Heippa! Haluaisin tietää, kun tutstuin yhteen mieheen vuoden alussa eräissä juhlissa toisella paikkakunnalla ja siellä oli pientä säätöä menäillään,ja nykyään pidämme silloin tällöin yhteyksiä juttelemalla netissä. Haluaisin tietää että mikä on, kun mies yleensä aloittaa juttelun minulle ja vastailee mukavasti ja pitkästi, mutta hän ei ikinä kysele minulta mitään? Haluaisin siis tietää onko tämä käytös ihan normaalia, vai mikä on? Koska hän aloittaa aina keskustelemisen pidän tätä todella outona. Hän ei siis ikinä kysele mitä minulle kuuluu, mutta kysyi kyllä milloin olen menossa käymään hänen paikkakunnallaan. Haluan vielä korostaa että hän vastailee aina mukavasti ja pitkästi. Asumme siis useiden tuntien päässä toisistamme.
Ongelmallinen keskustelutyyli
tietämätön
14340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hän kokee tarvetta pitää vähän niin kuin mainospuhetta itsestään. Eli on epävarma,onko mainostanut itseään riittävästi vielä sinulle. Sinä ilmeisesti "kelpaat" jo sellaisena kuin olet, eikä tarvitse tiedustella enää asioita. Hän ei vain ymmärrä, että se kuuluisi kohteliaaseen ja empaattiseen käytökseen,että kyselisi toisenkin asioita, mielipiteitä ja kuulumisia. Saattaa olla luonteenpiirre, joka ei muutu tai sitten vain jännittää sinua vielä niin paljon, että kokee tarpeelliseksi pönkittää koko ajan "kuvaansa".
Tai sitten hän ei ota sinua ihan todesta vielä ja kokee, että parempi jutella itsestä ja katsoa, jos sinä alat avautua itsestäsi oma-aloitteisesti.
Kaikki ei osaa keskustella toivomallasi tavalla. Hän keskustelee nyt näin ja oppii ajan mittaan lisää ja toisenlaiseksi.
Toisaalta jos kerrot jo hänelle riittävästi asioita (riittää hänelle) ja teidän keskutelu tyyli on sellainen että toinen aloittaa aiheen ja sitten te lisäätte siihen oman osanne....mikä vika siinä on? Tehän vasta tutustutte...anna hänelle aikaa.
Jos hän ei halua olla uteleva vaan odottaa, että annat sen panoksen minkä annat.
En pitäisi hänen tyyliään ongelmana. Hyväksy hänet sellaisena kun hän on.
Sehän on hienoa, että hän puhuu ja te kommunikoitte. Niinhän sitä tutustuu.
Kiitos näistä vastauksista! Välillä vain ahdistaa kun keskusteluaiheet loppuu kun en keksi mitään kysyttävää. No mutta ehkä minun pitää ymmärtää myös hänen luonnettaan.
Ei ne kaikki vielä osaa. Todella hyvä jos teillä on juttu luistanut. Jotkut on niin ujoja ja jos mielenkiintoista juttuseuraa ole aiemmin löytänyt....ei ole voinut opetellakaan.
Sitten on miehiä, jotka ei osaa puhua, mutta kirjoittaminen onnistuu.
Sitten on niitä, jotka puhuu aina asian vierestä ja sitä itse asiaa saa nyhtää.
Olis kai hyvä, jos oppis sanomaan edes sen vähän rohkeasti mitä tahtoo. Ja jossain vaiheessa miten tahtoo edetä.
Ja on niitä jotka odottaa naisen vetävän juttua. Tai ne ei osaa/uskalla/ujoja/taitamattomia.
Onhan hän kiinnostunut jos juttua on tullut. Kyllä se siitä. Suuntaan tai toiseen. Jos olet se rohkeampi, niin rohkaise tekemään kysymyksiä tms.
Kiitos myös tästä! Ehkä minun pitää sitten itse antaa hänelle vielä aikaa ja katsoa miten sitten edetä! Kiitos paljon, lisääkin vielä voi tulla!
Minulla on menossa melko lailla samanlainen tilanne. Mietin, että tuntuuko miehestä siltä että hänen olisi jotenkin pakko puhua kanssani? En ymmärrä tällaista logiikkaa kyllä yhtään! Olen myös ajatellut että pitäisikö minun itsekin aloittaa hänen kanssa keskustelu tai yrittää jotenkin todistaa että kyllä hän kelpaa
sellaisena kuin on?
Taidan ymmärtää pointin. Kävin treffeillä ja parin tunnin tapaamisella, heitin useita keskuteluaiheita ja toivoin, että mies kommentoi edes jossain vaiheessa, omalla kokemuksella tms. Tulisi mukaan kuin liikkuvaan junaan. Tutustuisi keskustelemalla.
Hän keskittyi liikaa äimistelyyn ja jos en puhunut mitään, oli täysin hiljaista.
Ymmärrän ettei kaikki ole harjaantueita keskusteljoita ja treffitilanne voi jännittää. Mutta jäi tunne että hän jätti mulle liikaa vastuuta...hän vain arvosteli. Ei tullut mukaan ja osallistunut oma-aloitteisesti.
Jos vain kyselee ja vaatii kyselyä: sehän on kuin haastattelu. ENkä mä voi tietää mitä TÄrkeitä juttuja hän tahtoo mun kysyvän.
Miehet: naiset ovat täydellisiä vain netissä. Jos lähtee sillä oletuksella treffeille, on pettymys lähes täysin varmaa. Vain netti on täydellinen, eikä naiset ole miehiä.
Hän voi ollahieman ujo, ei siis halua olla tunkeileva kyselemällä sinun asioita. Ehkä haluaa tutustua sinuun rauhassa ja hissukseen. Edetä hitaasti.
Tai sitten olet hänelle vain ajanvietettä.
Hmm minusta tuntuu että olen hänelle vain ajanvietettä... Tai mukana jossain sairaasta vedossa. Ehkä annan miehen nyt olla omillaan. Ja nainen joka olit käyny treffeillä, niin eikö ollutkin ärsyttävää!?
Erittäin ärsyttävää. Eli mä olin jotain liikaa tai liian vähän. Tai sitten hän vaan jäis muutenkin jalkoihin. Jotenki surullista.
Tunnistan kuvailemasi miestyypin, seurustelin aikoinaan hänen kanssaan yli kolme vuotta. Aluksi minä ihastuin hänen älyynsä ja erinomaiseen niin kirjalliseen kuin suulliseenkin esitystaitoon. Melkein humalluin hänen mielenkiintoisista jutuistaan. Todella, hänellä oli kaksi akateemista loppututkintoa. Tosin minullakin yksi, joten en mielestäni aivan tyhmä ole, mutta tiedostan etten ole hyvä esitelmöitsija. Tämä mies piti minulle lonkalta vaan parin tunnin esitelmiä. Todella mielenkiintoisia. Sitten tiemme erosivat - tosin lähettelemme kyllä edelleen toisillemme sähköposteja - mutta hänellä on toinen nainen. Niin, erosimme "käytännön syistä" kun hän muutti Saksaan.
Olen kyllä jälkeenpäin usein tullut ajatelleeksi että eipä hän minusta paljoakaan taida tietää, koskapa ei kuulumisiani ja ajatuksiani kysellyt. Kyky kuunnella ei todellakaan ollut hänen paras puolensa. Mutta syytän itseänikin, olisihan minun itse pitänyt kertoa enemmän ajatuksistani. Ei hän sitä olisi tyrmännyt.
Ensi kesänä hän palaa Suomeen ja se saksalainen nainen jää kotimaahansa. Elättelen tässä toiveita josko rakkautemme puhkeaisi uudelleen kukkaan. Silloin minä en kyllä olisi samanlainen tuppisuu kuin aikoinaan. En syytä häntä mistään; mitäpä hän luonteelleen voi. Mutta ehkä minä voisin häntä vähän opettaa. Sinullekin "tietämätön" toivottelisin malttia. Rohkaise myös itseäsi puhumaan, ei se epätasapuolinen kommunikaatio vain tuon miehen syy ole.
Niin ehkä sitten on olemassa tuontyylinen miestyyppi. Toivon kaikkea hyvää tapaamisellesi ja toivottavasti itsekin rohkaistut kertomaan ja avaat suusi hänen kanssaan :) Mutta olen miettinyt, että jos mies ei kysele niin tuskin häntä kiinnostaa? Eli jos yhtäkkiä alan kertomaan elämästäni vaikka hän ei ole kysellyt mitään, hän ei pitäisi sitä outona? Olen yrittänyt vihjailla että minulla on esim ollut huono päivä, mutta hän ei ole kysellyt siitä sen enempää. Sinun tilanteesi on hieman erilainen, ja mies kuulostaa paljon kypsemmältä ja vanhemmalta kuin tämä kyseinen mies tai sinun kertomuksesi mieheen verrattuna poika. Mutta myönnän toki että itsessäni on myös vikoja. Toivottavasti hän ei ole nyt pitänyt keskustelujamme ikään kuin jonkinlaisina haastatteluina...
Hyvä "tietämätön"! Vanha sanonta että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan pitänee paikkansa. Eli vuorovaikutuksessa toisen käyttäytyminen ainakin osittain vaikuttaa toisen käyttäytymiseen. Eli: ota "vastuu" itsestäsi ja kerro itsestäsi ja ajatuksistasi. Jos häntä todellakaan ei Sinun asiasi kiinnosta eikä hän kuuntele ja reagoi juttuihisi, voit myös suoraan sanoa, että sinuapa eivät näytä minun asiani kiinnostavan (miksi siis sinun asiasi pitäisi kiinnostaa minua?). Kyllä hyvä suhde on edes suunnilleen tasapainoinen, tasavertainen, jossa molemmat antavat ja saavat. Jos havaitset että häntä todella ei Sinun asiasi kiinnosta .... en minä ainakaan satsaisi sellaiseen suhteeseen. Jos suhdettanne venyttäisit, tuonnempana varmasti enemmän ja enemmän koet että et tule kuulluksi ja toinen ei aidosti Sinusta välitä. Minä luulen (tai tiedän), että tuota kuvailemaani miestä asiani kiinnostavat, olen vain itse ollut liian ihastunut hänen puhetaitoonsa ja jättäytynyt tuppisuuksi.
Mutta nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Älä kuitenkaan häpeä tuoda itseäsi esille, puolusta itseäsi. Mutta tee kokemustesi nojalla päätöksesi aika nopeasti, älä liikaa jää odottelemaan. Menestystä!
Mä olen ihan kypsä tähän etsimiseen. Löysin jo mitä etsin, mutta juttu ei saanut onnelista loppua.
Miten tää tehdään? Jos haen vaan miesten tyyliin tuolta jonkun sopivan pantavan näköisen miehen, en edes odota siltä mitään henkistä panosta ja opettelen vaan pitämään siitä? Onko se överiä vaatia, että miehessä pitäis olla puhekeskus kunnossa ja joskus jotain ideoita. Eikä vain tuijota ja mökötä?
Pessimistin ajatuksia...joten luovutan tältä päivää.
http://www.youtube.com/watch?v=aA9mmz508Ro&ob=av2e