elämä murskaksi

Valitettavasti olet oikeassa siinä, että sinun paha olosi ei kiinnosta sen enempää pettäjää kuin hänen kumppaneitaan. Ainakaan nyt. Ehkä ajan kanssa myös he ymmärtävät tekojensa seuraukset. Se ei ole kuitenkaan sinun vikasi tai sinun mitättömyyttäsi, Seurausten kanssa on vain niin kovin vaikea elää, ja on jollain tavalla normaalia pyrkiä selittelemään tekojaan vähäisemmiksi ja pienemmpiksi. Älä odota heiltä mitään.

Pettämisen jälkeen maailma romahtaa. Moni saa fyysisiä vaivoja, unettomuutta, paino voi laskea nopeasti jopa kymmenen kiloa, ruoka ei pysy sisällä jne. Osa saa näihin ongelmiin apua lääkäristä, ja varsinkin siihen unettomuuteen kannattaa hakea apua, muuten pää tuntuu menevän entistä pahempaan solmuun.

Ensimmäiset kuukaudet on pahimpia. Epäusko ja toivottomuus on alussa isoa. Ja jos mitenkään lohduttaa, niin se prosessi etenee kaikilla aika saman kaavan mukaan. Googleta vaikka suruprosessin eteneminen, niin saat selville eri vaiheet. Ensin tulee kieltäminen, ja se on normaalia, eli etenet nyt ihan normaalilla tavalla. Aikaa selviämiseen voit valmistautua varaamaan useamman vuoden. Olo kuitenkin helpottaa alun kuukausien jälkeen, koko aika ei ole siis yhtä kamalaa kuin nyt, ja pää alkaa palata pinnalle pikkuhiljaa.

Mitä paremmin pystyt keskittymään omaan elämääsi ja selviämiseesi, sitä paremmin prosessi etenee. Miehesi tai kakkosen teoille et voi mitään, he tekivät valintansa ja heidän osansa on elää niiden kanssa. Sinä et voinut valita, mutta voit päättää tässä ja nyt, että jonain päivänä sinä pääset siitä pask....sta eroon. Minua ainakin lohdutti ajatus, että minä voin jättää joskus kaiken taakse, mieheni ja kakkonen taas joutuvat elämään tekojensa kanssa lopun ikäänsä. Se riitti ainakin minulle kostoksi.

Jokainen löytää oman tapansa surra. joku juoksee tai liikkuu muilla tavoin, joku kirjoittaa tai lukee. Ystävien kanssa kannattaa puhua, mutta ystävyyssuhteita ei voi loputtomasti hyödyntää vaan kannattaa hakea ammattiapua keskusteluun ja asioiden ja ajatusten jäsentämiseen.

Ja viimeinen vinkki. Älä jää pyörimään tälle palstalle! Tämä ei ole nyt sinulle hyvä paikka. Täällä ei ihmisen surulla tai hädällä ole merkitystä, osa huvittelee painamalla toisia alas. Olet jo nyt niin rikki, että ei kannata rikkoa itseään lisää.

Ensinnäkin voimia tulevaan.Älä anna näiden luopioiden enää sinua kiusata.Anna itsellesi aikaa ajatella asiat läpi ja rauhaa.Jos sinulla hyvä ystävä kenen kanssa puhua niin puhu niin paljon kuin sielu sietää.Se tekee hyvää.Itke jos itkettää, anna sen tulla ulos.Vähitellen ajan kanssa huomaat kuinka voitat surun ja nämä ihmiseksi kelpaamattomat pettäjät ovat sinulle muisto vaan.Älä myöskään häpeä mennä esim lääkärille jos siltä tuntuu.Väliaikianen lääkitys kriisitilanteissa voi olla joskus tarpeen.Aurinko alkaa paistaa ja luonto herää eloon.Toivon todella että se vaikuttaa sinuun positiivisesti.,Kävelyretkiä ja yksi hyvä keino on kirjoitta ajatuksiaan paperille, se on ikäänkuin tajunnan virtaa ja siinä antaa osan taakastaan pois huomaamattaan.Hirmuisesti voimia ja halauksia sinulle.Saman kokenut:)

Aika parantaa,sille vaan täytyy antaa aikaa.Itse jouduin hakemaan ulkopuolista apua mutta se kannatti.Muistan hyvin ne ensi tunteet tuntui että henki ei kulje ruoka ei pysynyt sisällä laihduin 15 kiloa paino oli 35kg,nukkumaan ei pystynyt se oli kaameaa aikaa.Mutta toivon itsesi takia,hae apua se on paras konsti siellä saa huutaa itkeä päästää ne kaikki pahat olot joita nyt tunnet.Minulla tapahtuneesta on aikaa kohta 5 vuotta,meillä se ero että minä jatkoin mieheni kanssa,enkä ole katunut,Mutta mieheltäni se vaati täydellisen muuttumisen joka asiassa,muuten se ei olisi onnistunut,Ja huomaatte varmasti minä käyn lukemassa täällä näitä tarinoita,koska ei se koskaan unohdu mutta sen kanssa pystyy elämään.Nykyään elämämme on tyystin erilaista,ei enää viinan huuruisia viikonloppuja,mieheni lopetti juomisen ,mikä on oikein hyvä asia,elämme ulkomailla , ja nautimme olostamme.Tiedän että kaikille se jatkaminen ei onnistu mutta meillä se toimii.Olen surullinen että sinä jouduit tälläiseen tilanteeseen,mutta kaikki mikä ei tapa se vahvistaa,näin minulla.Mutta hae apua,se kannattaa.

Myös täältä voimia sinulle. Saman kokeneena minäkin voin sanoa , että sinä kyllä selviät.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa että ulkopuolinen apu voisi olla paikallaan. Minä hain myös apua, enkä ole sitä katunut.
Meidänkin erostaon kohta viis vuotta ja kaikki nämä vuoden eronjälkeen ovat olleet kasvamisen vuosia. Oman elämän löytyminen, ihmisenä kasvaminen on niin iso voitto jonka vuoksi kannattaa taistella eteenpäin.
Pettymykset ei unohdu mutta asioiden kans oppii elämään.

Kyllä meitä "tyhmiä" petettyjä löytyy pilvin pimein. Itse olen aavistellut jo pitkään, muutaman vuoden että jotain on pielessä. Koska on ollut todella hyviä aikoja ja olemme saaneet lapsiakin, olen ajatellut että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Tavallaan asiat ovatkin parhain päin, koska mies ei jättänyt yksin, vaan halusi jatkaa nyt kun karmea totuus tuli kaikessa kauheudessaan julki. Itse en enää tiedä mikä on totta ja mikä ei, mikä omaa kuvittelua ja mikä miehen ja kakkosen totuus asiassa... Mies on anteeksi pyytänyt ja toivonut että voisin unohtaa. En vaan tiedä voiko, luottamus on mennyt.
Järki sanoo että minulle on olemassa jotain paremaa, mutta en vain vielä jaksa uskoa siihen. Saan voimaa lapsista, lasten takia on pitää itseni koossa. Paisi että kyllähän lapsetkin huomaavat äidin itketyt silmät. Sydäntä särkee kun pieni 2-vuotias pyyhkii kyyneleitä poskiltani ja samalla puhuu että isä tulee kohta kotia. Näyttää ovea, että sieltä isi kohta tulee. Kyllä isä tullee...tottakai isä tulee.
Mies haluaisi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä pysty asiasta keskustelemaan. Ehkä hän on tämän naisen jättänyt (sanoi kakkonen ja mies)mutta ainahan voi tulla uusia ja uusia ja uusia....
Kaikkihan tässä on palasina, meillä on seksiä päivittäin ja luulin että mies oikeasti tunsi saman minkä minä tunsin kun yhdessä aikaamme vietimme. Mutta kaikki se on ollut pelkkää teeskentelyä.
Turha sitä on vaivata päätään näillä kysymyksillä, kun niihin ei koskaan vastausta tule. Itsestäni minun on löydettävä voima jatkaa ja itse nuoltava haavani ja kasattava itseni ja jatkettava elämääni.

Paras neuvo on se että jätä se petturi heti, katkaise kaikki siteet häneen. Pettäjät harvoin muuttuvat. En kyselisi selityksiä, koska he yleensä valehtelevat vain itsensä pulasta. Aina löytyy syitä pettämiseen. Päätä olla vahva, älä ajattele tapahtunutta ja pettäjää ja noita muita osapuolia. Jätä koko roska taaksesi ja elä elämääsi.

Selvisi että oli avovaimo miehellä silloin ja että minä en kiinnosta. Nainen erosi, mies etsi uudet naiset ja naisen. Se vaikuttaa joka päivä.

mun kihlattu petti mua koko 5 vuoden seurustelun ajan. Hän jäi kaksi kertaa kiinni jo aiemmin ja niistä noin 2 vuoden päästä vain pikkukinan jälkeen kerran vain tokaisi että on pettänyt mua ainakin yli 100 muijan kanssa. Mä menin niin lukkoon, että en edes itkenyt, en raivonnut. Sanoin vaan, että lähe pois mun asunnosta, nyt heti.

Olin antanut kaikkeni tälle jätkälle, annoin seksiä aina kun hän halusi, persettä myös. Nautin myös seksistämme yms. Muutenkin hän monesti luapsi ja vannoi ettei ikinä petä minua. Noiden 2 kiinnijäämisen jälkeen osteli minulle kaikkea ja oli ihana ja otin takaisin. Ja koko ajan kuitenkin mielessäni kummitteli pettämiset ja luotto oli mennyttä vaikka en sitä eksälleni sanonutkaan. Mutta uskoin parempaan. Ja eksäkin käyttäytyi niinkuin olisikin rakastanut ja ollut uskollinen, ostettiin kämppää, koira jne.. Tein kaikkeni ettei hänellä olisi syytä pettää mua. Mutta koko ajan hän petti mua, sillon kun olin töissä ja aina.
Mä taas olin tilivelvollinen jopa vanhemmillani käynneistä. Jälkeenpäin eksäni kaverit kertoivat, että eksä toi muijia kotiini ollessani töissä ja hän käänsi kaikki valokuvat toisinpäin kirjahyllystä ja piilotti tavarani jottei muijat olisi tienneet että eksäni on varattu. Hän piti myös seurustelumme aikana listaa panokavereistaan ja keräsi ns. satalistaa. Ja samaan aikaan vannoi minulle uskollisuutta...

Kun vain mietinkin, että olen nukkunut samoissa lakanoissa joissa eksäni on pannut muita ja kuinka panot ovat istuneet keittiössäni yms. voin vieläkin pahoin. En käsitä kuinka kukaan voi tehdä toiselle noin.

erostamme on nyt jo 5 vuotta, mutta haavat ei parane. On koskaan voi luottaa kehenkään ja näen vieläkin painajaisia että eksäni pettää ja minä olen ihan shokissa sen takia. En syytä itseäni, koska tiedän ettei vika ole mussa. Eksäni pettää nimittäin nykyistäkin muijaansa. Kai hänellä on joku pakkomielle seksiin tai siihen että saa eri naisia.

Mutta ikuiset arvet sai minulle aikaan ja nyt vain vihaan häntä. Ja voin sanoa, että jos esim. eksäni ajaisi pahan kolarin ja sattuisin ajamaan ohi, niin en pysähtyisi. minun puolestani hänen tulisi kokea myös itse pahaa, koska on aiheuttanut sitä niin paljon ympärilleen. Eksäni myös esiintyy chateissa väärillä nimillä ja väärällä iällä, joten en edes halua tietää kuinka nuoria tyttöjä tämä nyk. 30.vuotias jätkä panee.

Mutta sulle oikein paljo voimia sulle, tiijän mitä käyt läpi. Ainoo hyvä puoli tossakin oli se, että laihduin 12 kiloa 2 viikossa vaikka söinkin. Kai se stressi ja jännitys yms. laihdutti :) :(

olen aloittaja. ja mies.

Todellakin. Tässä suhteessa ja kaveripiirissäkin oli kaikki niin helvetin mätää. Toisten pettämisiä ei kerrottu toisten puolisoille, eikä saanutkaan. itseni teki niin perkeleesti puhau mutta sanottiin vain ettei minulle kuulu.

Tässä ilmapiirissä todellakin tuli vainoharhaiseksi kaikesta, eikä kaikki lähimainkaan ollut edes harhaa.

En enää halua olla missään tekemisissä heidän kaltaisten ihmisten kanssa. Oikein iljettää. Mitä enemmän mietin sen onnellisempi olen siitä etten ole enää tekemisissä. Pahaa tahdon heille, ja paljon, ihan vain koston vuoksi ja siksi koska sisimmässäni siltä tuntuu, ja se miltä tuntuu on oikein, koska silloin toteutan vain itseäni ja olen itselleni rehellinen. Pikku hiljaa teen ja pilaan heidän elämiään, enkä välitä enää lainkaan siitä mitä teen. Tahdoin heidän puhuvan asioista ja olevan avoimia, paskat, eivät halunneet.

Nyt sitten teen mitä huvittaa enkä tunne mitään mielipahaa/vääryyttä siitä mitä teen. Ei vain liikuta tai kiinnosta enää sellaiset asiat.

.... ei he ole sinun kostosi arvosia...! Yritä saada elämäsi taas raiteilleen. Ja uskon että jossain on sellainen ihminen sinulle joka on luottamuksen arvoinen . Minä ajattelen että jos vihaan jotain voin silloin rakastaakkin häntä. siksi en lähde viha linjalle.. teen niistä ihmisistä itelleni ilmaa..ja en kohdatessa tunnista.

elän niinkuin en olisi koskaan tavannutkaan heitä... välinpitämättömyys on parasta heille.

voimia sinulle...

exä ja sen kaverit hankkimassa lähestymis kieltoa. Exä itkee ja soittelee viranomaisille ettei saa nukuttua ja pelkää että löytää minut itseni hirttäneenä takapihaltaa.

Oli perkeleesti EFFORTTIA etten joutunut pakkohoitoon kesken kauniin kostoni.

Oikeuteen laitoin viestiä etten mitään kiellä vaan olen syyllinen kaikkeen. ja en muka mitään pahaa enää.


EIVÄT PERKELE TIEDÄ kuinka kovaa mua satutettiin.

Haluavat vain oman perseensä turvaan.

anteeksi, pyytää, Ei tietenkään. pahoillaan? ei tietenkään.

pelkäävät vain itsensä ja maineensa puolesta.

Kirjoitan kaiken julki. Ei kiinnosta.

ei paskan vertaa.

Ei ole kukaan tai mikään minkään arvoinen minulle enää.

Esitän vain jokaiselle että kaikki on kunnossa ja tästä selvitään. Vittu ja ne uskoo. Ne haluaa uskoa!
Kuinka VITUN HELPPOA ONKAAN VALEHDELLA KUN EI VÄLITÄ ENÄÄ VITTU MISTÄÄN!

Jos poliisia vielä soittavat uhkaan ampua nämä jotta ampuvat minut, ei vittu vain kiinnosta.

hsadgas
Tiedän tunteen ja se ei ole helppo, juuri se että sanoit anteeksi pyytämisestä oli minullakin mielessä silloin kun kaikki oli mustaa, mutta turha on odotella että häikäilettömät ihmiset pyytäisivät anteeksi tekojaan , he eivät ymmärrä sitä tunnetta kun loukataan sydän juuriin asti. Päätä että alat luottamaan omaan itseesi, älä anna joidenkin kevytkenkäisten naisten turmella elämääsi. Auta itseäsi ymmärtämään että näitäkin ihmisiä on jotka eivät todellakaan tule koskaan ymmärtämään mitä aiheuttavat herkälle ihmiselle. Yritä ryhdistäytyä, ja katso eteenpäin. Et tule koskaan unohtamaan, mutta kun huomaat että sinulla on muitakin mahdollisuuksia elämässä niin ikävä tunne haalistuu hiljalleen. Tulet löytämään itsellesi ihmisen jka välittää sinusta eikä voisi edes ajatellakkaan pettämistä. Minä en unohda koskaan, ja saatan tuntea vihaa tälläisiä ihmisiä kohtaan, mutta kyllä kohtalo antaa heillekkin sitä mitä kylvävät.
Itselläni on uusi suhde ja rakkaus tähän ihmiseen on ihana tunne, ja kun ajattelee että luulin kerran että elämä on lopussa, niin nyt tuntuu että se on ihan onnellista. Pidän peukkuja sinulle että saat itsesi kasaan ja löydät taas tarkoituksn elämääsi. Ja luota että niin käy.

Sydämeni on särkynyt monesti. Tällä hetkellä olen vuoden ajan ollut toinen nainen ensimmäistä kertaa elämässäni. Aikuinen rakentaa elämäänsä itse, sitä ei kannata jättää kokonaan toisen, kuten kumppanin, varaan. Itse olet vastuussa elämästäsi ja onnestasi. Rakasta, myös itseäsi, pidä huolta läheisistäsi. Pyri olemaan rehellinen itsellesi ja tavoittelemaan sitä, mikä on oikein. Aina se ei ole helppoa, ihan aina ei myöskään mahdollista. Aikuinen on kuitenkin aina vastuussa, ketään toista ei voi syyttää oman elämänsä pilaamisesta. Ihmisen on oltava eheä myös yksin, eheydyttävä särkymisen jälkeen, etsiä onnea läheltä ja sieltä, mistä se on mahdollista löytää.