Kun lukee noita ATM:ien kirjoituksia että alle 20-vuotias ja nuorempi nainen on paras, niin nyt sen ymmärtää että ei haluaisikaan olla yhtään nuorempi. Päinvastoin, odotan innolla iän tuomia kokemuksia lisää!
En ole kovin vanha, eli en ehkä paljoa voi puhua. Mutta minusta tuntuu että nyt vasta olen alkanut elämään. Uskon että se vaan paranee mitä lähemmäs menen 30 vuotta, 30v jälkeen vielä parempaa.
20v tai alle: Et osaa vielä kunnolla nauttia elämästä, ajattelet lapsellisesti (toki ihmisestä riippuvaista), rahatilanne usein huono, vaikea saada vakituista työpaikkaa jos ei ole perhefirma, monella vielä koulut kesken, opiskelu monella pakkopullaa josta ei nauti, työelämässä kokee jatkuvasti vähättelyä kun ilmaisee aktiivisesti mielipiteitään, liikkuminen usein hankalaa koska ei ole varaa kunnollisen auton ostamiseen, asuu usein vuokralla jne..
Noin 25-35v: Elämään ihan eri asenne, enemmän kokemusta, usein on jo työkokemusta ellei ole vakituista paikkaa saanut, ihmiset kohtelee jo paremmin iän kuullessaan, jos opiskelee niin yleensä alalla joka oikeasti kiinnostaa ja nauttii opiskelusta, ehkä jo oma asunto tai talo, suunnitelmat enemmän selvillä elämän suhteen, tässä vaiheessa nuoruuden epävarmuutta jo hitusen lähtenyt pois..
Eli miksi haluta olla joku 18vee? :) Muistelin että silloin oli vaan yhtä tasapainottelua koulun, asumisen ja rahan riittämisen kanssa. Ne nuoruuden hullutukset ja bilettämisetkin oli siinä ja siinä. Vasta 20v jälkeen alkoi helpottaa ja tulla järkeä päähän.
En ole kovin vanha, eli en ehkä paljoa voi puhua. Mutta minusta tuntuu että nyt vasta olen alkanut elämään. Uskon että se vaan paranee mitä lähemmäs menen 30 vuotta, 30v jälkeen vielä parempaa.
20v tai alle: Et osaa vielä kunnolla nauttia elämästä, ajattelet lapsellisesti (toki ihmisestä riippuvaista), rahatilanne usein huono, vaikea saada vakituista työpaikkaa jos ei ole perhefirma, monella vielä koulut kesken, opiskelu monella pakkopullaa josta ei nauti, työelämässä kokee jatkuvasti vähättelyä kun ilmaisee aktiivisesti mielipiteitään, liikkuminen usein hankalaa koska ei ole varaa kunnollisen auton ostamiseen, asuu usein vuokralla jne..
Noin 25-35v: Elämään ihan eri asenne, enemmän kokemusta, usein on jo työkokemusta ellei ole vakituista paikkaa saanut, ihmiset kohtelee jo paremmin iän kuullessaan, jos opiskelee niin yleensä alalla joka oikeasti kiinnostaa ja nauttii opiskelusta, ehkä jo oma asunto tai talo, suunnitelmat enemmän selvillä elämän suhteen, tässä vaiheessa nuoruuden epävarmuutta jo hitusen lähtenyt pois..
Eli miksi haluta olla joku 18vee? :) Muistelin että silloin oli vaan yhtä tasapainottelua koulun, asumisen ja rahan riittämisen kanssa. Ne nuoruuden hullutukset ja bilettämisetkin oli siinä ja siinä. Vasta 20v jälkeen alkoi helpottaa ja tulla järkeä päähän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.