Lumisateesta tuli mieleen

Sikäli kun miellän luonnon rauhoittumisen paikkana, olisin siellä mieluiten yksin sen lemmiskelyn ja romantiikan välissä mutta olen kyllä miettinyt että olisi romanttista kävellä yhdessä joskus ydinsyksyllä kun on niin pimeää ettei ilman valoja näe oikein mitään...varsinkaan niillä metsän ympäröimillä ja valaitsemattomilla teillä jotka avautuvat ennen/jälkeen kaupunkia ja johtavat lapsuudenkotiini tai sieltä pois.
Niitä on yksinkin jotenkin niin kiva kävellä.
-
Noita ajatuksia minulle tuli sen jälkeen kun tapasin ja menetin erään teininaisen nuorisotyön parissa vuosia sitten. Silloin oli tosin talvi.

Onhan noita asioita... ei kai sitä muuten parisuhteesta edes haaveilisi.

Arjessa hyvä parisuhde tuo paljon voimaa, on ihminen kenen kanssa jakaa jokapäiväisiä asioita, unelmia, puhua ihmissuhteista tai maailman menosta. Syvä henkinen yhteys voimaannuttaa. Molemmin puolinen toistensa tukeminen tuo turvallisemman olon. Tämä tietysti onnistuu vain kun molemmat pystyvät seisomaan omilla jaloillaan.

Hellyys, läheisyys, seksi ja se että tuntee itsensä hyväksytyksi naisena/miehenä tuntuu varmaan melkein kaikista hyvälle. Parisuhteessakin samat asiat tuovat paljon hyvää. Eikä parisuhteessakaan ole paha joskus iroittautua arjesta vaikka romanttisella kynttiläillallisella tai jollain muulla kahdenkeskisellä jutulla.

Kaipaan myös kumppania kaikkeen mikä nyt normaalin arkielämään ja loma-aikoihin kuuluu: liikuntaan (kävelylle, lenkille, uimaan, punttisalille), luontoon (kävelemään, vaeltamaan, sieneen, marjaan), mökille, lomareissuille. Jos tuleva kumppani pitäisi lasten kanssa puuhaamisesta listaan voisi lisätä paljon puuhaa mitä aikuisena ei tule niin usein välttämättä tehtyä (luistelemaan, hiihtämään, pulkkamäkeen, pyöräretkille, leikkipuistoon, tapahtumiin, uimarannalle, legorakennelmiin, seurapeleihin, ulkopeleihin, picnicille, saaristoveneretkelle, korkeasaareen, linnanmäelle). Pitkä lista ei tarkoita, että puuhaa pitäisi olla 24/7 tai että joka vuosi pitäisi "suorittaa" kaikkea. Jos joku asia olisi toiselle vastenmielinen sen poisjättäminen ei olisi kynnyskysymys.

EN tiedä onko viimeinen toiveeni realistinen, joten ehkä pitää puhua unelmalistasta. Haaveilen yhteisestä perheestä ja loppuelämän rakkaudesta. Minulle perhe on tarkoittaa parhaimmillaan yhteistä arkea, yhteistä vastuuta, yhteisiä oikeuksia, yhteiseen tuleen puhaltamista, meitä. Perheeseen mahtuu kummankin lapset tai yhteisetkin, jos aika vaan siihen riittää.

"Minusta on kiva katsella lumista metsää, alkukesän vehreää kirkkaanvihreää pusikkoa, syksyistä sadetta, mitä tahansa. Kaikista mukavinta tämä olisi oman naisen kanssa. Jos se olisi vielä sellainen, että luonnossa liikkuminen ei tarkoita mitään askelmittarin seuraamista ja suorittamista, niin kuin monille tarkoittaa."

Sama täällä, sillä erotuksella tosin, etten ole koskaan saanut aikaiseksi edes pinenintä suhdetta. Nyt roisisti yli kolmikybäsenä asenteeni on kuitenkin kokemassa radikaalia muutosta ja nainen olisi vihdoin kiva saada.
Väkisin en kuitenkaan ala itseäni likoon laittamaan. Sehän olisi elämän hukkaa.
No, onneksi kohta on kesä ja mikä mukavinta, ulkona on jo nyt varsin mieltä kohentava lenkkeilykeli! On sekin tyhjää parempaa.
Kesiä sillitrooli!

Metsä on kyllä sellainen todella rauhoittava paikka jossa viihdyn yksinkin,ei mitenkää ahdistaavaa vaikka ei kaveria oliskaa mukana.Kahvit eväineen olis kyllä mukava nauttia oman kullan kanssa vaikka kannonnokassa tai istua vaan laiturilla ilta-auringon laskiessa ja kuunnella vaikka kaukaa kuuluvaa hiljaista tanssilavan musiikkia.Tykkään myös onkia mutta sinne en kyllä viitsi yksin lähtä ja veneily olis myös mukavaa touhua.Ihanaa olis kierrellä kotimaata,karavaanarin kartanlukijana.

Mene ja tiedä, mutta tänään oli ainakin hyvä ulkoilukeli. Juuri sellainen keli, jota talvella kaipaa. Vaikka tyynet ja kauniit päivät ovat hyviä ulkoilupäiviä, minä ainakin pidän ulkoilusta myös kunnon pyrypäivinä. Talvella saa ja pitää olla lunta, sillä muuten ei ole talvea lainkaan.