi munan alista kuorta,
alisiksi maailmoiksi.
Mi munassa valkiaista,
taivosehen päiväseksi.
Mi munassa ruskiaista,
taivoselle kuutamoksi.
Mi on pieniä muruja,
taivoselle tähtösiksi.
Tama tulee olemaan virallinen uskontunnustus mikali ehdostus Karhun kansan rekisteroimisesta uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tulee menemaan lavitse
Karhun kansahan on Suomenuskoinen yhdyskunta, joka on perusteilla. Yksi vastaus siis aloittajan kysymykseen.