Odotatko, että se oikea putkahtaa eteesi? Odotatko, että se tuleva puolisosi tulee iskemään sinua baarissa? Odotatko, että se kenties tulisi soittamaan ovikelloasi tai tulee juttelemaan lenkkipolulla? Tai lähettää työpaikalla salaisen sähköposti? Tai istuu bussissa viereesi ja antaa sinulle puhelinnumerosi?
Voi olla, että noin käy ja joillekin onnekkaille käykin, mutta tollasella odottelulla turvautuu ihan liikaa tuuriin.
Pitää siis ruveta ite hommiin. Eli laittaa hyviä ilmotuksia nettiin, käy välillä chateissa, vastailee naisten ilmoituksiin, menee baarissa juttelemaan naiselle, lähestyy jotain kiinnostavaa tyyppiä työpaikalla, harrastuksissa ym. Ja jos on enimmäkseen kotona niin keksii liittyy edes johonkin, että on vähän enempi ihmisten ilmoilla.
Tohonkin hommaan kannattaa lähteä pienin askelin. Esim. jos tuottaa suurta kynnystä (niinkun useimmille tuottaa) mennä juttelemaan ulkopuoliselle niin kannattaa harjotella tuota vaikka mummojen kanssa. Sanoo vaikka hississa mummolle päivää ja puhuu säästä, mummot juttelevat kanssasi mielelläsi. Näin rikot oman jääsi ulkopuolisille puhumisessa ja jossain vaiheessa heität jo ihan huomaamatta läppää jo naikkosten kanssa vaikka uimahallin kassajonossa.
Tietenkään omaa luonnetta ei pidä lähteä muuttamaan. Jotkut on sosiaalisia ja puheliaita ja jotkut hiljasempia ja ujoja ja niin kuuluukin olla. Jokainen omanlaisensa. Mutta kun sitä haluaa pariutua niin on vain pakko olla sen verran rohkeutta, että uskaltaa lähestyä "uutta" ihmistä jotenkin. Ja myöskin pitää tehdä työtä sen eteen niin kyllä se natsaa. Työ aina palkitaan.
Hyvää kevättä ja rohkeutta lähestyä uusia ihmisiä tai edes sitä yhtä :).
Voi olla, että noin käy ja joillekin onnekkaille käykin, mutta tollasella odottelulla turvautuu ihan liikaa tuuriin.
Pitää siis ruveta ite hommiin. Eli laittaa hyviä ilmotuksia nettiin, käy välillä chateissa, vastailee naisten ilmoituksiin, menee baarissa juttelemaan naiselle, lähestyy jotain kiinnostavaa tyyppiä työpaikalla, harrastuksissa ym. Ja jos on enimmäkseen kotona niin keksii liittyy edes johonkin, että on vähän enempi ihmisten ilmoilla.
Tohonkin hommaan kannattaa lähteä pienin askelin. Esim. jos tuottaa suurta kynnystä (niinkun useimmille tuottaa) mennä juttelemaan ulkopuoliselle niin kannattaa harjotella tuota vaikka mummojen kanssa. Sanoo vaikka hississa mummolle päivää ja puhuu säästä, mummot juttelevat kanssasi mielelläsi. Näin rikot oman jääsi ulkopuolisille puhumisessa ja jossain vaiheessa heität jo ihan huomaamatta läppää jo naikkosten kanssa vaikka uimahallin kassajonossa.
Tietenkään omaa luonnetta ei pidä lähteä muuttamaan. Jotkut on sosiaalisia ja puheliaita ja jotkut hiljasempia ja ujoja ja niin kuuluukin olla. Jokainen omanlaisensa. Mutta kun sitä haluaa pariutua niin on vain pakko olla sen verran rohkeutta, että uskaltaa lähestyä "uutta" ihmistä jotenkin. Ja myöskin pitää tehdä työtä sen eteen niin kyllä se natsaa. Työ aina palkitaan.
Hyvää kevättä ja rohkeutta lähestyä uusia ihmisiä tai edes sitä yhtä :).
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyviä ilmotuksia(mielestäni)oon tehdy,vastaillu
toisten ilmotuksiin,yrittäny käydä ulkona,
kauheasti en baari-ihmisiä ole enkä supliikkimies
niin netissä taitaa olla suurempi toivo,mutta
onko tässä toivoa sittenkään?
Tuntemani ihmiset pitävät minua ok-tyyppinä,
mutta kohtahan tässä vallan masentuu,kun ei
omaa kultaa löydä millään keinoin
..ei epätoivoisena, mutta hiukan yksinäisenä, sitä"tärkeintä"aikuista myös odotellessa..
Nettijutut on tuttuja mullekin, työt ja lapsi(vaikkei nyt ihan kauhian pien' enää olekaan ("varhaisteini")vähentää aikaa/energiaa käydä baareissakaan..
Tuli vain tässä kerran mieleen, että melko HIDASTAHAN on löytää kumppani netistä(kin);
..sillä saatathan viettää illan ulkonakin, tapaamatta ketään "sen kummempaa".. kuitenkin olet nähnyt satoja ihmisiä..
ja nettitreffejä teet(ainakin minä kun en osaa kovin moneen keskittyä yht'aikaa), ehkä 2-3/ilmoitus..
Ja, ellei se heistä löytynytkään, taas menee hiukan aikaa, ennenkus kirjoittelet, olet senverran pitkällä, että tapaamisesta sovitaan.
Olkoonkin, että arvomaailma tai ajatukset ovat samalla viivalla-ei se ratkaise, vaan se kemia..että kolahtaa..
Ja sitten..on vielä hyvät mahikset, etteipä se kolahdakaan molemmilla, vaikka itsestäsi tuntuis, että "jees.."..
MUTTA!Tsemppiä meille..! =) kyllä se vielä..
...vituiksi menee? Todennäköisesti.
- Adolf -
Aatu-setä se jaksaa pitää optimismin kirkasta liekkiä yllä. :D
Olet varmaan huomannut, että Aatulla taitaa olla kesto-menkat, joita se taisi jollekin ehdottaa tuolla toisaalla. Oireet vain pahemmat kuin naisilla;)
Olet väärässä - ei mulla ole kuukautisia. Mulla on jääkautiset.
- Adolf -
Eipä ole omasta lähestymisestä ollut apua. "Tuttua" kundia pyysin ulos, kun olin lukevinani viboja meidän välillä. Lähtikin ja meillä oli hauskaa, kunnes vaihdettiin paikkaa ja se lähtikin tyttöystävänsä matkaan siitä narikasta sanomatta mulle mitään. En edes tiennyt sillä olevan tyttöystävää.
Entäs sitten nettideitit. Toinen toistaan omituisempia tapauksia. Yksi kyseli musta asioita ja nauroi päin naamaa, kun kerroin, etten ole koskaan seurustellut. Katseli halveksivasti. toinen ei puhunut kuin itsestään eikä edes huomannut, etten puhu mitään - tuijotan vaan ikkunasta ulos. Olisin puhunut, jos olisin saanut suunvuoron. Kun on opetettu ettei päällekään saa puhua. No, samapa tuo, kun puhui ainoastaan exästään.
Onko "lupaa" olla särkynyt sydän, jos ei ole seurustellut? Suurin osa on varmaan sitä mieltä että ei. Kuitenkin mun sydämeni ainakin särkyy huonosta kohtelusta, pilkasta ja ikävistä kommenteista.
Kahta kertaa ei lasketa. Vähän itsesäälin vikaa sinussa taitaa olla.
Mitä sitä huonoja miehiä olet jäänyt mielessäsi vatvomaan? Molemmat tuntuu lyhyen kuvauksen perusteella olevan pölkkyjä.
Viestiketjun aloittajan kirjoituksessa oli paljon asiaa. Mitä hävittävää sinulla on, jos pari iltaa menee huonojen treffien merkeissä, jos jossain vaiheessa nappaa kunnon seuralainen, josta on iloa vuosiksi.
Pakko olla jotain teissä jotka ette ketään löydä. Minulla ainakin oli suorastaan runsaudenpula naisista, oli vaikea seurustella monen kanssa samaan aikaan, ja pähkäillä plus miinus tilastoja. Lopulta lemppasin koko lyylilaiman mäkeen, ja hain vain yhden uuden kerrallaan. sillälailla löytyi se oikea.
No, ei ole vikaa löytynyt, enkä minä ainakaan ajattele niin, että minussa on jotain vikaa, koska en ole ikinä seurustellut. Miehet usein kehuvat ulkonäköäni ja rempseyttäni, tulevat mielellään juttelemaan kaverimerkeissä, mutta kukaan ei yritä sen kummemin. Baarissakin minun luo tulee useimmiten vanhemmat miehet, joilla on näkynyt vihkisormus aikaisemmin jossain.
Liikun paljon ihmisten kesken, käyn myös mm koulua jossa 300 miestä ja 20 naista. Ihmiset yleensä hakeutuvat minun seuraani, sanovat syyksi iloisuuteni. MUTTA kukaan ei, jos puhutaan miehistä, hae minusta mitään muuta, eivätkä edes yritä mitään. Ja se on minusta kummaa, en minäkään ole mikään kylmä kivi, joka odottaa yhteydenottoa jossain nurkassa. Kyllä minä itsekin osaan tehdä aloitteita. Ja pakit on melkein aina saanut. Miehet kyllä vaihtavat kanssani katseita ja hymyilevät takaisin, mutta siihen se jää.
En minä ainakaan keksi mitään syytä tähän minuun jatkuvaan sinkkuuteen.
No sillä lailla, onni on näköjään poikaa potkaissu ihan olan takaa. Sellaisessa tilanteessa onkin sitten helppo vähän retostella saavutuksillaan ja lähteä meitä sinkkuja syyttelemään viallisiksi, jos emme ole vielä ketään löytäneet.
Hyvää jatkoa vaan sullekkin, koitahan pitää tilastosi järjestyksessä. Kirjoituksesi perusteella kuulut ryhmään "helvetin komeat ja helvetin tyhmät miehet", joten sääliksi käy naistasi kun sun kainaloon on eksyny.
No joo,kai se aloitekyvyn puute on vikani,
vaikka elämässä riittäny pokkaa tehdä
kaikenlaista mikä ois monelta jääny tekemättä,
ja tutussa porukassa oon rento huumorismies,
en silti osaa ventovierasta lähestyä.
Sanokaa nyt joku lohdullisesti että on niitä
naisiakin jotka tekee aloitteen,onhan?
Ei ole ainakaan minun kohdalleni osunut...