Yks nainen teki suunnilleen kaikkensa että saisi mut rakastuun itseensä ja valitettavasti onnistui sillä rakastuin päästä varpaisiin.. mutta mutta mutta, se piti yli puoli vuotta salassa että sillä on kersa. Halus kuulemma että tutustun vain häneen eikä halunnut karkottaa yksinhuoltajuudellaan. Kuinka joku voi loukata näin JULMASTI?! Onks kaikki naiset yhtä alhaisia paskiaisia? Toivottavasti joku vois lohduttaa kertomalla että tuntee EDES yhden kunnollisen naisen.. vaan eipä taida sellasia olla. Että voi olla noi YH-äitien tempaukset yököttäviä.
Nainen valehteli julmasti
särkynyt sydän
141575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jfisjdo
Arvon herra, mitähän sä nyt sitten oot menettänyt? Onko NIIIIIIIN hirveää, että hänellä on lapsi???
Salailu, valehtelu etc. antaa varsin huonon kuvan ihmisestä sukupuoleen katsomatta. Mikäli totuudessa pysyminen teettää tuskaa, ei kannata vetää hernettä nenään asioiden oikean laidan tullessa ilmi.
Lapsivihaaja en ole, mutta seurustelun ja parisuhteen aloitan mieluusti ihan "alusta". Parhaimman tunnesiteen saa omaan jälkikasvuun, jos sellaista siunaantuu. Muiden mukuloihin satsaaminen kokopäiväisesti ei oikein innosta, sori vaan. Lapsen "hoitaminen" on kuitenkin 24/7/365 hommaa vähintään täysi-ikäiseksi asti. Lisäksi lapsen etu menee (tai siis pitäisi mennä) vanhempien edun ja mukavuudenhalun edelle. Että näin...
Yksinhuoltaja (jäävinä) ei voi tätä ajatusta tietysti ymmärtää.
Minä, joka kommentoin, en ole ´jäävi´ yksinhuoltaja.
Selityksesi ei silti uppoa. Mielestäni on aika egoististä ajatella, että vain omia lapsia voi rakastaa oikeasti... (Ehkä silloin ei todellisuudessa rakastakaan lapsia, vaan itseään.)
Jotenkaan en usko, että nainen, jota olet tapaillut, olisi varsinaisesti VALEHDELLUT, ettei hänellä ole lasta. Ehkä hän on korkeintaan ollut puhumatta lapsestaan. Mutta, nythän asiat ovat haluamallasi tolalla! Pääset irrotautumaan mielestäsi kelvottomasta yksinhuoltajasta, joten äläpä sure!
kaikesta huolimatta olisi parempi kertoa heti alussa. Sillä se aiheuttaa vaan myöhemmin epäluottamusta toiseen. Vaikka kuinka yrittäisi uskotella ,ettei lapsi vaikuta mitenkään suhteeseen,niin kyllä se vaikuttaa ainakin mitemmällä aikavälillä. Ja jos ei vaikuta, niin silloinhan sen voi vapaasti kertoa vaikka heti ensitapaamisella.
Itseäni ei lapsi haittaisi, mutta tuo valehtelu ja asian salaaminen puolivuotta olisi anteeksiantamaton teko. Sehän pystyisi salaamaan sulta mitä vaan! Olisit sen kanssa 5 vuotta niin yhtäkkiä saisit selville että se on pettänyt sua 2 vuotta jonkun toisen kanssa. Ei voi luottaa enää.
On hienoa että tuollaiset sielunelämältään täysin keskenkasvuiset kakarat eivät aloita vakavaa seurustelua.
Teidän kaltaistenne minä-mulle-kaikki-heti-kusipäiden takia erotilastot pullottavat ja naistenlehdillä riittää tragiikkaa jota ruotia.
Jos ei voi hyväksyä toista ihmistä, hänen mennyttä elämäänsä, osaksi omaansa, ei tarvitse ruveta rakentamaan mitään vitun lemmenpesää. Silloin pitää mennä kotiin kasvamaan.
Ei se yhteiselämä ole mitään helvetin Kauniit ja Rohkeat - lautapeliä.
Menkää itseenne kaikki saatanan ylipainokompleksiset, luonnevikaiset, narsistit, trinssit ja trinsessat, egoistit ja keskenkasvuiset. Juoskaa Perseeseen.
Naisesi tyypillinen manipuloija on. Jos hän noin suuren asian saavuttaakseen päämääränsä salannut on, ajattele miten hän jokapäiväisessä elämässä toimii.
Ei kaikki yh:t ole kertomasi mukaisia.
Kertomasi tapaus on kyllä outo enkä tajua, mitä salaamista siinä lapsessa sitten on.
Itse katson toista kohtaan oikeaksi ja rehdisti heti, kun tavataan uusi seur.kumppani kertoa, että olen yksinhuoltaja ja että lapsi minulla on.
Kyl sä kans tota säälii keräät nyt joka palstal.
Voi voi sua reppanaa...
Ryhdistäydy! Ajattele millast sil naisel nyt on olla. Et voi tosissas väittää et sul nyt muka menis huonommi.
Sillä se yh:kin haluaa rakkautta. Saada välillä keskustelua aikaiseksi jonkun muunkin kuin lapsensa ja ystäviensä kanssa. Ja ehkäpä hän salasi sen juuri siksi, että halusi sinun oppivan tuntemaan hänet ihmisenä, eikä vain jonkun äitinä johon ei missään nimessä kannata tutustua.
Itse en ole aina heti kertonut, että minulla on lapsi. Mutta jos olen huomannut miehessä potentiaalia ja halunnut ottaa selvää olisiko meistä parina johonkin olen kyllä kertonut viikon sisällä. Ja miksen kerro aina heti vastaus on ylhäällä.
Niinhän se taitaa usein olla, että niin kauan nainen on nainen, kun takaa paljastuu perhettä, johon ei kuulukaan sitä miestä. Nainen usein määritellään tosiaan sen kautta, onko miestä vai ei. Ja nainen joka elää yksin lastensa kanssa, saa tämän tuta. Nainen ei ole enää nainen, vaan olio,jota kutsutaan hyvinkin alentavasti/halveksuvasti jne. yh:ksi. Nimike, joka tulisi mielestäni laissa kieltää ihmisten lajittelukäsitteenä. Yksinhuoltajaksi leimaudutaan ja yksinhuoltaja tuntuu kuuluvan useinmiten b-luokkaan ihmisistä.
Naiseus jää tämän hirvittävän asian taakse ja sinne ei moni jaksa/viitsi kurkistaa. Nainen nähdään epätoivoisena oliona, sen lapsen läpi. MIes ei usein näe edes muuta kuin sen lapsen. Juuri tästä syystä ymmärrän hyvinkin, ettei lapsista kerrota ihan heti, eikä se minusta oudoille ihmiselle aina kuulukaan, onko lapsia vai ei. Nainen haluaa olla elämässä täysillä mukana omana itsenään ja haluaa, ettei häneen suhtauduta kaikenkaikkiaan lapsellisesti/halveksuvasti sen vuoksi, että hänellä on lapsi, muttei miestä kotona.
No todettakoon, että ne miehet jotka ovat jo aikuiseksi kasvaneet, näkevät naisen sen lapsenkin läpi ja ymmärtävät, että lapsi on lapsi aikansa ja lentää sitten pois kotoa. Näille miehille lapsi ole oikean rakkauden ja välittämisen este.
kyllä. En häpee sitä myöntää, mut en mie sitä heti kaikil kerrokkaa.
Jostai on tullu mieste mielee et me yh-äitit ollaa varmoi nakkei lähtee baarist mukkaa ja haetaa vaa sitä joka maksais meän kaik laskut. Mut miul se on iha jottai muuta mitä miehest haen.
Siksi kai usseemmite on helpompi jättää kertomat ja kahtoo sit pitemmän pääl millane uros on kyssees ja voiko sil kertoo jälkikasvust vai oiskos kuitenkii parempi se mies unnoohtaa.
Viime syksynä tapasin kivan hieman minua vanhemman naisen, joka sanoi tavatessamme, että hän on juuri muuttamassa entisen miehen luota pois. Minähän luotin häneen ja aloimme tapailemaan. Rakastuin häneen tosi nopesti ja hänkin näytti rakastavan minua. Hän ei kuitenkaan esim. vastannut kotonaan puhelimeen ettei entinen mies suutu hänelle. Lisäksi muija perui sovittuja tapaamisia ja muuta vastaavaa.
Meni muutama kuukausi ja aloin tivaamaan kunnolla, että miksi et ole jo muuttanut? Muija itkee mulle, ettei voi verosyistä myydä asuntoa vasta kuin vuoden päästä.
Myöhemmin, noin puolen vuoden "seurustelun" jälkeen kävi kuitenkin ilmi, ettei hän ollut mihinkään eroamassa, vaan petti vain miestään ja kulki luonani viikonloppuja. Lisäksi hänellä saattoi olla joku kolmaskin mies.
Pelkkä ero naisesta ei tunnu läheskään yhtä pahalta kuin tällainen julmuus ja ero. Niiden kauheiden valheiden unohtaminen vie todella aikaa.
Lisäksi minusta on tullut tosi varovainen naisten suhteen enkä uskalla ihan helpolla ihastua.