Hei,
olen tässä pohtinut mikä on pitkän parisuhteen salaisuus? Tuntuu että "vanhoilla" ihmisillä suhteet kestävät koko elämänajan. On uskomattoman hienoa seurata mm.naapureina ja lähipiirissä tällaisia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä sanomattoman kauan. Onko tämän päivän vaatimukset liian korkeat toisillemme ja kynnyt toisaalta liian helppo "vaihtaa parempaan"?
olen tässä pohtinut mikä on pitkän parisuhteen salaisuus? Tuntuu että "vanhoilla" ihmisillä suhteet kestävät koko elämänajan. On uskomattoman hienoa seurata mm.naapureina ja lähipiirissä tällaisia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä sanomattoman kauan. Onko tämän päivän vaatimukset liian korkeat toisillemme ja kynnyt toisaalta liian helppo "vaihtaa parempaan"?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suhteet ovat tänä päivänä kertakäyttö kamaa. Liian korkeat odotukset toisesta ja kypsymättömyys selvittää ongelmat suhteessa.
Uskon että jokaisella pariskunnalla on "se juttu" minkätakia suhde toimii ja haluaa olla sen ihmisen kanssa. Mutta se tahto olla toisen kanssa ja selvittää ongelmat ja luopua jostakin omista itsekkäisistä asioista ts. joustaa. Tietysti se klisee: rakkkaus.
Itse veikkaan että ketutusta ja omia sekä toisen mokia pitäisi jaksaa parikin vuotta, jotkut on jaksaneet kymmenenkin. Vastamäkeä seurannee se myötäinenkin jossain vaiheessa. Hankaluuksiinhan suhteet kaatuu, jos hankaluuksia ei tulisi niin eihän yhdessä pysyminen olisi temppu eikä mikään. Mutta kun aina tulee, jos ei pahempaa niin sitten se että on vaan vähän tylsää ....
"Itse veikkaan että ketutusta ja omia sekä toisen mokia pitäisi jaksaa parikin vuotta, jotkut on jaksaneet kymmenenkin."
Minä olen päättänyt vetää vanhan kaavan mukaan kuolemaan asti. Varsinainen velvollisuus pitää homma kasassa on niin kauan, kuin lapset asuvat kotona. Mutta kun ketutuksen syy ei ole siipassa vaan elämässä yleensä, miten se ero helpottaisi.
"Vastamäkeä seurannee se myötäinenkin jossain vaiheessa."
Mihin tämä uskomus perustuu?
Perustuu kokemukseen. Ja varsinkin jos puhutaan siitä yleisestä ketutuksesta jonka syy ei ole siipassa. Ei se elämä nyt kokoajan niin hemmetin kurjaa voi olla.
Ja tarkoitin tuolla että niitä ketutuksia pitää jaksaa niin kauan kunnes lakkaa ketuttamasta. Jos nyt oikeasti kuolemaan saakka ketuttaa niin sitten on varmaan jo syytä arvioida tilanne uusiksi....
Kahden itsekkääksi kasvatetun ( kasvaneen ) yksilön yhteen sopivuus on vaativa haaste.
Siinä helposti toinen, tai molemmat, kokevat tulleensa alistetuksi ja jatko on vaikeaa.
Tuo siis havaintona nuoremmasta päästä.
Minun ikäluokalla istuvat usein roolimallit tiukassa ja pitemmän päälle ne aiheuttavat ristiriitoja.
Joskus myös alkoholisoituminen.
Viimeisinä vuosikymmeneninä korostunut kilpailuhenkisyys ja "toisten aivoilla ajattelu" aiheuttavat ristiriitoihin johtavia paineita.
Myös korostunut feminismi "kaikki tasan tai minulle vähän enemmän" periaatteineen.
Jne.
Omalta kohdaltamme olen aikaisemminkin maininnut myönteisinä asioina yhteisen, köyhän työläistaustan.
Saman suuntaiset yhteiskuntapoliittiset näkemykset.
Samat periaatteet suhteessa raha-asioihin ja lasten kasvatukseen.
Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun.
Paineen ja epämukavuudenkyky.
Koskaan emme ole menneet henkilökohtaisuuksiin moitemielessä. Tekemisistä tai niiden jättämisistä on ollut sanomista.
Olemme myös mukautuneet "elintoimintojen" muutoksiin.
En enää uhoa, että "takuu työ ja uusinnat ilmaisia" mutta, vaimon kiinnostuksen myötävaikutuksella, yhteiselo toimii.
Joidenkin ikäreiden vastaväitteistä huolimatta, sekin on oleellinen osa elämäämme.
Ehdottomat luottamukset yms. on itsestään selvää kauraa.
Ehkä yhtenä oleellisimpana yhteen mennessämme olimme realisteja.
Ei ollut mitään utopistista huumaa vaan sanomattakin tiesimme arkipäivän olevan vastassa.
Rakkaus
-tätäkin täytyy ruokkia koko ajan. Ei saa unohtaa koskettaa, hoivata tai pitää toista itsestään selvänä
Kunnioitus
-arvostaa toista ja mielipiteitään, kuunnella ja antaa toiselle myös omaa tilaa olla
Luottamus
-antaa toisella vapauden mennä, harrastaa ja pitää minänsä kuin ennen seurustelua
Huumori
"se kenen kanssa naurat sitä myös rakastat"
Itekin nyt kun rakkaani löysin haluaisin pitää hänestä kiinni sinne elämämme vanhoille päiville asti :) Oon kyllä valmis tekemään mitä vaan, jotta tää säilyy. Mutta se, että voiko rakkaus vaan yksinkertaisesti kadota jossain vaiheessa on varmaan sellainen ongelma, jolle ei voi mitään tehdä. Mun sydän kyllä särkyy, jos noin käy.
Rehellisyys ja kotitöiden jakaminen puoliksi. Jos ei luota toiseen niin ei parisuhde ole hyvällä pohjalla