Jos mies on naimisissa ja aloittaa suhteen naisen kanssa joka on vapaa. Kuin joku voi sanoa että se on sen naisen vika kun alkaa oleen naimisissa olevan miehen kanssa, tuhoaa perheen jne. Eikös sillä miehellä ole vastuu omista tekemisistään, perheestään? Hän on naimisissa, mutta katsoo olevansa vapaa?? Mielestäni on sen miehen oma valinta tuhota perheensä onni eikä kenenkään muun.Liian helpolla laitetaan naisten syyksi miesten uskottomuus. Kuka niitä miehiä pakottaa tekeen jotakin????
Kellä on vastuu
majorica
91108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vastuu on kaikilla osapuolilla. Yksinään kun on niin kovin vaikea pettää.
Itse en lähtisi kenenkään varatun kanssa pelehtimään, mutta mielestäni silti sillä kolmannella osapuolella ei välttämättä ole mitään vastuuta näissä kolmiodraamoissa. Ei se "toinen" nainen tunne vaimoa eikä ole tälle mitään velkaa joten turha tätä kolmatta osapuolta on syytellä. Toisaalta myöskään sillä petettävällä ei välttämättä ole mitään vastuuta tapahtumaan, koska monissa tapauksissa kyseessä on "tapa"-pettäjät jotka pettävät vaikka kotioloissa kaikki sujuisi kuinka hyvin. Eli ainoa joka on aina vastuussa ja tekee väärin on se pettäjä.
Totta toriset! Vapaa voi tehdä mitä haluaa. Ei hänen tarvitse kantaa vastuuta miehen tekemisistä.
Joku jauhaa tietenkin, että on ihan moraalitonta ajatella näin. Vapaan pitäisi tietenkin reppanan miesraukan puolesta kantaa vastuu tämän perheestä.
Jos varattu mies on halukas suhteeseen, niin mitä sille voi. Itse en ole ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta jos olisin ja pitäisin miehestä kovasti en välittäisi hänen vaimostaan ym. Vaikka minä sanoisin ei, hän löytäisi seuraa muualta.
Miksi edes varatun miehen vaimon kannattaa roikkua miehessä jolla on pettäminen mielessä. Vaikka mies ei pettäisi, mutta ajattelisi sitä koko ajan, niin eikö sekin ole jo paha.
Tuskin varattu mies edes lähtisi toisen naisen matkaan jos kotona olisi kaikki ok.
Naisten vaan pitää saada roikkua ehdoin tahdoin.
Eiköhän joku vähä-älyinen totea tähän kommenttiin, että huora ym. lapsellista.
Olet oikeassa!
jota kaikki kokevat eri tavoin.
Riippuu niin paljon siitä mitä kukin osapuoli toivoo, saa ja haluaa. Jos mieheni rakastuisi silmittömästi ja aloittaisi suhteen vieraan kanssa ei SE perhettämme tuhoasi vaan esim. minun tiukkapipoinen ote asiaan. Mitä enemmän toista vaatii omistautumaan vakikumppanilleen sitä kauemmaksi toinen menee. Rakkaus syntyy ystävyydestä, sallivuudesta ja kumppanin hyväksymistä sellaisena kun on.
Se on juuri näin yksinkertaista !! Pakolla ei voi ketään pitää, rakkaus kuolee .. kaikki on loppujen lopuksi vapaaehtoista.
Olen aina vastustanut tällaisia juttuja, kunnes se sitten napsahti kohdalle, nimittäin varattu mies. Usein ollaan juttu lopetettu ja päätetty, että nyt riittää, vaan pari viikkoa kuluu niin taas ollaan yhdessä. En todellakaan ole ylpeä suhteestani, vaan peloissani kuinka tässä tulee käymään. Olen ihan hulluna siihen mieheen, voisin vaan tuojottaa häntä silmiin tunteja... Hän ei ole joka naisen unelma, mutta minusta hänessä on sitä jotakin, joka saa polvet notkahtamaan.
Mä olin sekä pettäjä että toinen nainen. Eli rakastuin avoliitossa ollessani ukkomieheen. Rakkaus omaan mieheeni oli jo aikoja sitten hiipunut. Erosin, koska en voi elää kaksoiselämää. Miehen vaimo sai tietää meistä ja exäni tiesi. Molemmat syyttivät sitä toista, eli exäni mielestä se Mies oli syypää ja Miehen vaimon mielestä minä. Loppujen lopuksi kävi niin että Mies jäi vaimonsa luokse..kuinka ollakkaan kun heille tuli lapsi. Mun exä uhkasi että vie lapset multa jos suhde siihen mieheen jatkuu. Jatkuihan se jonkin aikaa. Nyt kaikesta on yli kolme vuotta. Minä en ota Mieheen koskaan yhteyttä. mutta Hän soittelee parin kuukauden välein. Jutellakseen niitä näitä, vaan rivien välistä kuulen kuinka huonosti heidän perhe elämä menee. Humalassa joskus itkee ikäväänsä. Minäkin itken tosin vain silloin kun olen yksin.
Toiseksi naiseksi en koskaan halunut, enkä voinut kuvitella pystyväni koskaan ketään pettämään. Vaan elämässä sattuu ja tapahtuu sellaista mitä ei voi hallita, kuten rakkaus.
Mä toivotan sulle voimia ja että pystyt oikeaan ratkaisuun omalta kohdaltasi. Tällaista helvettiä mitä itse olen kokenut en toivo kellekkään... paitsi niille jotka ovat joka paikassa tuomitsemassa kaikkia. Kukaan ei voi tietää miten toinen ihminen tuntee.
Kaunis kiitos sinulle (kokemusta on)!
En itsekään ole toisia tuominnut, koska se ei ole minun tehtäväni, vaan luulin, ettei tällaista tilannetta kohdalleni koskaan tulisi.
Itse olen vapaa ja kymmenen vuotta miestä nuorempi, en ole mikään teini vaan ihan naisen ikään ehtinyt (30 ). Minua kiehtoo miehessä kokemus ja mieletön huumori jota riittää...
Vuosia sitten seurustelin useita vuosia miehen kanssa. Elämä hänen kansaan oli harmaata ja ilotonta ja lisäksi mustasukkaisuuden ja henkisen- ja myöhemmin myös fyysisenväkivallan varjostama.
Nyt minulla on ollut ensimmäisen kerran vuosikausiin sellaista seuraa joka saa minut hersyvään nauruun. Seuraa jossa unohdan kaiken muun ja aika kuluu kuin siivillä. Ymmärrän toki sen, että elämästämme puuttuu se arki...