Hei ujot!
Mielestäni ujoutta ei yleensä kannata pitää huonona luonteenpiirteenä. Usein hiljaiset ihmiset kohtelevat toisia kohteliaasti ja ystävällisesti, eivätkä loukkaa muita ihmisiä ajattelemattomilla puheilla.
Joten ujot, arvostakaa itseänne! Mielestäni ihmisellä on lupa olla hiljainen ja ujo, ei kaikkien tarvitse jatkuvasti hölöttää. Meitä ihmisiä on niin erilaisia, ja on todella hyvä että meitä on monenlaisia.
Itse olen ujo ja hiljainen vieraiden ihmisten kanssa, mutta en haluaisi että minua arvosteltaisiin sen takia. Tahtoisin, että ihmiset silti haluaisivat tutustua minuun ja oppia tuntemaan minkälainen ihminen olen.
Hei!
ujo_ihminen
9
245
Vastaukset
- 8+12
Olen täysin eri mieltä! Nimenomaan ujot ja jännittyneet ihmiset EIVÄT osaa kontrolloida mitä suustaan päästävät, ja tulevat näin tahattomasti loukanneeksi muita höläytyksillään. Ja kaiken kaikkiaan ujosta ihmisestä tulee herkästi tyly ja ylimielinen vaikutelma, vaikka ujo oikeasti olisikin kaikkea muuta. Tässä maailmassa ujous ja jännittyneisyys on niin harvinaista, että ihmiset eivät hiljaisuutta ja vähäistä vuorovaikutusta osaa yhdistää ujouteen vaan ennemminkin näihin negatiivisiin asioihin.
Jännittyneenä ihmisen vuorovaikutus on kömpelöä ja tulee helposti muotoiltua sanansa väärin.
Minä olisin ilman ujouttani paljon ystävällisemmän oloinen. Nyt saan taistella että jännimmäisestäni huolimatta pystyn esiintymään ystävällisenä!! - 45757
Kaikki kertomasi on totta, mutta tuohon kaikkeen liittyy yksi ongelma. Nimittäin se, että ujot syrjäytyvät sosiaalista piireistä. Mitä iloa siitä on, jos on kohtelias ja ystävällinen kun ei ole yhtään ystävää?
- ujo_ihminen
Hei!
Tottakai ihmisiä on erilaisia ujoja. Esimerkiksi joku voi tykätä olla paljon hiljaa ja jännittää vähän sosiaalisia tilanteita ja joillekin sosiaaliset tilanteet voivat olla vaikeita.
Liika toisten ihmisten pelko ei varmaan ole hyvä asia, mutta itseään ei varmaan liikaa kannata painostaa muuttamaan luonnettaan.
On ikävää, että ujous voi estää ystävien saamisen. Itseäni on arvioitu ujoksi ja hiljaiseksi, mutta ehkä se ujous liittyy eniten esimerkiksi töissä olemiseen.
Kotona olen puolisoni kanssa erittäin puhelias välillä, joten onhan se ujous jonkunlaista toisten ihmisten jännittämistä ja pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat itsestään. Olen itsekin miettinyt miten voisin olla vähemmän jännittyneempi esim.harjoittelupaikalla, mutta omasta mielestäni pomoni (joka on myös harjoitteluohjaajani) on luonut sinne hieman huonoa ilmapiiriä, koska on antanut ymmärtää että harjoittelijoiden ei kannata liikaa häiritä häntä ym. Ongelmana on usein, että miten olla tuolla harjoittelupaikassa oma itseni. Alustavan opettajan tapaamisessa hän sanoi, että hän epäilee kykyäni selvitä joistakin myyntitehtävistä, koska olen niin ujo ja arka.
En tykännyt hänen kommentistaan, koska itse olisin uskonut selviytyväni myyntitehtävistäkin (olen ollut esim. puhelinmyyjänäkin). Olen saanut paljon hyviä arvosanoja alallani ja edellisessä harjoittelupaikassa minua kehuttiin paljon, joten tuntui pahalta miten tuolla minua jo muutaman päivän jälkeen epäiltiin. Ja yhtenä päivänä jopa itkin työpaikalla, kun ohjaajani kommentti ym.loukkasi minua. Mutta joo..tästä tulikin pieni avautuminen, joka saattoi mennä hiukan ohi aiheenkin, mutta kiva jos joku jaksoi lukea!
Ps. Onneksi enää kaksi kuukautta kyseistä harjoittelua jäljellä!
Kohta tulee 33 vuotta täyteen, enkä ujouteni vuoksi ole ollut koskaan parisuhteessa ja muutenkin olemattomat kokemukset naisista.
Olisitko itse hyvin mielin, jos et ujoutesi vuoksi olisi koskaan päässyt parisuhteeseen?- ujo_ihminen
Hei! On varmaankin tilanteita, joissa ujous vaikeuttaa elämää. Ehkä ujokin voi pikku hiljaa rohkaistua tutustumaan ihmiseen, esim. niin että ensiksi tutustuu ihmisiin vaikka netissä (voi vaikka kertoa toiselle olevansa ujo, ja voihan olla että toinen osapuolikin on ujo, ja ymmärtää hyvin tilanteen).
Itse löysin oman kumppanini netistä ja jonkun aikaa chatissa ja mesessä juteltuamme tapamisimme, Nyt olemme olleet yhdessä vähän päälle kuusi vuotta. Joten kyllä ujokin ihminen voi hyvin löytää kumppanin.
Pahoittelen, jos kirjoitukseni yleisti liikaa asioita. Toivon vaan, että ihmiset eivät aina pitäisi ujoutta huonona asiana, vaan näkisivät siinä myös hyviäkin puolia.
- Ujo mies
Minusta tuntuu että mut ymmärretään ujouteni ja sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia melkein toistuvasti väärin ja joudun aina selkkaukseen muiden ihmisten kanssa jos avaan suuni. Näköjään vaan parempi pitää turpansa kokonaan kiinni niin välttyy ongelmilta. Mua ottaa niin helkkaristi päähän se kun olen 23-vuotias enkä itse ole pelkuruuteni takia päässyt edes poikuudestani eroon saati sitten myöskään koskaan seurustellut. Olen niin vihainen ja katkeroitunut tilanteestani että ei ole enää ihmekään jos käyttäydyn jo ihan tahallanikin töykeästi ja haastan riitaa. Sekin suututtaa että mulle on sanottu ainakin muutamia kertoja että olen niin itsekäs.
- alkup.kirjoittaja
Hei!
Ymmärrän, että voi olla paha mieli jos ujous on aiheuttanut vaikeuksia elämässä.
Ei kannata luopua toivosta, 23-vuotiaalla on vielä paljon elämää edessä. Mielestäni kannattaa käyttäytyä muita kohtaan ystävällisesti. Esimerkiksi internetissä voi tutustua ihmisiin, ja sen jälkeen voi olla helpompi tavata.
Jos sosiaalisten tilanteiden pelko hankaloittaa kovasti elämää, voisiko olla mahdollista esimerkiksi jutella siitä esim. terapeutille tai lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuuutta (josta ehkä voisi saada vinkkejä sen voittamiseksi).
- se yksin murjottaja
"Ymmärrän, että voi olla paha mieli jos ujous on aiheuttanut vaikeuksia elämässä."
tuo on aika lievästi sanottu kun koko eläminen on se vaikeus.aina toisten seurassa jännittää enemmän tai vähemmän,niin ettei käytännössä vieraisiin ihmisiin pysty tutustumaan ja työt joissa joutuu oleen vieraiden ihmisten kanssa,tai edes monen uuden työkaverin kanssa,tuntuu todella raskaalta kun koko ajan jännittää ja miettii mitä sanois ettei koko ajan murjottas hiljaa kun muut juttelee,keiden pöytään menis istuun kahville,miten kysyis jotain työjuttua tms. työpäivän jälkeen on ihan loppu siitä jännittämisestä.
paljo kevyempää tehdä ruumiillisesti raskasta työtä jota saa tehdä yksin/suurimman ajan olla yksin.
oikeassa elämässä on ihan mahdoton tutustua kehenkään.ennen yritin netin kautta ettiä seuraa ja löysinkin pari mese kaveria ja yhden hyvän ystävänkin,mutta kaikki asu 250-400km päässä minusta ja niille se matka oli liian mahdoton et ois voitu tavata ja mahdollisesti tullut jotain vakavempaa.
olen ihan tosielämässäkin elämäni aikana tavannut kaksi ihmistä keitä en jostain syystä jännittänyt niin hirveästi ja pystyin jopa juttelemaan "normaalisti",mutta molemmat oli varattuja.
minä en ainakaan millekkään terapeuteilla mene höpöttään,ei niistä apua olisi,en kumminkaan niillekkään kehtaisi/uskaltaisi jutella kaikesta ja millä nekään minusta muunlaista taikoo?
ainoa apu olisi löytää ujo nainen kehen onnistuis tutustumaan ja jonka kanssa voisi jutella ajatuksistaan ja tuntemuksistaan eikä tarttis hävetä omaa ujouttaan ja jännittämistä,no sellasta tuskin koskaan löytyy.... - Alkup.kirjoittaja
Luulisin, että omaa ujoutta/sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi pikkuhiljaa asteittain harjoitella pois. Ehkä esimerkiksi niin, että miettii että mikä olisi kaikista pienin askel, jonka voisi ottaa pelon voittamiseksi. Sitten myöhemmin ottaa toisen askeleen jne. En tietenkään voi tietää, mikä kenenkin kohdalla parhaiten toimii. Oman itsetunnon kehittäminen auttanee kohtaamaan myös toiset ihmiset.
Uskoisin kyllä, että kyllä ujoja ja ymmärtäväisiä tyttöjä on olemassa.
Luulen, että terapeutit ovat tottuneet monenlaisiin ihmisiin, ja voivat auttaa sosiaalisten tilanteiden pelon voittamisessa. Usein kai sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyvissä terapioissa pelkoa pyritään kohtaamaan askel askeleelta, eli esimerkiksi aluksi tehdään vain joku vähän pelottava tehtävä, ja pikkuhiljaa vaikeampia.
Oletko miettinyt mistä sosiaaalisten tilanteiden pelko johtuu? Onko sinulla aina ollut se, vai onko se alkanut jossain tietyssä elämänvaiheessa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta832102Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231798- 241715
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211490Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu651451- 761358
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo201354Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61302En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121274- 721251