Alta 4-kymppisen miehen mietteitä...

Törmännyt naisena aivan samaan ilmiöön... Surettaa lukea petetyn miehen avautumista ventovieraalle ja jäljelle jää vain sääli:(

Neuvona voisin kertoa, että älkää hyvät ihmiset kertoko entisestä elämästä liikaa heti alkuun. Muutenkaan en usko, että mahdollinen uusi tuttavuus on se oikea väylä niiden tunteiden läpikäymiseen.

Kyllä se on mahdollista, älä luovu toivosta.

Kyse on vain siitä, onko potentiaalinen uusi kumppani käynyt läpi oman itsensä kanssa. Siitä se vain on kiinni. Olen itsekin kirjoitellut usean miehen kanssa, ja moni on sitten muutaman viestin jälkeen alkanut kertoilemaan, kuinka eksä oli narsisti, alisti heitä tai kuinka mies ei saanut olla oma itsensä. Se on minulle selvä merkki siitä, että prosessi on vielä kesken. Miksikään laastariksi en halua, koska olen oman entisen suhteeni ja siihen liittyvät kuviot käsitellyt loppuun ja etsin suhdetta tositarkoituksella.

Pää pystyyn, kyllä meitä siis vielä on.

No jaa, itse pääsin irti 1,5 vuotta sitten karseasta miehestä, jonka henkinen pahoinpitely oli julmaa ja törkeää. Siinä meinasi miehen hiekotuksen takia mennä työpaikkakin alta. Käsittelin asiaa pitkään, kävin terapiassa ja puhui puhumasta päästyäni niille, jotka jaksoivat kuunnella. Puhkianalysoituani suhteen, miehen ja itseni, koin vasta noin vuoden päästä erosta olevani tarpeeksi vahva edes miettimään uutta suhdetta.

En todellakaan pidä uusia deittikumppaneita terapeuttina tai vuodata heille heti kättelyssä ,itään, mutta mielestäni historia tekee meistä sen mitä olemme, joten kerron kyllä kysyttäessä avoimesti, miten kävi, ja miten minä olen tapahtuneen vuoksi muuttunut, ja siksi ehkä normaalia varovaisempi alkuun.
Ei se ole koskaan ongelmia tuottanut, enkä ole puinut asioita yön pimeinä tunteinakaan :)

En ole katkera, uskon todella vahvasti johonkin uuteen alkuun, ja ihmisiin, joskin en heittäydy niin luottavaiseksi niin nopsaan kuin ennen.

Lähinnä puolestaan miehet tuntuvat tässä hieman alle 40-vuotiaina olevan usein henkisesti kiinni exissään. Monella lipsahtaa huomaamattaankin puheisiin exästä sitä ja tuota, ja monella on sitoutumisvaikeuksia, koska eivät oikein enää uskalla lähteä suhteeseen, tai he ovat huomanneet, että vapaana onkin oltava paljon kauemmin kuin se pari kk. Ja se on kyllä totta, mutta ikävää, että jotkut tajuavat sen vasta kun käydään oikein syvään tunnepohjaiseen keskusteluun.

Etsin edelleen tasapainoista vakaata miestä, joka ei vertaile minua exäänsä tai hae lähinnä kalenterintäytesuhdetta silloin kun hänelle sopii.

Toivo elää -ja hengittää :)

Itse en ole katkera miehiä kohtaan ja jos olisin, niin miksi ainakaan netistä
ketään etsisin. Tämäpaikka ei nyt ole paras mahdollinen tapa muutenkaan
tutustua, kun täällä kyllä on monenkirjavaa seurakuntaa.

Sitten ketkä lukee liikaa näitä keskustelujuttuja, niin häviää viimeinenkin usko.

Minusta tuntuu, että katkeruus ja epäluuloisuus on voimakkaampaa jos edellistä suhdetta ei ole surrut ja käsitellyt pois mielestään.
Aika parantaa haavat ja ihminen on kumma olio sillä se selviää aina jotenkin kolhuista.
Sinuna en menettäisi toivoa sillä jonain päivänä se oikea tulla tupsahtaa nenäsi eteen ja se on menoa,,,,näin se vaan menee.
ps,,,,optimistinen ihminen pärjää aina.

Nyt vain kaikki joukolla etsimään niitä keski-ikäisiä tai ( lähestyviä) peräkammarin poikia ja tyttöjä , jotka eivät ole KOSKAAN olleet suhteessa ja jos hyvin käy niin ovat vielä koskemattomia.

Ei pitäisi kuulua narinaa existä :)

Ei kaikki ole katkeria erellisestä suhteesta. Itse olen eronnut kahdesti ja edellen hyvä ystävä molempien kanssa ja he ystäviä nykyisin keskenään. Kun asiat puhuu selviksi niin, mikäs siinä sitten.

Itseä surettaa se että panomiehiä kyllä olisi liikkeellä, mutta ei kumppania joka olisi läsnä ja pitäisi lähellä. Ei se sytytä, että ensimmäinen (ja ehkä ainut) sana viestissä on Pannaanko?

Mutta ehkä se minun puolikkaani jonain päivänä hymyilee kassajonossa tai hakee tanssimaan. Mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa.