Luin juuri kuinka Oriveden ampumatapahtuman vuoksi avataan tällainen kriisichatti lapille ja nuorille. Tuodaan esiin kuinka jokaisen turvana tulisi olla aikuinen, joka osaa kuunneella ja luo turvaa.
Miten on avioerolasten kanssa, kukaan ei ei huomioi, vanhemmat ovat kriisissä.
Tarvittaisiin mitä pikimmin jonkinlainen krrisichatti myös näille, jolla lapsille luotaisiin mahdollisuus keskustella tuntemuksistaan ja saada heille turvallinen olo, sillä vaikka vanhemmat kuinka vakuuttavat mitä he itse ovat niin syvällä omassa itsessään ja omassa kriisissään, jotta tarvitsevat myös kriisicahatin ja turvallisen kuuntelijan ja auttajan, joka ei voi olla mikään uusi suhde.
Kuinka montaa kertaa nämä sekoilevat nuoraet ovat näitä lapsia, jotka vanhempien avioerojen myötä ovat jääneet paitsioon, vanhemmat etsivät omaan kipuun uutta suhdetta, mutta lapselle ei sitten enää olekaan aikaa, sillä lisäksi tulee vielä talousasiat ja monet huoltajat tekevät kahta tai kolmeakin työtä.
Kuinka tarpeellista tässä yhteiskunnassa olisi nyt jo huomata avioerojen ja muutenkin perheiden pahoinvointi ja yrittää auttaa lapsia kun asia on ajankohtainen, vai saammeko jatkossa näitä häirkkönuoria jatkuvasti vain enemmän. Nämö nuoret tuomitaan monesti, mutta monesti syy on meissä aikuissa ja lastemme unohtamisessa.
Miten on avioerolasten kanssa, kukaan ei ei huomioi, vanhemmat ovat kriisissä.
Tarvittaisiin mitä pikimmin jonkinlainen krrisichatti myös näille, jolla lapsille luotaisiin mahdollisuus keskustella tuntemuksistaan ja saada heille turvallinen olo, sillä vaikka vanhemmat kuinka vakuuttavat mitä he itse ovat niin syvällä omassa itsessään ja omassa kriisissään, jotta tarvitsevat myös kriisicahatin ja turvallisen kuuntelijan ja auttajan, joka ei voi olla mikään uusi suhde.
Kuinka montaa kertaa nämä sekoilevat nuoraet ovat näitä lapsia, jotka vanhempien avioerojen myötä ovat jääneet paitsioon, vanhemmat etsivät omaan kipuun uutta suhdetta, mutta lapselle ei sitten enää olekaan aikaa, sillä lisäksi tulee vielä talousasiat ja monet huoltajat tekevät kahta tai kolmeakin työtä.
Kuinka tarpeellista tässä yhteiskunnassa olisi nyt jo huomata avioerojen ja muutenkin perheiden pahoinvointi ja yrittää auttaa lapsia kun asia on ajankohtainen, vai saammeko jatkossa näitä häirkkönuoria jatkuvasti vain enemmän. Nämö nuoret tuomitaan monesti, mutta monesti syy on meissä aikuissa ja lastemme unohtamisessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy kuitenkin muistaa, että suurin osa lasten ja nuorten kriiseistä johtuu muista syistä kuin vanhempien erosta. Ennenkaikkea täytyy muistaa, että vanhempien liiton aikaiset ongelmat kulminoituvat eroon. Vanhempien ero on itseasiassa nuorellekin usein helpotus eikä kriisi. Ja jos ero tai mikä tahansa on lapselle/nuorelle kriisi, apua on kyllä tarjolla.
Hyvä annaleena, sanot että kriisi kulminoituu eroon ja vielä että se on nuorelle helpotus eikä kriisi.
Tämä on juuri käsitys eronneilla vanhemmilla, olen kuitenkin asiasta senverran perillä ihan seurattuani tilanteita, että eronnut ihminen näkee vain oman tilansa ei lastensa tilaa ja tulevaisuutta.
Lapset elävät suuressa pelossa ja puhun nyt pienemmistä lapsista, jotka eivät vielä tässä tilanteesa oikein tiedä asioita eikä heille kerrota, mutta lapsi kasvaa ja alkaakin kuunnella ja muistaa tapahtumia. Hän tekee niistä omia johtopäätöksiä, jotka ovat monesti vääriä, mutta lapselle aivan hirveitä uhkia. Lapsi kätkee sisälleen asioita, joita sitten uskaltaa kertoa jossakin luottamansa ihmisen luona tai tulee vahingossa sanoneeksi.
Tällaisia kertomuksia olen kuullut ja niistä tulee esille lapsen suunnaton paha olo ja pelko, he yrittävät olla vanhemmilleen hirvittävän lojaaleja eli ylikilttejä. Esimerkiksi pyyhkivät keittiön pöydän heti puhtaaksi jos vähänkin sanot siitä, laittavat astiat koneisiin ja yrittävät pestä jopa likaisiksi menneitä vaatteitaan salassa.
Murrosikäisen toiminta voikin olla jo toisenlaista, hän viihtyy muualla suurimman osan aikaa sehän on hyvä eronneelle ja uuteen suhteeseen menneelle äidille tai isälle, mutta onkohan sittenkään. Lapsi pakenee kotia, jossa ei ole tilaa hänelle, sitten voi tulla esiin eriliaisia jengejä joihin liittyy, tämä on vain tapa tuoda esiin pahaa oloaan. Eräällekin pojalle tuli varastelua ym, vaikka mitään uutta suhdetta äidillä ei ollut.
No sitten on se koulunkäynti, jääkö lapsen koulutuksen varat eron alle, oletteko ajatelleet miten lapsen tulevaisuus hoidetaan, varsin usein uusioperheen lapset laitetaan ulos kodistaan omaan asuntoonsa heti 18- vuotta täytettyään, ei siinä lapselle jää paljon vaihtoehtoja kuin mennä etsimään työpaikkaa, koulutus jää hyvin vähäiseksi.
Pyydänkin teitä miettimään niitä todellisia asioita, eikä uskomaan ja luulottemaan, että kun itselläsi on nyt hyvä, niin onko todella lapsellani.
Toivon hartaasti, että se lapsen elämä merkitsee niin paljon, että se oman elämän elämättömän elämän ja uuden kumppanin etsintä ei vie lapsen mahdollisuutta koulutukseen, tasapainoiseen elämään.
Toivon hartaasti, että jaksatte viedä lastanne eteenpäin ja voitte hieman tinkiä siitä omasta mitä sitten olettekaan erollanne hakenut, Monesti kuulee, että elämätön elämä, seksi, tai milloin mikäkin.
Olisihan tässä varmasti melkein jokaisella ollut syitä lähteä luikkimaan vastuuta pakoon, elämätöntä elämää etsimään, on ollut myös niitä viileitä jaksoja liitossa. Toisen ei ole osallistunut kotihommiin, vaikka molemmat ovat tehneet ihan samalla tavalla työpäivää muualla.
Tuli esiin noiden lasten kuuntelussa myös se, että vaikka siellä kodissa oliskin ollut riitoja, se ei ollut heitä niinkään haitannut, kuin nyt se että omat vanhemmat eivät ole samassa kodissa, lapset itkee ikäväänsä ja pahaa oloaan vuoteissaan, kesken unien huutelevat peloissaan.
Kun tämän kuulee ne sanat unessa olevan lapsen kirkaisuina panee kyllä hirveästi miettimään, mitä te heidän omat vanhempanne oikein kuulette ja näette. Satuttaako teitä enää mikään, oletteko paatuneet kaikesta.
Täällä kun aina joku parahtaa ja alkaa moitiimaan näitä kirjoituksia laitan selvennykseski, että on toki olemassa onnistuneitakin eroja, ilman hirvittävän suuri lapsien kärsimyksiä, toki aina lapsi aikuisena miettii asioita ja ymmärrätte kyllä, että he saavat selville varmasti eronne syyt, se mitä ne ovat olelt tekee tälle nuorelle aikuisellikin monesti varsin kipeää. Joten ei tähän tarvitse lähteä kenenkään keskustelenaam, kunhan otatte ne lapsenne turvaanne ja suotte heille mahdollisuuden tulevaisuuteen, ohjaatte koulutukseeen ja tuette heitä siinä, sillä ilman vanhempien tukea lapsi jää auttamattomasti jalkoihin nyky-yhteiskunnassa.
Kuunnellaan myös vanhempia, etenkin äitiä, jotka yleensä ovat lähivanhempia. Vaikka ero olisi ollut täysin välttämätön, niin silloinkaan se harvemmin on helppo. Ellei ole erottu yhteisellä päätöksellä, jota harvemmin on tehty, niin eron on vaikeampi. Pitäisi ymmärtää, ettei etenkään äidin energia välttämättä riitä kaikkeen samanaikaisesti. Eron läpikäymiseen, sen käytännön järjestelyihin, omaan palkkatyöhönsä jne. Mutta aika tasoittaa.
Suurrta ellei suurinta osaa avioerolapsista huomioidaan eron jälkeen vielä enemmän kuin liiton aikana. Apua lapsille ja nuorille saa myös niin liiton aikana kuin sen jälkeen.
Niin, millä tavalla huomioidaan, sillä on suuri merkitys asiassa.