Olen nyt hyvässä parisuhteessa, miehen kanssa, josta tykkään todella kovasti ja joka sanoillaan ja teoillaan osoittaa samaa minua kohtaan. Elämä yhdessä sujuu mukavan mutkattomasti ja on hyvä olla yhdessä. Nykyhetkessä ei ole mitään vikaa.
Ongelmana onkin, etten tiedä miten pystyn hyväksymään asioita mitä on tapahtunut ennen kuin päätimme yhteisesti seurustelusta. Tapailimme suhteellisen pitkään n. 8kk ja aika tiiviisti ennen seurustelun aloittamista. Itse en sinä aikana muita katsellut, koska en halunnut. Uskottelin itselleni ettei mieskään muita katsellut.. Paljon myöhemmin sain tietää toisin.. Hän on harrastanut seksiä _useiden_ naisten kautta tapailumme aikana, eikä kaikki ole olleet mitään kännisiä yhdenillan juttuja.
Miksi minun on niin kovin vaikeaa päästä sinuiksi asian kanssa? Hänellä oli siihen käytännössä oikeus, koska oltiin sovittu ettei sitouduta vielä.. Itse vaan tulkitsin asian niin kovin eri tavalla:( Mistään tapailusta ei ole kuulemma ollut kyse.
Tiesin hänellä olleen isoja suhdesotkuja selvitettävänä, joiden takia ei halunnut aloittaa uutta suhdetta. Vanhat suhteet painoi hänellä paljon, vaikka minusta kuulemma tykkäsikin paljon, minkä takia halusi tapailuamme jatkaa. Itsekin halusin ottaa rauhallisesti ja katsoa millaiseksi tunteeni ja suhteemme hiljalleen voisi kehittyä. Tapailun aikana pyysinkin, ettei roikottaisi minua varalla, vaan päästäisi menemään, jos ei nää meillä tulevaisuutta. Itsellä oli vahva tunne, että hiljalleen tultaisiin hyvä ja sitounut parisuhde rakentamaan (näinhän kävikin), joten jäin.
Miksi minun on niin vaikea hyväksyä tapa, millä hyvä suhteemme on alkanut? Haluaisin pystyä unohtamaan koko tapailuajan, joka on itselleni nyt täysin merkityksetöntä, vaikka siihen paljon hyvääkin kuuluikin. En tiedä onko itselleni pahempi, varinaisesti ne muut naiset, vai se, ettei hän ole ollut täysin rehellinen niiden suhteen. Itselle rehellisyys on kaikki kaikessa:(
Parisuhteissa hän ei ole pettänyt, eikä minunkaan ole sitä tarvinnut pelätä seurustelumme aikana. Tiedän, että hän on mielessään ollut tapailumme aikana vapaa mies. Silti se sattuu minuun.:( En tiedä miten päästä yli:(
Ongelmana onkin, etten tiedä miten pystyn hyväksymään asioita mitä on tapahtunut ennen kuin päätimme yhteisesti seurustelusta. Tapailimme suhteellisen pitkään n. 8kk ja aika tiiviisti ennen seurustelun aloittamista. Itse en sinä aikana muita katsellut, koska en halunnut. Uskottelin itselleni ettei mieskään muita katsellut.. Paljon myöhemmin sain tietää toisin.. Hän on harrastanut seksiä _useiden_ naisten kautta tapailumme aikana, eikä kaikki ole olleet mitään kännisiä yhdenillan juttuja.
Miksi minun on niin kovin vaikeaa päästä sinuiksi asian kanssa? Hänellä oli siihen käytännössä oikeus, koska oltiin sovittu ettei sitouduta vielä.. Itse vaan tulkitsin asian niin kovin eri tavalla:( Mistään tapailusta ei ole kuulemma ollut kyse.
Tiesin hänellä olleen isoja suhdesotkuja selvitettävänä, joiden takia ei halunnut aloittaa uutta suhdetta. Vanhat suhteet painoi hänellä paljon, vaikka minusta kuulemma tykkäsikin paljon, minkä takia halusi tapailuamme jatkaa. Itsekin halusin ottaa rauhallisesti ja katsoa millaiseksi tunteeni ja suhteemme hiljalleen voisi kehittyä. Tapailun aikana pyysinkin, ettei roikottaisi minua varalla, vaan päästäisi menemään, jos ei nää meillä tulevaisuutta. Itsellä oli vahva tunne, että hiljalleen tultaisiin hyvä ja sitounut parisuhde rakentamaan (näinhän kävikin), joten jäin.
Miksi minun on niin vaikea hyväksyä tapa, millä hyvä suhteemme on alkanut? Haluaisin pystyä unohtamaan koko tapailuajan, joka on itselleni nyt täysin merkityksetöntä, vaikka siihen paljon hyvääkin kuuluikin. En tiedä onko itselleni pahempi, varinaisesti ne muut naiset, vai se, ettei hän ole ollut täysin rehellinen niiden suhteen. Itselle rehellisyys on kaikki kaikessa:(
Parisuhteissa hän ei ole pettänyt, eikä minunkaan ole sitä tarvinnut pelätä seurustelumme aikana. Tiedän, että hän on mielessään ollut tapailumme aikana vapaa mies. Silti se sattuu minuun.:( En tiedä miten päästä yli:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrettävää, että asian kuuleminen satutti sinua, varsinkin kun hän valehteli asiasta. Kuulostaa myös siltä, että mies vain itsekkäästi oli sitoutumatta, jotta voisi pyörittää muita naisia aikansa ja myöhemmin alkaa tosissaan seurustella. Sinä puolestasi pidit tapailuanne suuremmassa arvossa. En osaa sanoa, miten sinun pitäisi tulla sinuiksi asian kanssa, joihinkin asioihin ei ehkä pysty suhtautua kevyesti eikä kaikkeen pidäkään suhtautua niin. Et kai voi muuta kuin unohtaa ja olla ajattelematta asaa, mutta jos et pysty, se saattaa vaikuttaa suhteeseenne ja silloin ero voi tulla helpommin.