Olemme mieheni kanssa olleet nelisen vuotta yhdessä. PAri viikkoa sitten hän ilmoitti ettei enää voi hyvin ja haluaa erota. Ei kuulemma oikein rakasta minua enää, lähinnä pitää minua kuulemma ystävänään. Meillä 2 yhteistä lasta, 2v4kk ja 6kk. Olen ihan ymmälläni, tämä tuli todella puskista. Olen toki tiennyt, ettei tässä tällä hetkellä ihan ruusuilla tanssita, mutta minä olen ajatellut sen johtuvan tästä elämäntilanteesta ja olen luottanut yhteiseen tulevaisuutteemme. Nyt tuntuu, että yhtäkkiä elämältä on pudonnut pohja pois. Onko vatsaavan kokeineita..? Olisin halukas kuulemaan kuinka asiat jatkuneet, oletteko päätyneet eroon, vai onko vaikeuksista selvitty? Minä olen ilman muuta ollut sitä mieltä koko ajan, että tuo on minun mieheni niin hyvässä kuin pahasakin ja olen päättänyt häntä rakastaa
Toista naista ei kuvioissa ole..
Toista naista ei kuvioissa ole..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taitaa miehellä olla toinen nainen..ei pienten lasten luota lähdetä noin vain kun ei enää huvita, syyt ovat yleensä siinä että joku toinen on löytynyt. Et ehkä ole huomannut mitään kun olet pienen vauvan äiti. Sori. Koita saada mies juttelemaan kanssasi jonnekin, vaikka kaveriporukan hyvän ystäväpariskunnan kanssa voi omaa suhdetta pohtia ja koittaa löytää keinoja pelastaa suhde. Jos mies ei tätä halua, et voi oikein tehdä muuta kuin päästää hänet lähtemään..
Ehkä se pikkulapsiarki koitti miehellesi liian nuorena? Muutenkin aika nopsaan teitte lapsia. Nelisen vuotta yhdessä ja vanhempi 2v4kk, eli vuoden verran kimpassa ja sitten paksuksi?
Vaan turha sitä on enää märehtiä. Valinnat on tehty ja niiden kanssa on elettävä. Jaksuja sinne kovasti. Yksin lasten kanssa on rankempaa, millä tahansa tapaamiskaavalla menettekin.
Joo, no eipä tässä nyt märehtiminen auta. Tuntuu vaan jotenkin käsittämättömältä kuinka nopeasti voi elämältä pudota pohja pois.
Ymmärrän miestäni, että paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Toki voi olla ymmällään, että tätäkö minä nyt sitten muka haluan loppuelämältäni. Jotenkin sitä vain toivoisi, että saisi yrittämään täysillä vielä.. Mutta miehen valinta, siihen en voi vaikuttaa. Toivottavasti kaikki ollaan vielä joskus onnellisia kaikki.
Ajattelin vain, että onko muilla vastaavia kokemuksia ja kenties niistä päästy yli. Pariterapiaan ollaan jonossa joka tapauksessa vaikka eroaisimme. Toivottavasti siitä on apua tulevaisuuden kannalta..
Vastaavia tarinoita on enemmän kuin kuvitteletkaan...ikävä kyllä. Terapiasta on hyötyä, olette yhdessä tai ette. Voitte löytää ne juurisyyt tilanteeseen, mutta ennenkaikkea löydätte apua yhteisen sävelen löytämiseen, jotta saatte arjen pyörimään myös erossa. Ehkä perheneuvoja voisi olla vielä parempi osoite ottaen huomioon tämän eron tässä.
Osa näistä pääsee yli ja palaa takaisin yhteen, osa ei.
Aika heppoisin perustein nykyään erotaan, ensin tehdään lapset ja sitten ero, jonkinlaista vastuuta pitäis ihmisellä olla!
Moni mies lähtee tuossa vaiheessa. Minunkin lähti kun lapseni oli isomman lapsesi ikäineni. Synnytttänyt nainen ei jaksa laittaa itseään niin paljon ja on väsynyt valvomisesta. Minulle selitettiin, että mies irtaantui meistä sen vuoksi, että ei kyennyt ottamaan paikkaansa perheessä vauvan tultua. Vauvan ja äidin side on niin vahva. Aikuistumaton mies lähtee tässä vaiheessa. Ehkä tuo toinen lapsenne oli vain yritys korjata suhdetta, joka jo oli mennyt. Sinä tuskin olet tehnyt mitään väärää. Mies ei vaan osannut sopeutua ja löytää paikkaansa.
Näin kai se on. Mutta miksi ihmeessä miehet sitten tekevät uudestaan niitä lapsia sen uuden naisen kanssa? Luuleeko ne, että se olisi jotenkin erilaista ja parempaa toisella kerralla? Samat kakkavaipat ja yövalvomiset ne on.. Miksi miehet eivät opi?
Miksi ihmiset ei osaa hoitaa ehkäisyään?
"Haluaa erota" eikö ole jo lähtenyt vai siinäkö vielä vieressä nyhrää?
Vai oikein ilmoitti että, ei rakasta enää???? Ei miehet noin sano koskaan oikeasti!
Ei ole merkitystä miten muut ovat eron kokeneet, vaan sillä miten itse jatkat ainoaa elääsi! "Hautaa miehesi" eli tee todellinen ja oikeasti rehellinen muistokirjoitus kehuineen ja haittoineen ja jatka uutta polkua eteenpäin...irtaannu suhteesta!
Toi on kyllä oikeasti hyvin yksinkertaisen tai tyhmän ihmisen ajattelua ja toimintatapa!
Yleistää tuolla tavalla, meillä mies sanoi lähes juuri noin ja siitä lähti meidän syvällisempi keskustelu suhteestamme.
Nopea periksiantaminen ei johda tulevaisuudessakaan yhtään minnekään vaan samanlaisia hetken kestäviä suhteita ja onneton loppuelämä.
Kyllä minä olen ainakin sen verran sitkeää sorttia, että haluaisin ilman muuta katsoa tämän loppuun asti kuinka tässä käy. Edelleen siis elämme arkeamme kuten ennenkin, mies ei ole tehnyt vielä päätöstään haluaako todella meidän eroavan vai haluaako hän yrittää vielä meidän suhteemme eteen kanssani. Minä ainakin uskon yhteiseen tulevaisuuteemme, mutta se on eri asia jaksaako mies yrittää kestää ja etsiä rakkautta minuun vai valitseeko sinkkuelämän ja juoksee huuman ja kipinän perässä.. Välillä tämä tilanne on todellla rankka kun itsellä vahvasti ntunteita toista kohtaan.. Yritän kuitenkin antaa miehelleni aikaa miettiä ratkaisuaan..