en viitsi enää baareista etsiä kun en niissä oikein viihdy! kadullako sitä pitäis pysäyttä vastaan tulevat naiset ja kysyä,lähetkö kahville tai jotai... perkelee unohtakaa koko homma
miten saada seurustelukumppani
yksinäinen
101469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikutat yksinäiseltä ja hieman ujolta tekstistäsi päätellen. Ujoudesta voi kuitenkin päästä eroon. Yhdelle tuttavalle suosittelin psykologilla käyntiä ja se kävikin sitten siellä kolme vuotta. Eihän se tietenkään halpaa ollut, mutta ujous karisi ja nyt kaveri uskaltaa jo olla oma itsensä ilman häpeän tunnetta. Tosin ei se yksinäisyyteen kauheasti vaikuttanut, yksin kaveri on edelleen mutta itsetunto on hieman parempi. Nyt kaveri ainakin tietää pärjäävänsä yksin.
sosiaalinen, mukava, rehti suomalainen mies! EI oo naista kuulunu - saati näkyny!
niinpä...ei niitä baareista löydä, vaikka niissä viihtyiskin.Tuntuu et baareissa on parit ja ne jotka hakee yhdenillan juttuja.Tiedoks et kivahan se olis jos esim.bussipysäkillä tai pankkiautomaatin jonossa joku kiva mies tulis jutteleen. Siitähän saattas kehittyä vaikka mitä.Kärsivällisyyttä.
Juuri näin! Miehet vaan rohkeasti juttelemaan! Ja jos se juttu joskus alkaisi muutenkin kuin "teille vai meille" tai jotain vastaavaa, saattaisi asiasta tullakin jotain. Itsekään en baareissa viihdy. Kun SELVÄ mies tulee fiksuja juttelemaan (kaupassa, kirjastossa, bussipysäkillä, kahvilassa, koiran kanssa lenkillä tms.) niin mielelläni pysähdyn juttelemaan.
mitäköhän te haluaisitte sitten kuulla miehen suusta ? itse olen varmaan miljoona kertaa nähnyt mukavanoloisen naisen mutta en ole vuosiin uskaltanut sanoa mitään muistellen vanhoja reaktioita. tuntuu jotenkin että se on joku kirjoittamaton suomen laki että selvänä ei saa tuntemattomalle mennä puhumaan, pitää vetää ensin kännit että saa sen "luvan" ja sitten se känni viimeistään pilaa sen jutun.... mut se vaan tuntuu selvänä niin pahalle/oudolle/hävettävälle jos nainen katsoo kuin hullua ja tokaisee "helvettiäkö sinä minulle puhut ?!?!? enhän minä edes tunne sinua ?!?!" tai jotain vastaavaa...
mikä on tilanne jossa on "sallittua" aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa ja millä sen keskustelun aloittaa ? missä vaiheessa keskustelua on soveliasta pyytää esim kahville ?
Ei kai mitään sääntöjä voi olla eikä saakaan olla olemassa. Mutta se on vähän "epäilyttävää" tällaisesta perussuomalaisesta naisesta, jos joku kävelee kadulla vastaan ja ensimmäiseksi kysyy, että lähdetkö kahville tai annatko puhelinnumeron. Mutta mun mielestä jos juttu alkaa luistamaan siinä kaupan kassajonossa tai kirjaston hyllyjen välissä (no aiheena vaikka ne jonot tai kirjat ja siitä eteenpäin) niin en pistäisi yhtään pahakseni, jos siitä sitten kysyttäisiin puhelinnumeroa tai pyydettäisiin kahville.
Kuka ihminen yleensäkään sanoo toiselle "helvettiäkö sinä minulle puhut", jos toinen tokaisee jotain jostain. Itse ainakin olen sen verran hölö, että "joudun" ihmisten kanssa juttusiin ties mistä.Vaikka siitä että bussi on myöhässä tai että hitsi kun alkoi sataa. minusta ja ehkä monesta muustakin naisesta on ehkä hieman pelottavaakin saada joku "kimppuun" iskurepliikeillä varustettuna ja tuollainen ärähdys voi olla puolustautumista. Mutta voihan sen jutun aloittaa ihan kivasti, tavallisesti ja tulla vaikka sitten siellä bussissa viereen istumaan ja jatkamaan juttua. Mutta mulle ei ikinä käy noin kuin mummojen ja pappojen kanssa..
puhut vähän mutta asiaa!!! tulee kyl niin kieroutuneita katseita jos selvispäiten kirjastos,bussis tai misä vaa yrittää alottaa keskusteluu! hyvä suomen naiset!
kun melkein kaikki on täällä varattuja, etenkin jotka mua kiinnostaa :(
Mahtaako ollan noin, että tuosta vaan juttelemaan tulemalla joku kukaan lähtisi ennestään itselleen täysin tuntemattoman matkaan- edes kahvilaan?
Itse olen erittäin ujo, silloin kun pitäisi saada itseään rohkaistua, vaikka sitten koulussa/töissä/harrastuksissa olenkin sosiaalinen.
Mutta kun vastaan tulee joku vastakkaista sukupuolta oleva, josta saattaisi olla kiinnostunut niin ei uskalla mennä juttelemaan, koska:
1. hän saattaa olla varattu
2. vastakaikua ei välttämättä ilmene
3. jos hän laittaa tupakoiden hetkeä myöhemmin niin kiinnostukseni lopahtaa samantien.
Tuossa muutama (huono?) peruste, olla nolaamatta itseään -julkisella paikalla ja tehdä itsensä mahdollisesti vielä naurunalaiseksi.
Itsekään en enää viitsinyt etsiä seuraa baareista kun en niissä viihtynyt. Elämäni miehen löysin internetin treffipalstalta ja nyt olemme kihloissa ja en olisi voinut tavata ihanampaa miestä. Emailin välityksellä tutustuin häneen itsenään paremmin ja kaikki tuntuivat käyvän yksiin. Ei tosin ollut ensimmäinen jonka tapasin netissä ja kasvokkain. ja siellä on liikkeellä ties mitä lajia mielenvikaisista ihan vaan seksiseuran etsijiin. Näihinkin törmäsin enkä oikeastaan uskonut sieltä mitään vakavaa löytyvän, mutta silloin kun sitä vähiten odottaa niin se käy kohdalle. Kaveripiiristäkin saattaa löytyä se ystävä, jonka esim. serkku on se oikea.