Minulle on viime aikoina muodostunut ongelma hyvin klassisesta asiasta: rasittavasta anopista. Ennen kuvittelin juttujen olevan vain legendaa, mutta olen havainnut että tosiaan ON anoppeja jotka tunkevat toisen kotiin kysymättä, utelevat yksityisasioita ja pyrkivät torpedoimaan toisten onnen.
Asiaan. Eniten minua harmittaa se, että kun puran mieltäni miehelleni ja kerron että hänen äitinsä loukkaa minua ja pahoittaa mieleni, mieheni on hyvin neutraali, sanoo jotakin tyyliin "äiti nyt vaan on tollanen". Jos oma äitini kohtelisi kultaani vastaavasti, olisin raivoissani!
Kaveripiirissäni juteltuani huomasin, etten todellakaan ole yksin ongelmani kanssa. Joten: miehet, miksi omalle äidille ei voi sanoa vastaan? Ja eikö teitä tosiaan loukkaa, jos äitinne haukkuu elämänkumppanianne?
Asiaan. Eniten minua harmittaa se, että kun puran mieltäni miehelleni ja kerron että hänen äitinsä loukkaa minua ja pahoittaa mieleni, mieheni on hyvin neutraali, sanoo jotakin tyyliin "äiti nyt vaan on tollanen". Jos oma äitini kohtelisi kultaani vastaavasti, olisin raivoissani!
Kaveripiirissäni juteltuani huomasin, etten todellakaan ole yksin ongelmani kanssa. Joten: miehet, miksi omalle äidille ei voi sanoa vastaan? Ja eikö teitä tosiaan loukkaa, jos äitinne haukkuu elämänkumppanianne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äiti on miehen ensimmäinen "ihastus" ja henkilö joka on aina ollut tukena. Äiti on niin uskomattoman suuri auktoriteetti, jolle miehellä on suuri kunnioitus. Äidille ei puhuta rumasti ja harvemmin sanotaan vastaan. Tosin sinun miehesi tilanteessa itsekin sanoisin mutsilleni suorat sanat. Vaikka meillä miehillä olisikin vain yksi nainen, äiti tulee aina olemaan läheinen osa meitä koska äidin ja pojan välille syntyy ajan myötä biologinen side jota ei edes rakas vaimo voi aina murtaa... vaikeita asioita..
Kyllähän helpoin tapa saada mies tappelemaan on solvata miehen äitiä, sukupuolisuuntautumista tai seksuaalista suorituskykyä. Yhdistämällä nämä kolme asiaa samaan lauseeseen saa varmasti rauhallisemmankin kaverin tuohtumaan.
Äiti ja tytär kokevat toisensa uhkaksi. Samoin isä ja poika. Mutta äidin ja pojan suhde pitää. Siihen on vaikea mors'maikonkaan ängetä.
Mutta on se silti rasittavaa, että mies antaa oman äitinsä pompotella. Minulla on vastaavia kokemuksia, mutta olen ottanut sen asenteen ettei minun tarvitse mielistellä häntä.Jos hän kunnioittaa minua, niin hän saa minun kunnioitukseni.
Ymmärrän toki, jos mies tuohtuu kun hänen äitiään solvataan. Mutta onko tosiaan niin, että sitä omaa kultaa saa se äiti solvata ihan olan takaa eikä tunnu missään? Eikö miehen pitäisi silloin puuttua asiaan, vaikka ihan ystävälliseen sävyyn ja sanoa äidilleen että kyse on minun elämänkumppanistani josta ei tarvitse puhua tuohon sävyyn.
Tiedän, että miehen ja äidin suhde on ihan oma juttunsa, mutta silti on vaikea ymmärtää että siltä äidiltä pitää sietää IHAN MITÄ TAHANSA.
Jokaisesta lapsen omaavasta naisesta tulee joskus rasittava anoppi.
Jokaisesta POJAN omaavasta naisesta tulee joskus rasittava anoppi. Äidit jättävät tyttärensä aikuisena rauhaan, pojan vaimoa sen sijaa piinataan armotta.
Ai meinaat että anoppi ei kiusaa tyttärensä miestä? Onkohan se noin vaan johtuisko siitä että tämä tyttären mies tulee paremmin toimeen anopin kanssa?
Mun mielestä voidaan aivan hyvin puhua rasittavista miniöistä. Asioilla on aina kaksi puolta.