Lohtusyöminen (lihominen ja siitä johtuva ennenaikainen kuolema) vai lohtujuominen (rahanmeno, addiktio ja ennenaikainen kuolema)? Yritän tässä vain kartoittaa vaihtoehtojani.
Kumpi parempi lohtu sinkkumiehelle?
luovuttaja
15206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lohtujuominen tietysti. Läskiä luovuttajaa ei kukaan katsele, mutta viinan kanssa läträtessä voit vahingossa näyttää jonkun hoivavietin riivaaman naisen silmissä jännältä rentulta ja saat pillua.
Ratikkakuski puhuu tarpeeksi mutta asiaa :)
Ei kannata itseään tappaa syömällä, se on vain ja pelkästään surullista ja säälittävää.
Juominen sen sijaan voi mahdollisesti olla jopa mukavaa ja säälittävää sillä tavalla, että voisi vaikka uskaltaa yrittää naisia ja saada vaikka seksiä.
Sanos muuta. Sitäpaitsi viina turruttaa vitutusta.
Muuten hyvä, mutta joisin vaan yksin kotona.
Ei viinaa juomalla naisia saa. Pitää olla myös jännä renttu.
Lohtuliikunta ja liiallinen tv:n tapittaminen ja pleikan pelailu on omasta mielestä paras ja terveellisin lohtukombo. Miehelle myös fanaattinen urheilun seuraaminen on hyvä vaihtoehto.
Lohturunkkaaminen unohtui. Se on terveellistä liikuntaa, eikä rahaa kulu (visuaalista stimulanssia on ilmaiseksi tarjolla netissä).
Stop! Nyt lopetat moisen itsesäälissä rypemisen. Panet korkin kiinni, alat aharrastamaan liikuntaa ja syöt terveellisesti! Lupaan että helpottaa.
Harrastan jo liikuntaa ja syön terveellisesti. Paljon enemmän saan kuitenkin irti epäterveellisesti syömisestä ja juomisesta. Vihaan liikuntaa ja mauttomia (en osaa laittaa ruokaa) terveellisiä ruokia.
Miksi valita kun voit ottaa molemmat?
Ei kumpikaan. Paras vaihtoehto on lohtuliikkuminen. Liikkuessa aivot aktivoituvat "lohduttamaan" paljon tehokaammin -ja vaikutus on pitkäkestoisempi.
Alkoholi on varmaankin se surkein "lohtu", koska aine jo itsessään aiheuttaa masennusta. Siihen päälle vielä rahanmenosta, terveyden menettämisen, ulkonäön rumentumisen jne suru ja veetutus. Noh, aiheuttaahan se tietenkin vakavan aivojen rappeutumisen esim alkoholidementian, jolloin ei sitten enää tajua tilaansa...
Miksi ihmeessä kannattaa tehdä kumpaakaan noista vaihtoehdoista tai ylipäätään muutenkaan ottaa tollaista asennetta asian suhteen? Järkevämpää olisi vaan elää normaalisti elämäänsä ilman mitään tollaista luovuttamisasennetta ja tehdä asioita joista nauttii muutenkin. Aivan hyvin sitä voi löytää vakituisen seurustelukumppanin vaikka joskus vanhemmallakin iällä, kuten vaikka joskus viiskymppisenä.
Propsit sulle! Se oli miehen puhetta. Tosin itse haluaisin sen ihanan naisen ehkä hieman ennen viittäkybää. Muuten kyllä varsin voimia antava kommentti!
Jos joku on viiskymppiseksi asti elänyt ikisinkkuna niin eiköhän siihen mennessä ole kehittänyt jonkinlaisen elämänfilosofian, että parisuhteet eivät vaan ole itseä varten.
Entäs jos se mistä eniten nauttii olisikin seurustella ja tehdä niitä asioita joita parit tekevät?