Ollaan oltu vaimoni kanssa yhdessä n.kymmenen vuotta. Arki on aina sujunut melko hyvin ja riideltyäkään ei olla paljoa.. Lapsia on tullut kolme kpl vuosien aikana. Eli kaikki on ollut suht hyvin, muuten mutta läheisyys ja seksi(vaimoni ei koskaan ole ollut kauhean seksuualinen, ei aikaisemmissakaan suhteissa) on vuosien mittaan kuihtunut, mutta sitä on kuitenkin ollut. Asiasta ollaan monen monta kertaa puhuttu ja yritetty korjata asiaa, mutta mikään ei ole koskaan muuttunut, koska mitään ei olla kunnolla tehty asian eteen(pätee myös minuun, ehkä enemmänkin). Viimeksi pari kuukautta sitten puhuttiin yhteis tuumin asumuserosta, jota kummatkin kannatti.
Nyt viikko sitten tapahtui sellainen kuvio, että vaimoni oli baarissa ihastunut johonkin mieheen. Mitään fyysistä ei ollut tapahtunut(tanssia ja suutelua), mutta ihastus oli suuri. Hän kertoi minulle päivän päästä tapahtuneesta, eli lähes heti, mikä oli hyvä asia. Päivän ajan ne ehti viestittelemään (paljon) minulta salaa Itselleni heräsi tietysti tunteet siinä vaiheessa pintaan ja rukoilin, että unohtaa sen miehen ja me aletaan yrittämään korjata asiaa ammatti avun kanssa. Se ei kuitenkaan käynyt vaan päätös erosta tuli eteen. Hänen mielestä ei ole enään kunnolla tuntenut minua kohtaan vuioteen/pariin. Itse tietysti ajattelin että syyt olisivat vain lähikuukausilta ja ajalta ja että asiat voitais yrittää korjata, mutta ei niin ei. Itse olen kyllä kans miettinyt pitkän aikaa, että ero olisi hyvä asia, mut kun se sattuu kohdalle ja vielä tällä tavalla, niin sitä jotenkin asettuu uhrin rooliin ja ruinaa toista jäämään, vaikka toisaalta miettinyt ihan samoja asioita jo pitkään.
Eropaperit lähtee huomena ja pankkiasioita aletaan huomenna ajamaan eteenpäin. viikon olen tässä pohtinu pääni puhki ja valvonut yöni,rintaan sattuu, ku tuntuu niin pahalta kunnes eilen luin tuosta yhdestä viestiketjusta, miten yksi nainen valaisi asiaa, jossa kertoi näkökulman jättäjä naisen näkövinkkelistä(siinä täysin samanlainen tarina taustalla läheisyyden ja seksin saralta), niin en tiedä mitä siinä tapahtui, mutta jotenkin huomasin, että siellä taustalla taitaa se suurempi "rikollinen" olla minä itse. Eli jotenki vaan tajusin sen eron syyn ja sen että meillä ei varmaan olisi ollut mitään muuta konstia erota, kuin tulee joku tällainen super kriisi. Jotenkin yhtäkkiä tajusin ne kaikki asiat missä olisin helpolla voinut olla parempi ja huomioivampi mies vaimolleni. Toi asia vaan teki yhtäkkiä oloni paljon paljon helpommaksi ja se raskas rinta keveni heti
Tähän tilanteeseen sillä ei ole mitään vaikutusta, sillä vaimoni on eroamassa minusta ja haluaa tutustua siihen uuteen ihastukseen, mut itselleni se toi ainakin toistaiseksi todella helpottavan fiiliksen ja nukuin ihan hyvän yönkin.
Paljon tulee vielä varmaan ****** fiilistä, kun tätä eroa viedään eteenpäin(pankki, ero, huoltajuudet), mutta ainakin toistaiseksi teki helvetin hyvää myntää, että itse on ollut kans tosi törppö ja mokannut jo vuosien aikoina. Jotenki loppu sellainen katkera olo sitä kohtaan, että toinen olisi pettäjä ja perheenrikkoja. Nyt ajattelen sitä asiaa toisin ja toivonkin, että tämä oivallus tekisi erostani edes jonkun verran helpompaa.
Osaatteko sanoa, että miten kauan eronne on ahdistaneet teitä miten ootte siitä selvinny?
Onko minulla mitään tsäänssiä selvitä tästä helpolla kertomani perusteella?
Nyt viikko sitten tapahtui sellainen kuvio, että vaimoni oli baarissa ihastunut johonkin mieheen. Mitään fyysistä ei ollut tapahtunut(tanssia ja suutelua), mutta ihastus oli suuri. Hän kertoi minulle päivän päästä tapahtuneesta, eli lähes heti, mikä oli hyvä asia. Päivän ajan ne ehti viestittelemään (paljon) minulta salaa Itselleni heräsi tietysti tunteet siinä vaiheessa pintaan ja rukoilin, että unohtaa sen miehen ja me aletaan yrittämään korjata asiaa ammatti avun kanssa. Se ei kuitenkaan käynyt vaan päätös erosta tuli eteen. Hänen mielestä ei ole enään kunnolla tuntenut minua kohtaan vuioteen/pariin. Itse tietysti ajattelin että syyt olisivat vain lähikuukausilta ja ajalta ja että asiat voitais yrittää korjata, mutta ei niin ei. Itse olen kyllä kans miettinyt pitkän aikaa, että ero olisi hyvä asia, mut kun se sattuu kohdalle ja vielä tällä tavalla, niin sitä jotenkin asettuu uhrin rooliin ja ruinaa toista jäämään, vaikka toisaalta miettinyt ihan samoja asioita jo pitkään.
Eropaperit lähtee huomena ja pankkiasioita aletaan huomenna ajamaan eteenpäin. viikon olen tässä pohtinu pääni puhki ja valvonut yöni,rintaan sattuu, ku tuntuu niin pahalta kunnes eilen luin tuosta yhdestä viestiketjusta, miten yksi nainen valaisi asiaa, jossa kertoi näkökulman jättäjä naisen näkövinkkelistä(siinä täysin samanlainen tarina taustalla läheisyyden ja seksin saralta), niin en tiedä mitä siinä tapahtui, mutta jotenkin huomasin, että siellä taustalla taitaa se suurempi "rikollinen" olla minä itse. Eli jotenki vaan tajusin sen eron syyn ja sen että meillä ei varmaan olisi ollut mitään muuta konstia erota, kuin tulee joku tällainen super kriisi. Jotenkin yhtäkkiä tajusin ne kaikki asiat missä olisin helpolla voinut olla parempi ja huomioivampi mies vaimolleni. Toi asia vaan teki yhtäkkiä oloni paljon paljon helpommaksi ja se raskas rinta keveni heti
Tähän tilanteeseen sillä ei ole mitään vaikutusta, sillä vaimoni on eroamassa minusta ja haluaa tutustua siihen uuteen ihastukseen, mut itselleni se toi ainakin toistaiseksi todella helpottavan fiiliksen ja nukuin ihan hyvän yönkin.
Paljon tulee vielä varmaan ****** fiilistä, kun tätä eroa viedään eteenpäin(pankki, ero, huoltajuudet), mutta ainakin toistaiseksi teki helvetin hyvää myntää, että itse on ollut kans tosi törppö ja mokannut jo vuosien aikoina. Jotenki loppu sellainen katkera olo sitä kohtaan, että toinen olisi pettäjä ja perheenrikkoja. Nyt ajattelen sitä asiaa toisin ja toivonkin, että tämä oivallus tekisi erostani edes jonkun verran helpompaa.
Osaatteko sanoa, että miten kauan eronne on ahdistaneet teitä miten ootte siitä selvinny?
Onko minulla mitään tsäänssiä selvitä tästä helpolla kertomani perusteella?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, helppoa eroa EI OLE olemassakaan.
Asia tosin helpottuu jos lapset ovat jo aikuisia ja selviteltävää ei ole suuremmasti.
Oma asenteesi uutta elämäntilannetta kohtaan voit pohtia ja yrittää asennoitua siihen avoimin mielin.
Ei maailma hajoa vaikka ero tuleekin.
Kysymykseesi klassinen vastaus= aika näyttää...
Puolisosi on ystävä tämänkin jälkeen.
Joudutte olemaan hyvin paljon tekemisissä erosta huolimatta kun on yhteisiä lapsia, yhteisiä lastenlapsia jne.
Perhejuhlat ovat yhteisiä tapahtumia eronkin jälkeen.
Jäin miettimään josko vaimollasi on ns.ikäkriisi.
Se kun ei ole mikään harvinaisuus.
Hetken huumaa ja hups, herätys, mitä onkaan tullut toilailtua!
Siinäpä onkin sitten kasvun paikka jos se rakas puoliso pitäisi saada lepyteltyä ja saada elämä järjestykseen.
Aina se ei onnistu ja siinäpä sitten onkin uuden murheen paikka.
Olemme me ihmiset kummallisia, jos itseasiassa elämä on tasapainoista ,tasaista arkista aherrusta niin sitäpä pitääkin "hämmentää".
Sillä tavalla on takuuvarmasti haasteita edessä.
Pidä puoles erossa ja sovi kaikki virallisesti.
Tuo kuuluu jätetyllä asiaan että syyllistää itsensä mutta se menee ohi.
Voit muuten olla varma että se suhde ei tule kestämään mutta suosittelen
ettet mene enään takas vaikka mimmi tulis sitä tulevaisuudessa kysynään.
Kerran poikki aina poikki on vaan totuus näissä tapauksissa.
Tsemiä kyllä selviät kun töitä vaan riittää ja et sorru ryyppäämään isommalti.
Maailma on täys naisia ja kun aikaa laitetaan uus ehompi on kainalossa.
Kyllästyin tosiaankin tohon mulkkuun kun voitin lotossa 3miljoonaa euroa