Renttu luonteeltaan.

Olen tälläinen 19v abi ja olen kitaristi bändissä. Luonteeltani olen sosiaalinen ja kavereita minulla on ihan normi määrä. Pukeutumiseni ei paljoa muista erotu; farkut, t-paita, huppari jne. Tossa ehkä perustiedot musta.

Olen elämäni aikana seurustellut 3 kertaa, enkä oikein ole viihtynyt missään seurustelusuhteessani. Omasta mielestäni en ole ihminen, joka tarvitsisi vakituisen tyttöystävän. Seurustelu pikemminkin ahdisti minua, enkä ole kertaakaan ollut ihastunut keneenkään elämäni aikana.

Naisia on kuitenkin riittänyt, ja voin sanoa että en edes muista, montaa naista olen elämäni aikana suudellut. Baareissa, keikoilla, festareilla... aina löytyy nainen. Mutta kertaakaan ei kukaan ole herättänyt minussa ihastumisen tunteita, en edes tiedä miltä se tuntuu. Onko se todellakin niin ainutlaatuista? Vai olenko jotenkin sekaisin? Vai onko käynyt niin, että en vain ole tavannut sopivaa naista?

Välillä mietin, miksi minun pitäisi edes hankkia tyttöystävä itselleni, jos en edes halua. Voin myöntää että yhdenillan juttuja on tullut harrastettua, mutta onko niistä mitään haittaa? Minua nuo yhdenillan jutut ovat vain piristäneet. Vanhempani ainakin varmaan suuttuisivat jos kertoisin niistä. He eivät myöskään ymmärrä, miksen halua tyttöystävää. Yksikään tyttö ei vain yksinkertaisesti ole saanut minua ihastumaan.