Olen ollut tai asunut miehen kanssa nyt aika monta vuotta ja heti alusta tuli selväksi että hänen äitinsä on aika kontrolloiva ja uskonnolllinen ja hän pelkäsi viedä minua häntä tutustumaan, siihen meni melkein 8 kuukautta ennen kuin sain puhuttua hänet ympäri ja sitten se käynti oli aika jäätävä. Hänen iso veljensä kysyi minulta ensin kun tavattiin että miten hänen äitinsä käyttäytyi. Veljen vaimolla ollut hankaluuksia heidän äidin kanssa ja vaimon vanhemmilla on jäätävät suhteet tämän äitin ja isän kanssa.
No kumminkin yritin aina heitä kutsua kylään ja vaikka oli stressaavaa kun oli kuin piti palvella kuninkaallisia niin tein sitä kun halusin heidät tietenkin mieheni vanhempina mukaan.
No tarina todellakin lyhyemmäksi....en oikein edes osaa sanoa mitä haluan kun on pää ihan sekaisin ja yritän tästä kaikesta helvetistä saada jotenkin selvitystä.
Mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, ei ikinä pyytänyt ei sanonut että on tarve ei mitään. Minun pitänyt aina tehdä se aloitus ja sillonkin se tuntu ihan kun olisin tehnyt jotain väärin. No ei meillä ole mitään meininkiä ollut vuosiin. Mua oksennuttaa koko ajatus ja hän on niin outo että haluaisin elää yksin lasteni kanssa. Valitettavasti en voi muuttaa ja jos pystyisin kertomaan miksi varmaan ymmärtäisitte mutta en ettei ketään loukata koska kyse on lapsesta. Olen rukoillut ja pyytänyt miestä lähtemään vuosia mutta hän ei kykene aloittamaan omaa elämää eikä lähtemään, häneen ei ole ikinä saanut minkäänlaista otetta, hän ei puhu mistään, en tiedä mitä hänen päässää liikkuu ollenkaan. Katson ja kuuntelen häntä ja olen alkanut vihata häntä, puhuu työstään ja säästä ja itsestään ei mikään muu kiinnosta, jos alotan puheen mistään muusta siihen tulee stoppi hyvin pian. Erittäin itseensäpäin menevä tyyppi. Hän ei pidä vanhempiinsa oikein mitään yhteyttä enään eikä ole veljeään nähny vuosiin.
Luulen että tulen pikku hiljaa hulluksi kun en voi puhua mistään mitä on päässäni hänen kanssaan. Hänellä ei ole aikuisiässä tehtyjä ystäviä ollenkaan. .
Luulen että hänellä on Madonna/Huora komplexi, freudian psycologiaa ja erittäin narsisti siihen päälle.
Onko kellään kokemusta tästä?
No kumminkin yritin aina heitä kutsua kylään ja vaikka oli stressaavaa kun oli kuin piti palvella kuninkaallisia niin tein sitä kun halusin heidät tietenkin mieheni vanhempina mukaan.
No tarina todellakin lyhyemmäksi....en oikein edes osaa sanoa mitä haluan kun on pää ihan sekaisin ja yritän tästä kaikesta helvetistä saada jotenkin selvitystä.
Mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, ei ikinä pyytänyt ei sanonut että on tarve ei mitään. Minun pitänyt aina tehdä se aloitus ja sillonkin se tuntu ihan kun olisin tehnyt jotain väärin. No ei meillä ole mitään meininkiä ollut vuosiin. Mua oksennuttaa koko ajatus ja hän on niin outo että haluaisin elää yksin lasteni kanssa. Valitettavasti en voi muuttaa ja jos pystyisin kertomaan miksi varmaan ymmärtäisitte mutta en ettei ketään loukata koska kyse on lapsesta. Olen rukoillut ja pyytänyt miestä lähtemään vuosia mutta hän ei kykene aloittamaan omaa elämää eikä lähtemään, häneen ei ole ikinä saanut minkäänlaista otetta, hän ei puhu mistään, en tiedä mitä hänen päässää liikkuu ollenkaan. Katson ja kuuntelen häntä ja olen alkanut vihata häntä, puhuu työstään ja säästä ja itsestään ei mikään muu kiinnosta, jos alotan puheen mistään muusta siihen tulee stoppi hyvin pian. Erittäin itseensäpäin menevä tyyppi. Hän ei pidä vanhempiinsa oikein mitään yhteyttä enään eikä ole veljeään nähny vuosiin.
Luulen että tulen pikku hiljaa hulluksi kun en voi puhua mistään mitä on päässäni hänen kanssaan. Hänellä ei ole aikuisiässä tehtyjä ystäviä ollenkaan. .
Luulen että hänellä on Madonna/Huora komplexi, freudian psycologiaa ja erittäin narsisti siihen päälle.
Onko kellään kokemusta tästä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jätä arviot miehesi mielenterveydestä ammattilaisille. Tuo on loukkaavaa, vaikka tuntisitkin suurta vihaa miestäsi kohtaan. Ja itseasiassa, tekstisi perusteella, voisi pieni terapia tehdä hyvää sinullekkin. Tätä en tarkoita henkilökohtaisena loukkauksena, mutta et vaikuta kovin tasapainoiselta ainakaan kirjoittamasi perusteella. Saatan tietysti olla väärässäkin.
En oikein ymmärtänyt, että miksi et voi jättää itse miestäsi, vaan jätät pallon hänelle ja samalla kerrytät katkeruuttasi toista kohtaan? Ei tuollainen perhe-elämä ole hyväksi lapsille, he kyllä vaistoavat vanhempien välisen kylmyyden. Ei se oikeasti ole kuin ottaa härkää sarvista ja alkaa katsoa omaa asuntoa.
En tiedä tajusinko kaiken oikein, mutta en usko että mies on yksinään suhteenne pilannut. Itse asiassa, sinä olet jo tehnyt tietyllä tapaa virheen, että olet tehnyt lapsia ihmisen kanssa, johon et ole tuntenut yhteyttä. Jos nyt oikein tekstistäsi ymmärsin. Ei tuossa vaiheessa voi muuta sanoa, kun luovu marttyyrin roolista (teidän yhdessäolo on myös sinun päätös), luovu katkeruudesta miestäsi kohtaa, ja aloita oma uusi elämä. Lapsen huoltajuudet ja tapaamiset varmasti pystytte sopimaan ilman sen suurempaa draamaa, kun ei tuo teidän elämä niin tunteiden täyttämältä vaikuta.
Joo kiitos vaustauksesta ja ymmärrän kyllä miksi sanot että luulet minun olevan tarpeessa johonkin terapiaan niin voin sanoa kyllä että näitten vuosien jälkeen olet varmaan aivan oikeassa. On vaikeeta kirjoittaa asioista kun ei oikein itsekkään osaa niistä selvää tehdä ja sitten kun kirjoittaa ne alas niin toiset ihmiset ne ymmärtää ihan erilailla. Mutta yhdessä asiassa olet väärässä ja se on että mies ei lähde kotoa eikä päästä minua menemään vaikka meillä ei mitään ole, hänestä en pääse eroon, hänen kanssaan ei voi mistään sopia kun ei puhe on kuin ilmaa hän tekee mitä haluaa.
Mitä tulee arvion jättäminen ammattilaiselle...ainakin minä yritän ymmärtää häntä ja mikä hänen ongelmansa on, jos asuu toisen kanssa niin eikö toista pidä huomioida ollenkaan? Kyllä nyt asioista pitää saada puhua??
En asu suomessa ja usko pois jos voisin niin olisin lähtenyt ja ettinyt oman asunnon jo kauan aikaa sitten. Joka minuutti ajattelen lapsiani ja elän heille en muuta. Ja voin sanoa että olen hyvä äiti. Tottakai koti elämä voisi olla paljon hienompaa ja heidänkin nähdä että vanhemmat rakastaa toisiaan mutta näin ei aina käy.
Ilmeisesti olen tässä tilanteessa ainut maailmassa eikä toista hänen laistaan sitten ole ja miehillähän nyt yleensä ei ole ongelmia eikö niin? nehän on aina naisten vikaa jos on...
Sinun pitäisi ehkä kirjoittaa hieman selvemmin ja konkreettisemmin suhteestanne, jos haluta täältä neuvoja/apua :/
Jos miehesi ei puhu eikä avaudu sinulle mistään, niin et sille varmaan mitään omilla toimillasi mahda, tai ainakin kuulostat kaikkesi yrittäneeltä. Jos taas miehesi ei ole väkivaltainen, ettekä asu tyyliin Irakissa, niin voit varmasti avioeron ottaa. Voit jopa ottaa yhteyttä Suomen suurlähetystöön jos pelkäät ettet voi mitenkään muuttaa pois miehesi luota, tai ettet saa lapsiasi mukaan.
Oikeasti, jos miehesi ei ole sadisti sekopää joka hakkaa sinua, niin pystyt kyllä eron ottamaan ja muuttamaan. Huoltajuuskiistoista en osaa paljoa sanoa, se kun riippuu isäntämaasta.
Minä kyllä nyt sain hieman sellaisen kuvan, että marttyrisoit asemaasi. Saatan tottakai (!) olla väärässä, mutta et oikein nyt osaa tuoda asiaasi selvästi esille..
Miten alunperin ihastuitte ja rakastuitte? Löydätkö jotain näistä asioista yhä miehessäsi? Entä hän sinussa? Voisitteko kuvitella kertovanne näitä asioita toisillenne?
Sanoit, että kyse on lapsesta ja että ette asu Suomessa.
Haluaisitko asua Suomessa? Tai toisessa kaupungissa kuin nyt?
Jos lapsi on sairas tai käy esimerkiksi erityiskoulua tms, ovat asiat silti järjestettävissä.
Kartoita itseksesi tilannetta ja asioita ja ryhdy toimeen.
Katkeroitat muuten itsesi ja petyt itseesi yhä uudelleen.
Olemme jokainen ITSE vastuussa omasta onnellisuudestamme, ihana kumppani on vain plussaa. Mitä muuta sisältöä siis on elämässäsi? Millaista elämää toivot? Mitä se vaatisi?
Sinä itse valitset joka ikinen päivä, miten elät, keiden kanssa, millä mielellä...