yhteinen aika.Kiinnostunut ainoastaan urheilusta mitä katsoo kaiken mahdollisen vapaa-aikansa.Olen tosi loukkaantunut tälläsestä.En koe olevani onnellinen tässä suhteessa.Ei ole yhteisiä lapsia.Pari vuotta oltu yhdessä ja 1½v kihloissa.Yhteen muutettiin melkein samantien.Mies tuntuu olevan muutenkin tosi lapsellinen; aina maksaa oman osuutensa vuokrasta myöhässä, pelaa jotain jääkiekko pelejä siis 31v ikäinen.Mitään touhua makkarissa ei ole ollut valovuosiin.Onpa valoisa yhteinen tulevaisuus...just tänään olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta ja niin valmis jatkamaan elämää ilman tätä.Sanokaas vaan onko jotain syytä olla tässä ja elää näin? (olen 32v nainen).Haluan ehdottomasti parisuhteen, jossa vietetään yhteistä aikaa, samanlaiset kiinnostuksen kohteet, miehellä perusasiat kunnossa ja tulee omillaan toimeen...nyt vain minä se joka tulee omillaan toimeen ja toinen ei...
Miestä ei kiinnosta
huhheijaa2
12656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toisaalta vaikea sanoa, koska teillä ei loppujen lopuksi ole suuria yksittäisiä ongelmia. Tosin kaikki romantiikka tuntuu kuolleen eikä teillä ole seksielämääkään enää ettekä vietä aikaa yhdessä. Minkälainen parisuhde se sitten on...? Tietenkin olisi hienoa löytää joku joka hakee suhteelta samoja asioita, mutta tosiasia on se, että etsimääsi miestä voi olla vaikea löytää. Silti saattaisi olla parempi ilman suhdetta kuin tuonkaltaisessa suhteessa, jossa et ole onnellinen ja josta et saa mitään irti. Kuulostat siltä, että olet päästänyt jo irti ja olen oikeastaan sitä mieltä, että parempi niin.
mun kanssa mä veisin sut makuuhuoneeseen vähän väliä. tai ainakin joka toinen päivä. Ja henkailisin sun kaa muutenkin paljon.
Normaalia suhteen arkipäiväistymistä kai, tosi yleistä miehille.. Ei sille oikein mitään voi, jos tuo on koko ajan jatkuvaa. Ite ajattelen niin, että jos mies pelailee esimerkiksi jotain peliä (eikä se katso ikää, itsekin 32 vuotiaan miehen emäntä) niin ei se jatku kuitenkaan loppuelämäämme. Mieluummin niin, kuin että ramppaisi baareissa koko ajan. Mutta vaadin kyllä yhteistäkin aikaa, ja sitä saan, mutta vähemmän kuin alkuaikoina. Yhteisen reissun voisit sinäki yrittää järjestää, sellaisen missä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaksisteen jotain kivaa..? Luuletko että se onnistuisi? Onko teillä yhtään hellyyttä? Mitä sinä sitten haluaisit suhteenne tulevaisuudelta?
Millainen nainen olet? Onko lyhyt poikatukka? Meikitön naama? Vähän pullukka? Persjalkaisuutta? Kannattaa kurkata pornosivuille millaisista naisista mies kiihottuu ja yrittää olla edes hiukan nätti, jotta saat sitä seksiä. Nykyään miehelle riittää sooloseksi koneella ja muija on pelkkä kämppis. Mielestäni jääkiekko on lapsellista ja kertoo ihmisestä jo paljon. Urheiluhullut ovat muutenkin hiukan yksitoikkoisia ihmisiä eikä ne siitä mikskään muutu.
Ja muistakaa akat se, että olemme viimeiset 10 vuotta odottaneet Diablo III - peliä, joten yksi v*tun 1½v suhde ei merkitse siinä kohtaa yhtään mitään
"Kiinnostunut ainoastaan urheilusta mitä katsoo kaiken mahdollisen vapaa-aikansa."
Se on hänen asiansa.
"Olen tosi loukkaantunut tälläsestä."
Loukkaantuminen on moraalisesti väärä reaktio, jos toinen ei ole halunnut satuttaa.
"En koe olevani onnellinen tässä suhteessa. Ei ole yhteisiä lapsia."
Helppo juttu sitten. Eroa hyvällä omallatunnolla ja ilman katkeruutta.
Just joo,
"Loukkaantuminen on moraalisesti väärä teko.."
Mitähän eroa ihmismielen kokemuksellisuudella ja moraalilla on toistensa kanssa? Moraalia on puhtaasti käytännön asia. Tunne abstrakti reaktio ihmismielessä.
"Eroa hyvällä omallatunnolla ja ilman katkeruutta".
Taidat olla just noita sohvaperunoita joiden mielestä emäntä on pelkästään hidaste kisakaudella. Ookko ikinä tuntenut mitään toista ihmistä kohtaan? Ihan uteliaisuuttani kysyn, sen verran simppelille tuntui maailmankatsomuksesi...
Voisit siteerata vähän tarkemmin. Joka tapauksessa tarkennan minäkin, että on väärin ilmaista suuttumuksensa puolisolle, jos tämä ei ole tehnyt mitään väärää. Se, ettei puoliso miellytä, ei ole oikeutettu suuttumuksen aihe.
Meillä on puolisoon nähden valinnan oikeus mutta ei manipuloinnin ja pakottamisen oikeutta.
Ei ole manipuloinnin eikä pakottamisen oikeutta mutta millainen suhde ja elämä se on jos ei saa osoittaa pettymyksiään, odotuksiaan, turhautumista ja suuttumustaan toista kohtaan, koska se ei oikein ja on ehkä hiukan kohtuutonta?
Toki yhteiselo on miellyttävämpää kuin ei huudeta toisille, mutta omien tunteidensa näyttöä ei missään mielessä voi pitää moraalikysymyksenä. Jos on suru siitä ettei puoliso ole hellä, eikö siitä muka saa puhua ja sitä vaatia elämäänsä? Sillä loppujen lopuksi; kaikki kommunikaatio tähtää juuri tilanteiden ja käytösmallien muuttamiseen. Jos siis puhutaan esim. perheen kehityskeskusteluista.
Itse elin peräti 13 vaikeaa vuotta parisuhteessa jossa minulla ei ollut lupa keskustella ongelmista, en saanut toivoa mitään enkä vaatia mitään muutoksia koska toisen piti saada olla just sellainen kuin hän oli. Siitä viis että minunkin olisi pitänyt saada olla juuri sellainen kuin olin ja minulla oli omat tarpeet joita toinen kieltäytyi täyttämästä koska ei vain tuntunut siltä. Siitä tulikin ex, ja oli elämäni parhain päätös.
Kun löysin nykyiseni, minun oli tosi vaikea olla avoin, kertoa tunteistani, niistä huonoistakin koska minut oli syyllistetty piinallisen pitkälle siihen ajatukseen että negatiivisten tunteiden ilmaisemin on pahasta. Nyt sekin ongelma on ratkaistu mutta vieläkin piippaa päässä kun joku syyllistäen antaa ohjenuoraksi sen että on moraalisesti väärin osoittaa tunteita kuten loukkaantuminen, viha ja suuttumus, jos toinen ei ole tarkoittanut. Kun ei se tunnereaktio ole sidoksissa käytännölliseen valintatilanteeseen. Ei kukaan mieti: hmmm. suutunko vai en. tai ei ainakaan minun maailmassani.
Ihan sylettää sekin kun siskonpoikaa koulitaan jo 4 vuotiaana kiukkupuuskassa menemään peilin eteen katsomaan rumaa naamaansa. Annetaan selkeä malli siitä että pahaa mieltä ei saa purkaa pois. Siinä meillä näitä tulevaisuuden itsemurhatilastoja rakennellaan silmät hyväntahtoisesti sydämmillä...
"Itse elin peräti 13 vaikeaa vuotta parisuhteessa jossa minulla ei ollut lupa keskustella ongelmista, en saanut toivoa mitään enkä vaatia mitään muutoksia koska toisen piti saada olla just sellainen kuin hän oli."
Keskustella saa tietysti, mutta muutoksia ei saa vaatia ja toisen pitää tietysti saada olla oma itsensä.
Kenen vika se on, jos elit 13 vuotta ahdistavassa parisuhteessa?
"Ei kukaan mieti: hmmm. suutunko vai en. tai ei ainakaan minun maailmassani."
Tunteille ei voi mitään, mutta käyttäytymiselle voi. Jokaisen ihmisen pitää kontrolloida impulssejaan. Joskus kuohahtaa yli, ja silloin pyydetään anteeksi.
Vastaavasti toinen voi sitten päättää, haluaako jatkaa kiukkupussin kanssa.
"Annetaan selkeä malli siitä että pahaa mieltä ei saa purkaa pois."
Saa purkaa, jos osaa. Mutta hyökkäys viatonta osapuolta vastaan ei ole asiallista suhteen hoitoa. Jos sanoo, että minä loukkaannun, koska sinä olet sinä ja sinun pitää muuttua, jotta minun olisi parempi olla, kyse on pahemmanlaatuisesta manipuloinnista.
Kompromisseja voi yrittää etsiä mutta silloin kannattaa olla rauhallisemmalla tuulella.
Miksi sitten olet miehen kanssa jolla ei sinun kanssa ole mitään tekemistä?
Sinä tiedät aivan tarkkaan mitä haluat parisuhteelta ja olisist valmis panostamaan siihen. Kuitenkin olet huolellisesti valinnut aivan erilaisen miehen. Jatkat vain hänen kanssaan ja haukut häntä selän takana!
Ei ole oikein reilua.
Lukijan on hyvin vaikeaa ymmärtää miksi sinä valitat.
Eiks me aleta jo seurustelee?