Olen yli 25-vuotias mies mutta en mikään ihannemies. Kärsin masennuksesta, on lääkitys, ei kavereita, ujo ja arka, en ole seurustellut. Sitten ehkä tämä pahin, asun toisen vanhempani kanssa. Minulla on ollut koko elämän ajan jonkinlainen kehityshäiriö ja pahoja oppimisvaikeuksia, olen omaa ikäluokkaani jäljessä mikä näkyi ylä-asteen ja ammattikoulun todistuksissa, ammattikoulun todistuksen sain kun kokeita helpotettiin. Töissä minulla on ollut vaikeuksia kun en ole ymmärtänyt aika selviä ohjeita tai pyyntöjä jolloin minulle melkein jopa huudetaan "etkö tajua" mikä tuntuu pahalta.
Myös sosiaalisessa kanssakäymisessä ja muissa asioissa minulla ei aina "raksuta" jolloin minua varmaan tuijotetaan ja mietitään että eikö tuo tajua. Veroilmoitukset ym. ovat minulle niin vaikeselkoisia että, no en osaa tehdä niitä. Tarvin siis apua elämässä muuten minulla ei varmaan menisi kovin hyvin.
No tässä nyt ei ollut kaikki (ei kaikkia voi kertoa) mutta olen kumminkin siisti, kohtelias, pidän kunnosta ja kropasta huolta, syön terveellisesti.
Tämmöistä.
Myös sosiaalisessa kanssakäymisessä ja muissa asioissa minulla ei aina "raksuta" jolloin minua varmaan tuijotetaan ja mietitään että eikö tuo tajua. Veroilmoitukset ym. ovat minulle niin vaikeselkoisia että, no en osaa tehdä niitä. Tarvin siis apua elämässä muuten minulla ei varmaan menisi kovin hyvin.
No tässä nyt ei ollut kaikki (ei kaikkia voi kertoa) mutta olen kumminkin siisti, kohtelias, pidän kunnosta ja kropasta huolta, syön terveellisesti.
Tämmöistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Teinitytön puhtoinen pimppi voisi auttaa sinua..
On sinullakin neuvot...
Osaat kuitenkin kirjoittaa selkeästi.
Minkähänlaista ravintoa olet syönyt elämäsi ajan? Oletko ollut tarpeeksi aktiivinen ja onko sinulla ollut virikkeellistä tekemistä. Näistä kahdets asiasta on iso apu moneen ongelmaan...
Ihan perusruokaa, perunoita omasta maasta (asun maalla), lihaa, salaatit, muut vihannekset, hedelmät jne. Mitään mäkkäri ja muita pikaruokia tulee harvoin syötyä. Kyllähän minulla tekemistä on ollut ja virikkeellistä, tosin kun ei ole kavereita niin onko sillä ja masennuksella jotain vaikutusta, mutta nuorempana vaikka oli kavereita eikä masennusta niin silloinkin olin, no vajaa.
En ole provo jos sitä mietitte, taidan ilmeisesti olla aika pelottava tapaus :(
Ainut mikä pisti silmään minulle oli tuo kehityshäiriö, siis tuli mieleen että onko se jonkinlainen vamma, vai vaan sellainen että olet kuitenkin ns. tervejärkinen mutta et ymmärrä kaikkea? Anteeksi jos loukkasin, halusin vaan kysyä.
Et loukannut :). Kyllä minä tervejärkinen olen, mutta asioiden tajuaminen on aika ajoin todella vaikeaa. Välillä minulle pitää selittää kauan että tajuan jonkin asian tai mitä minun pitäisi tehdä. Ja sitten kun luulen tajunneeni niin mietin että hetkinen ja taas minun pitää kysyä. Silloin on joskus toisella mennyt melkein hermot tai on mennyt.
Olen minä ollut testissäkin jossa tuloksista näkee en ole paikoin omanikäisieni tasolla ja melkein pudonnut ylä-asteen ikäisten alle. Kai minun aivoni eivät vaan ole kehittyneet samaa vauhtia tai kehitys on pysähtynyt, tämä nyt oli omaa pohdintaa. Mutta jos ajattelen nuoruuttani kyllä sieltä löydän kohtia jossa olen ollut jäljessä. Niitten johdosta minua on vähän kiusattukin.
En viitsi kertoa yhtä esimerkkiä koska se niin nolo että hävettää etten tajunnut sitä silloin ajoissa.
Jos olet hyväsydäminen niin en kiertäisi kaukaa. Itsekin olen joutunut kaikenlaista näkemään ja kokemaan ja siksi haluaisin ennemmin miehen, joka on kokenut myös elämän karua puolta.
Vaikutat kaikesta huolimatta mukavalta ja lämminhenkiseltä tyypiltä. Mäkin olen saanut palautetta siitä, että mulla on erilaisia keskittymiseen liittyviä häiriöitä, ja itseasiassa kärsin niistä tälläkin hetkellä, enkä oikeastaan tiedä miten niiistä pääsisin eroon ja niitä on vaikea alkaa selittämään ulkopuolisille.
Mielestäni tärkeää on, että teet joka päivä sen mihin kykenet ja jos ei omat resurssit riitä joihinkin tietynlaisiin duuneihin niin kaipa ne voi sovinnolla jättää väliin.
Varmasti löydät itsellesi vielä jonkun seuralaisen, vaikutat mielestäni hyväsydämiseltä ja huomioonottavaiselta.
En ehdoin tahdoin seurustelisi masentuneen kanssa, se on henkisesti kuluttavaa. Senkin olen oppinut, että liian ujon tai aran ihmisen kanssa suhteen rakentaminen on miltei mahdottomuus, siihen päälle vielä huonot hoksottimet. Tahtoisin pitää asiat yksinkertaisina ja suhteen helposti rullaavana, joten jättäisin väliin seurustelumielessä.
Kyllä tuo seikka että asut maalla, heikentää naisensaantimahdollisuuksiasi huomattavasti enemmän kuin mikään kehityshäiriö tms.
No asunhan minä pienellä paikkakunnalla, ja täällä olevat naiset kyllä ovat aikalailla varattuja ja vapaat muuttavat pois opiskelemaan tai muaalle töihin. Onhan täällä huonot työllistymismahdollisuudet ja huonot harrastemahdollisuudet mutta kai niitä maaseudusta pitäviä naisia löytyy.