Tapasin netin kautta erittäin mukavan miehen. Älykkään, hyvin koulutetun, jalat maassa olevan, huomaavaisen ja samahenkisen. Ja nyt se pinnallinen mutta: ulkonäkö ei miellyttänyt minua juuri lainkaan. Minua jopa vähän hävetti näyttäytyä miehen seurassa.
Luulin olevani pohjimmiltani sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole väliä, mutta silti tunnen näin ja olen pettynyt itseeni. Kannattaako minun silti jatkaa orastavaa suhdetta tähän mieheen? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Miten olette toimineet?
Pelkään, että jos aloitan suhteen mieheen, niin himoitsenko jotain toista, silmääni miellyttävää miestä, jos tämän miehen kanssa tulee ongelmia? Miten käy fyysisen puolen ensihuuman haihduttua, jos toinen ei näytä omaan silmään mukavalta?
Tiedän kyllä, että monesti kun ihmisen oppii tuntemaan, ei ulkonäköä enää oikein huomaakaan. Kuitenkin nuo asiat askarruttavat.
Luulin olevani pohjimmiltani sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole väliä, mutta silti tunnen näin ja olen pettynyt itseeni. Kannattaako minun silti jatkaa orastavaa suhdetta tähän mieheen? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Miten olette toimineet?
Pelkään, että jos aloitan suhteen mieheen, niin himoitsenko jotain toista, silmääni miellyttävää miestä, jos tämän miehen kanssa tulee ongelmia? Miten käy fyysisen puolen ensihuuman haihduttua, jos toinen ei näytä omaan silmään mukavalta?
Tiedän kyllä, että monesti kun ihmisen oppii tuntemaan, ei ulkonäköä enää oikein huomaakaan. Kuitenkin nuo asiat askarruttavat.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Et tuossa aloituksessasi kertonut tunsitko häneen lainkaan fyysistä vetoa?
Jos et, niin kaverisuhteeksi taitaa jäädä. Toisaalta jos ajatus fyysisestä kanssakäymisestä ko. miehen kanssa ei tunnu sinusta vastenmieliseltä, niin katso ihmeessä miten suhde kehittyy.
Tuo minustakin on olennainen kysymys tunsitko häntä kohtaan fyysistä vetovoimaa. Jos sitä ei ole niin on ihan turha yrittää rakentaa suhdetta.
En varsinaisesti tunne häntä kohtaan fyysistä vetovoimaa, mutta se ei tunnu minusta vastenmieliseltäkään. Kosketukset, joita välillämme on ollut ovat tuntuneet ihan hyvältä ja välillä saaneet perhosiakin vatsaan. Mietin kuitenkin, sumentaako ajatuksiani hänen huomaavainen ja kohtelias käytöksensä ja jonain päivänä ulkonäkö asia nousee taas mielessäni pinnalle, jos tästä pidemmälle edetään.
Tiedän, että tämä mies on minusta kiinnostunut, enkä haluaisi loukata hänen tunteitaan tai antaa hänen luulla mitään enempää ennen kuin tiedän, voiko suhteellamme minun näkökulmastani olla tulevaisuutta.
Itsetutkiskelusta tuskin on haittaa koska mahdollisesti täsä tapauksessa tapasi valikoida kumppania poikkeaa aiemmasta kaavasta ja asettaa itsesi uuteen valoon. Olen melko varma että vaikka nyt esimerkiks lemppaisit kaverin saattaa asenteesi kuitenkin hiljalleen pehmetä vastaavien tilanteiden osuessa kohdalle. Sisäinen muutos vaatii oman aikansa. Hienoa että uskallat tehdä asioita toisin oli lopputulos mikä tahansa.
Kiitos :). Toivon kovasti, että pystyisin jo nyt "kasvamaan" sen verran, että voisin edetä tässä suhteessa. Harvoin kohdalle osuu luonteeltaan, arvoiltaan ym. sopivaa ihmistä, jonka kanssa oleminen tuntuu luontevalta.
Mutta kuten aavistelit, olen aiemmin valinnut kumppanin eri kaavalla ts. langennut ihmisiin ulkonäönkin perusteella. Lopputulema on kuitenkin, että olen edelleen yksin...
Sama tilanne. Koska en tuntenut fyysistä vetoa, en voinut jatkaa. Tilanne olisi voinut muuttua, mutta mies painosti hieman, katsoin parhaaksi perääntyä ennen suhteen syvenemistä (sek514). Harmittaa, tietenkin. Tee päätös harkiten.
Ei kannata. En ikinä tekisi niin sinun asemessasi. Etsi mies, josta olet ylpeä...jonka seurassa tunnet itsesi kuningattareksi, joka on sinun silmissäsi se maailman komein (tämä ei tarkoita, että hänen pitäisi olla kenenkään muun silmissä komea...meillä on kaikilla omat mieltymyksemme). Itse olen sellainen, että seksihaluni heräävät usein silmien kautta, katsellessani mieheni komeutta, vaikka olen nainen, ja se ominaisuus yleensä kuuluu miehille.
Totta tämäkin.. Itse nautin myös siitä, että voin vain katsella kumppaniani ja ajatella, kuinka söpö, komea jne. hän on. En tosiaan tiedä, toimisiko suhde, kun niin ei voisi tehdä. Vai rupeaisiko hän ajan kuluessa näyttämään silmissäni komealta..
Älä suotta syytä itseäsi. Olet ainakin tässä suhteessa ihan normaali nainen. Miksi sinun pitäisi olla niin syvällinen ja järkevä tässä asiassa kun ei kukaan muukaan ole?
Fyysisen vetovoiman huuma tapaa kadota tai ainakin heikketä ajan kuluessa, tämän tähden pelkästään siihen perustuvat suhteet yleensä kariutuvat ennen pitkää. Tässä valossa teillä voisi hyvinkin olla tulevaisuutta. En tiedä pystyisinkö itse aloittamaan suhdetta ihmiseen jota en pitäisi viehättävänä, mutta jos sinä pystyt, niin suosittelisin kokeilemaan. Kaikissa ihmisissä on huonoja puolia, eikä mitäänsanomaton ulkonäkö nyt ole niitä kaikkein vaikeimpia ylittää, jos vertaa vaikka alkoholismiin tai väkivaltaisuuteen. Jälkimmäisistäkin kärsiviä miehiä on moni nainen kestänyt kauemman kuin ehkä olisi kannattanut.
Onko tässä miehessä joitain tiettyjä ominaisuuksia, joiden vuoksi et tunne häneen vetoa? En muuten kysyisi, mutta tuo kun sanoit, että sinua hävetti näyttäytyä hänen seurassaan.
Niin, totta tämäkin. Minulla on kokemusta myös tuosta fyysisen vetovoiman katoamisesta niin, että olen viehättynyt ihmisestä ulkonäön perusteella, mutta häneen paremmin tutustuttuani huomannut hänen luonteessaan jotain, josta en pidä. Eipä se ulkonäkökään sen jälkeen ole näyttänyt niin kivalta kuin aluksi olin ajatellut.
Tässä miehessä on siis yksi ominaisuus, joka minua häiritsee. En viitsi sitä tähän yksityiskohtaisesti eritellä, mutta kyse on tietystä kasvojen osan "rakenteesta" ja näkyy hyvin selvästi. Sitä ei voi muuttaa, eikä se ole vamma tms.
Oletteko tavannett useammin kuin kerran tai pari?
Itselleni kävi vuosi sitten niin että löysin netistä erittäin sopivan tuntuisen miehen... ensin viestittelimme, sitten soittelimme ja noin kuukauden päästä tapasimme.... Ensimmäinen reaktioni oli että voi ei, ei ton näköisen kanssa... olin nähnyt kuvankin aiemmin eikä sekään ollut mitenkään kiinnostusta herättävä.... se ensimmäinen tapaaminen oli kuitenkin muuten oikein mukava ja mietin tovin jos toisenkin haluanko enää nähdä.... hän oli kuitenkin edelleen puhelimessa se erittäin hauska, mukava, puoleensavetävä....
Onneksi päätin vielä nähdä..... ja niin siinä sitten vaan kävi että nykyisin tämä samainen mies on mielestäni maailman komein mies... ja edelleen ihan yhtä ihana, mukava, hassu, fiksu, juuri täydellinen minulle ! Ja se samainen mies on tuleva avomieheni, yhteinen koti ostettuna jne....
Mukava kuulla, että näinkin on tapahtunut :). Ja oikein paljon onnea teille!
Me olemme tavanneet pari kertaa ja seuraavat treffit on jo sovittuna. Ja mietin tosiaan minäkin, haluanko enää tavata. Ehkäpä esimerkistäsi rohkaistuneena tapaan hänet ja mietin sitten asiaa uudemman kerran.
Leukakuoppa?
Vanha totuus on, että suhde on sitä parempi / pysyvämpi, mitä enemmän mies pitää naisesta.
Eli jos mies rakastaa enemmän naista kuin nainen miestä, niin suhteessa on naisen helppo olla - mies tekee mitä vain, että suhde onnistuu. Mutta jos mies rakastaa vähemmän naista kuin nainen miestä, niin nainen kärsii suhteessa.
Kieltämättä kimurantti juttu. Itse näkisin että ulkonäkö pitää olla "plausible"-tyyppinen eli että ajattelee ja tuntee että joo, voisin olla tuon näköisen kanssa parisuhteessa. Sitten kun häneen tykästyy, häntä voi alkaa pitää jopa hyvännäköisenä. Mutta jos ensivaikutelmat ovat luotaantyöntäviä, niin mitä tehdä? Itse kai ainakin antaisin olla.
Elämäni pari ensimmäistä seurustelusuhdetta nuoruuden avoimuudella ja energisyydellä solmin miehiin joiden ulkonäköä en miettinyt tippaakaan. Pidemmässä tällaisessa suhteessa alkoi toisen olemus kertakaikkiaan ottaa päähän, mutta jos ei olisi ollut kaikenlaisia ongelmia miehen takia niin sitähän ei voi sitten tietää että olisiko alkanut ärsyttämään se hänen lihomisensa ym.
Seuraavan miehen otin sillä periaatteella että ulkonäkö oli juuri mieleeni ja ns. oman tasoiseni, mielestäni niin hyvännäköinen kuin mitä suinkin kehtasin edes ajatellakaan. (Kaikkea ei kahtaa.) Kyllä hänkin lihoi ja oli kaikenlaista ikävää elämässä, mutta ero tuli sitten kuitenkin hänen tahdostaan lukuisien vuosien jälkeen.
Nyt jos kohtaan miehen joka ei ole eksääni paremmannäköinen minua ei kiinnosta yhtään. Tämä kyllä harmittaa, mutta jos toinen on lihava, kalju yms. niin minulle tulee vain kiukku että tämmöinenkö minun nyt otettuna sitten pitäisi ottaa vai. Ja kuitenkin tilanne olisi sama kuin eksän kanssa. Kai tässä paljon vaikuttaa se etten halunnut erota. Ja ventovieras mies tuntuu "rumalta" kun hänen kanssaan ei ole takana lukuisia yhteisiä vuosia.
Mutta en pysty edes ajattelemaankaan seksiä sellaisen kanssa jonka ulkonäkö ei vetoa minuun millään tavalla. Toisaalta nämä vapaana olevat keski-ikäiset läskit ja kaljut miehet eivät luonteeltaankaan ole kauhean häävejä, eiväthän he muuten vapaita olisikaan...
otettuna p.o. jätettynä
Aamutokkurassa aivot...
"Toisaalta nämä vapaana olevat keski-ikäiset läskit ja kaljut miehet eivät luonteeltaankaan ole kauhean häävejä, eiväthän he muuten vapaita olisikaan..."
Toisaalta nämä vapaana olevat keski-ikäiset läskit naiset eivät ole luonteeltaan kauhean häävejä, eiväthän he muuten vapaita olisikaan...
Aivan takuulla, mutta sen takia että muut naiset ovat läskejä (tai vaikka olisivat kaljujakin), en voi pakottaa itseäni pitämään ylipainoisesta miehestä.
Mikäköhän logiikka siinäkin olisi.
t. hoikka nainen
Voiko tavikseen yleensäkään tuntea fyysistä vetovoimaa? Suurin osa ihmisistä on kuitenkin muodottomia ja rumia.
Viimeinen kommentoija on tainnut katsella liikaa jenkkifilmejä. Se, että suurin osa suomalaisista miehistä ja naisista ei näytä amerikkalaiselta filmitähdeltä, ei tee heistä minun silmääni epäviehättäviä. Jokainen on kaunis/komea tavallaan, persoonallinen, ja niin sen kuuluu ollakin. Ei kauneudelle tai komeudelle ole olemassa mitään standardinormia, eikä tyypillisiä suomalaisia/slaavilaisia piirteitä pidä dissata. Nyt ei todellakaan olla Jenkkilässä. Siellä asuu muuten mahdottoman paljon myös rumia, lihavia ihmisiä, by the way, jos ulkomaille haikailit?
Kiitos näistä sanoista. Nyt voin jättää teidät naiset kokonaan huomiotta.
Ruma mies, eikä se siitä muutu...
Ottaisin riemusta kiljuen ruman miehen hellittäväkseni vaikka loppuiäksi, muttamutta. Joko täällä treffeillä ei ole kuin kauniita ja rohkeita tai sitten kun itse olen ns. vähemmän kaunis nainen niin olen kuukaudesta toiseen turhaan yrittänyt löytää seuraa tositarkoituksella. Ikäryhmä 40 ja en aio ampua itseäni, tylsältä vain elämä tuntuu.
Tässä taas yks saatanan ulkonäköön tuijottelija.
Ammu ittes.
Uikulla ei ole taida olla edes sitä kuuluisaa sisäistä kauneutta kommentista päätellen. Mutta meitä on moneen junaan ja osa jää pysäkille. Sinä, Uikku, taidat kuulua tähän jälkimmäiseen sakkiin :).
Sinulle ulkonäöllä ei ole mitään väliä? Tai painolla esimerkiksi?
No totta kai ulkonäkökin on tärkeä asia. Kyse on kuitenkin siitä, että ei me kaikki tykätä samannäköisistä. Minua jos joku lihaskimppu-hanksi yrittäisi lähestyä, juoksisin lähinnä karkuun. Tavallisen näköinen mies taas iskisi kipinää, mutta kokonaisuuden täytyy olla komea. Jotakuta miellyttää hoikka, toista vähän isompi, eihän me olla samasta puusta. Tiedän itsekin, että joku mies voi kehua mua maailman kauneimmaksi, toista taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Eikö meidän silloin kannattaisi etsiä sellainen kumppani, että voitaisiin puolin ja toisin olla ihastuneita toistemme ulkonäköön?
Teoriassa kyllä. Käytännössä vaikeampaa. T. isoista tummista miehistä pitävä rumahko nainen.
ulkonäöllisesti ihastun kiltteihin miehiin, ihan sellaisiin tavallisen näköisiin. MUTTA... minun mielenkiinto ei pysy yllä, jos mies on liian kiltti ja hiirulainen.
Onko olemassa kiltin näköistä miestä, joka olisi vähän tuhma ja dominoiva????