Olen särkenyt sydämmeni niin monta kertaa etten edes muista. Ensimmäisen kerran 2007, kun minut jätettiin, seuraavan kerran vuoden myöhemmin sama tilanne ja sitten kaksvuotta myöhemmin sama tilanne ja nyt ollut pitkään yksin kunnes eteeni sattui mies jälleen kehen ihastuin. Ja nyt taas menneisyys toistaa itseään, ja minut jätettiin. Olo on niin paska että tuntuu että sydän halkeaa.
En tiedä enään mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö lopettaa miesten iskeminen kokonaan, ja olla yksin. Sitten ei saisi mitään, mutta säästyisi kaikelta paskalta. Toisaalta haaveilen miehestä lapsista ja perheestä,mutta en vaan jaksa uskoa enään.
Miksi kumppanin löytäminen on tehty niin helvetin vaikeaksi joillekkin ihmisille.
Jos joskus satut kohtaamaan jonkun kuka kiinnostaa, niin sitä toista ei varmasti kiinnosta-ja toisinpäin :/
En tiedä enään mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö lopettaa miesten iskeminen kokonaan, ja olla yksin. Sitten ei saisi mitään, mutta säästyisi kaikelta paskalta. Toisaalta haaveilen miehestä lapsista ja perheestä,mutta en vaan jaksa uskoa enään.
Miksi kumppanin löytäminen on tehty niin helvetin vaikeaksi joillekkin ihmisille.
Jos joskus satut kohtaamaan jonkun kuka kiinnostaa, niin sitä toista ei varmasti kiinnosta-ja toisinpäin :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarinasi kuulostaa samalta kuin itselläni. Tapasin pitkän ajan sinkkuilun jälkeen miehen ja luulin hänen olevan se oikea. Yhtäkkiä ilman syytä hän jätti minut. En tiedä enään pystynkö sitoutumaan kenenkään kanssa kun en kestäisi enään tätä tuskaa.
Tuntuu, että joillain ihmisillä käy hyvä onni parisuhdeasioden kanssa, kun taas toisilla kaikki menee aina päin p****tä :(
Joo, ilman syytä minutkin jätettiin. Tuntuu ettei arvosteta ollenkaan, kun heivataan tuosta vaan. En voi sanoa että ymmärrän sellasta käytöstä. Aina voi päättää loukkaako toista vai ei.
Minulla sitä ei ikinä ole ollut onnea näissä asioissa. Ihastuminen/rakastuminen tuntuu aina niin hyvältä, mutta kortin kääntöpuoli on aina tämä. :(
Että sympatiat täältä sulle :(