Miksi sä oot kiinnostunut ja kyselet mun tekemisistä tulevaisuudessa? Miksi sä kerrot tarkkaan mitä itse aiot tehdä lähiaikoina?
Miksi sä kiusaat mua, jos mä en kuulu niihin sun kuvioihisi, et vastaa viesteihin toisena päivänä, mutta toisinaan taas salamannopeasti? Itse sä tämän aloitit, ja minä hölmö aloin jo varovasti toivomaan, että ehkä sittenkin. Mitä logiikkaa tuossa nyt sitten on?
Kerrotko asioitasi siksi, että haluat viestittää etten mahdu sun kiireiseen aikatauluusi? Luulisin, että olisit jättänyt vähemmälle, jos haluaisit mut kokonaan pois kuvioistasi? Siis jos oikeasti olet kerran NIIN kiireinen! Ääh. Mä en enää jaksa tällä naisen logiikalla ymmärtää teitä miehiä...
Miksi sä kiusaat mua, jos mä en kuulu niihin sun kuvioihisi, et vastaa viesteihin toisena päivänä, mutta toisinaan taas salamannopeasti? Itse sä tämän aloitit, ja minä hölmö aloin jo varovasti toivomaan, että ehkä sittenkin. Mitä logiikkaa tuossa nyt sitten on?
Kerrotko asioitasi siksi, että haluat viestittää etten mahdu sun kiireiseen aikatauluusi? Luulisin, että olisit jättänyt vähemmälle, jos haluaisit mut kokonaan pois kuvioistasi? Siis jos oikeasti olet kerran NIIN kiireinen! Ääh. Mä en enää jaksa tällä naisen logiikalla ymmärtää teitä miehiä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
löytyy täältäkin suunnalta. ja sitten vielä meitä naisia kutsutaan vaikeesti luettaviks ja ailahteleviks!
Lähde lomalle, unohda tuollainen kiireinen ja ties mikä uros. Jätä vähemmälle ja unohda se. Mikä lie ketale, päättämätön lurjus, kiusankappale.
Niin mitä muuten aiot tehdä tulevaisuudessa?
se miehille vain tapa pitää nainen kiinnostuneena ja otteessaan samalla kun kuitenkin vielä etsitään sitä jotakuta muuta joka mahdollisesti olis parempi?
Mietiskelin vain tässä, kun itelläki joskus vähän saman tapainen oli. Loopui kunnes kyllästyin ja pistin pisteen touhulle. Ja vieläkin joskus kyseinen herra saattaa laittaa viestiä, että ikävöi ja kovastikkin...
Siis mikä lie miehen logiikassa.
Oli aluksi juuri tollainen. Minua tilanne ahdisti huomattavan paljon, välillä tuntui että olen hänelle ihan yhdentekevä ja toisena päivänä hän oli syvästi rakastunut. En pysynyt kärryillä, mutta yritin silti. Jälkikäteen olen sitten saanut kuulla, että hänen kohdallaan tässä oli kysymys itsensä pitämisestä tarpeeksi etäällä - hän tuli lähelle ja huomasi sen pelästyen tätä ja sitten vetäytyi taas kauemmas. Näin siksi, että edellinen ihmissuhde oli ollut hyvin rankka ja repinyt rikki aika isosti.
Itsekin joskus kovia kokenut. Ja munkin on vaikea päästää lähelle, kun ei tiedä missä mennään. En enää jaksa miettiä, miksi näin. On siis pakkoloman paikka. Odottaminen käy raskaaksi. Kuinkahan paljon aikaa pitää antaa?
Ikävä on, mutta tuntuu, että olen hänelle taas aivan näkymättömissä...