Ongelmana on aikuisen miehen ujous. Olen parikymppinen nainen, ja seurustellut hyvin ujon miehen kanssa pitkään. Mies jänittää jopa minun kanssa keskustelemista, eikä puhu asioista. Hän asuu vielä vanhempiensa kanssa, ja viettää suurimman osan ajastaan kotona. Hän ei innostu samoista asioista kuin minä, vaan haluaa istuskella ja ihmetellä kotosalla kanssani. Välillä minua ärsyttää kiusallinen hiljaisuus, ja pelkkä istuskelu ukkoni kanssa. Rakastin häntä, mutta rakkaus hiipuu käytännön ongelmien takia.
Minun täytyy ns. puristaa aina tieto ulos ukosta, ja nyt olen väsynyt tilanteeseen. Mikä neuvoksi? Mietin eroa vakavasti, koska tilanne ei muutu varmastikkaan.
Minun täytyy ns. puristaa aina tieto ulos ukosta, ja nyt olen väsynyt tilanteeseen. Mikä neuvoksi? Mietin eroa vakavasti, koska tilanne ei muutu varmastikkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Potki ukko mäkeen. Haluatko kestää samanlaista menoa 10 vuoden päästä? Tuskin.
Anna tuollainen ukko jollekin joka sietää mykkyyttä parisuhteessa.
Olen tapaillut tuollaisia miehiä. Suhteeseen en ruvennut heidän kanssaan, koska kävi se tenttaaminen jo aluksi sen verran hermoille, vaikka pidin miehistä todella paljon. Ehkä olisi parempi lopettaa tuo suhde nyt, sinkkumarkkinoilla on vielä tarjontaa tuossa iässä.
Se halu sosiaalisten taitojen opetteluun pitää kyllä lähteä miehestä ihan itsestään, sinä et sitä tapaa ja asennoitumista voi mieheen istuttaa. Ja tuo tiedon ulos "puristaminen" miehestä, ei kyllä edistä tilannetta ollenkaan vaan nimenomaan päinvastoin.
Oikeastaan ainut asia, jonka voit tilanteessa tehdä, on kertoa hänelle miten koet tilanteen ja mietitte yhdessä mitä asialle voisi tehdä. Jos ei löydy molempaa tyydyttävää ratkaisua niin sitten vaan jatkatte eteenpäin "vain kavereina".
Älä syytä miestä tai yritä pakottaa häntä muuttumaan, sillä siten saat itsellesi vaan väliinpitämättömän/katkerän äijän tai ihka oman ovimaton.
Jättäminen ei todellakaan ole ensimmäinen tapa toimia vaan ensin keskustelette asiasta ja yritätte löytää ratkaisua... itse olin myös suhteessa se hiljainen hiihtäjä koska en luottanut tyttöystävääni ja pelkäsin kokoaja että hän tulee satuttamaan minua jonka vuoksi en pystynyt olemaan oma itseni hänen kanssaan ja suljin tunteitani häneltä miettien että ajan myötä opin tuntemaan ja luottamaan mutta se tilanne meni vain vaikeammaksi kokoajan ja mietin yötä päivää häntä ja onko hän tosissaan ja miten voisin saada selville jonka vuoksi päätin avautua ja päästin kaikki tunteet ulos ja luulin että teollani sain aikaan jotain hyvää mutta kävikin niin että tyttöystäväni käsitti tekoni väärin ja jätti siihen paikkaan :( nyt kaduttaa niin paljon.. miksi en vain pystynyt heti kertomaan syvemmistä tunteistani niin olisimme vielä yhdessä ja hän olisi nähnyt millainen persoona oikeasti olen :/
Aloittajan poikaystävä saattaa olla estynyt persoonallisuus tms. vaikeammin korjattavaa. Introverttinä luonteena hän ehkä ei koskaan pääsekään eteenpäin elämässä vaan jää kotonaistuksijaksi lopun ikäänsä.
Olen sitä mieltä, että pojan itse on ymmärrettävä ongelman olemassaolo ja haluttava "parantua", enkä usko että se onnistuu ilman kotoa maailmaan lähtöä, rohkeutta, vähän lääkitystä ja sopivaa terapiaa. Hän ei ole hullu, mutta tällaisenaan häntä odottaa ikävä, yksinäinen elämä. Valinta on hänen itsensä.
Jos kyseessä on muilta osin hyvä mies, kerro suoraan että paitsi itse koet tilanteen hankalaksi, on noin voimakas ujous/eristäytyneisyys/sosiaalinen pelko elämänlaatua huonontavaa ja siitä olisi hyvä pyrkiä irti.
Ottakaa yhteyttä lääkäriin.
Jos suhde muutenkin tökkii, on ne muut asiat hoidettava erikseen.
Eli mies myös on riippuvainen minusta, mikä on huolestuttavaa. Taustalla voi olla omistamisen halu ja mustasukkaisuus.
Ajan kanssa se siitä.