Tämä nyt ei varsinaista kiusaamista ole mutta koen että uutena työntekijänä työpaikallani minua ei paljoakaan arvosteta. Ja vielä kun olen sijainen...
Kun yritän ehdottaa jotain uutta heti saan hirveän vastalause myrskyn. Yleensäkään mitään ei saisi kyseenalaistaa vaan pitäisi olla hiljaa kuin hiirulainen ja tehdä aina juuri niin kuin muut sanovat. Olen melko nuori ja työkokemusta melko vähän, mutta sama koulutus minulla on kuin muillakin. Aiemmassa työpaikassa en saanut samanlaista kohtelua. En näin kirjoittaen oikein osannut tuoda ajatuksia kovin hyvin esiin, mutta tuntuu välillä että teen kaiken väärin työpaikalla, eikä minua arvosteta ja työasioissa usein sivuutetaan. Onko muita joilla sama tilanne? Ja muutenkin saa kommentteja laittaa...
Kun yritän ehdottaa jotain uutta heti saan hirveän vastalause myrskyn. Yleensäkään mitään ei saisi kyseenalaistaa vaan pitäisi olla hiljaa kuin hiirulainen ja tehdä aina juuri niin kuin muut sanovat. Olen melko nuori ja työkokemusta melko vähän, mutta sama koulutus minulla on kuin muillakin. Aiemmassa työpaikassa en saanut samanlaista kohtelua. En näin kirjoittaen oikein osannut tuoda ajatuksia kovin hyvin esiin, mutta tuntuu välillä että teen kaiken väärin työpaikalla, eikä minua arvosteta ja työasioissa usein sivuutetaan. Onko muita joilla sama tilanne? Ja muutenkin saa kommentteja laittaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
meillä on sama juttu. tai meillä kyllä löytyy palautelaatikkoa, työtyytyväisyystutkimusta sun muuta, mutta asiat ei koskaan muutu. ne on vaan silmänlumetta. jos suoraan ehdottaa päälliköille jotain, he ohittaa sen täysin.
työpaikkasi kannalta ikävää, ettei he ota kehitysehdotuksiasi vastaan. yritys joka ei kannusta työntekijöitänsä sekä asiakkaita antamaan palautetta sekä muuttamaan toimintaansa sen mukaan, ei kovin paljon kehity. älä ota asiasta itseesi, olet liian hyvä työntekijä heille! :)
Moni tuttu on törmännyt samaan. Usein kyse voi olla siitäkin että oma epävarmuus saa ihmiset käyttäytymään noin. Ei edes uskalleta ottaa mitään uusia ideoita harkintaan varsinkaan kun ne eivät ole omia, ja samalla pelätään että vanhat siivet ei enää kohta kanna.
Itselleni on vuosien mittaan muodostunut sellainen käsitys, että ihmiset jotka ovat hyviä työssään jaksavat kuunnella 'junioriakin' ja antavat myös palautteen fiksusti. Jos taas vastaan tulee näitä 'mitähän-sinäkin-tästä-muka-tiedät-minä-olen-sentään-tehnyt-näitä-hommia-jo-parikymmentä-vuotta' tyyppejä niin niille harvoin mahtaa mitään. Ovat oman pikkusieluisuutensa vankeja ja sieltä tuskin ulos pääsevät.
Ratkaisu? Ei mulla ole... Mutta yritä kestää ja jos homma polkee paikallaan niin etsi uusi duuni. Vakituinen tai sijaisuus, joissakin paikoissa jokaisen panosta arvostetaan.
on kysymyksessä. Joskus kannattaa vaan uida hommiin liikoja intoilematta. Hyvätkin ehdotukset torpedoidaan yleensä aina miettimättä.
Mulla samat kokemukset aiemmin. Tulin uutena työpaikkaan, jossa samat työntekijät olivat olleet vuosia. Olin ensimmäinen uusi työntekijä pitkään aikaan ja viimeksi opiskellut.
Kaikkea uutta vastustettiin. Piti tehdä kaiken niinkuin vanhat työntekijät olivat tottuneet?
Ennalta myös seläntakana annettiin mielikuva minusta, ettei vaan yksikään sattuisi pitämään minusta. Pomo meni mukaan kuvioihin joten vaikeuksia oli. Vähitellen kun uusia työntekijöitä ilmestyi kuvioihin jälkeeni ja heillä oli myös uusia ehdotuksia. Niin alkoivat asiat vähitellen muuttumaan työyheisössä.
Asenteista ja reviiristä kysymys ei sinusta.
Tsemppiä!
Vaihda pian työpaikkaa ennenkuin menetät mielenterveytesi. Edellisessä työpaikassani minua kohdeltiin kuin vähä-älyistä. Olin aiemmin ollut tavallisena duunarina ja minut pyydettiin erääseen pieneen perhefirmaan töihin suuremmalla palkalla. Olin aikaisemmassa työpaikassani jo ollut kohtaktissa tähän firmaan ja he aina kehuivat kuinka olin niin iloinen ja reipas. Kyllä siinä suu loksahti meikäläisellä auki, kun minulle kolmikymppiselle alettiin opettaa kuinka pitää käyttäytyä puhelimessa asiakkaiden kanssa! Huomauteltiin myös hiustyylistä, vaatetuksesta sekä siitä, kun minulla ei ollut miesystävää. ym. En olisi saanut enää olla oma itseni. Lisäksi pomon vaimo yritti saada minua vapaa-ajallani tekemään hänen omia vapaa-ajan harrastuksen kasautuneita tehtäviään. Firmassa oli myös arkipäivää sekä asiakkaista, että toisista työntekijöistä seläntakana puhuminen. Järkyttävää kaksinaamaisuutta, mitä itse en todellakaan voi sietää. Niin erilaiset arvot omaavana en onneksi suostunut siihen aivopesuun. Pahoinvointi itselläni lisääntyi, kunnes en sitä jaksanut enää ja hakeuduin sairaslomalle. En onneksi ole kyseisessä firmassa enää töissä mutta en kyllä tuota pestiä koskaan unohda. Koskaan en kyllä enää aio toimistohommiin mennä. Paska palkka työn vaativuuteen nähden ja kamalaa kieroilua toisten kustannuksella.
Sehän on monen työpaikan vika, että leikititään toisen kustannuksella. Aikuiset ihmiset leikkivät kuin pikkulapset. Ei sitten ole opittu kunnioittamaan toisen persoonaa, mielipiteitä ja työtä.
Ei uusien ideoiden vastustaminen ole aina pelkkää pahuutta tai reviirin kyttäämistä. Omassa työssäni aikoinaan nuori mies ehdotteli asioita, joita oli vuosien mittaan kokeiltu ja sopimattomiksi havaittu.
Töidenkulun ongelmista oli siis pidetty lukuisia palavereita ja tehty lukuisia muutoskokeiluja. Sitten tuli nuori mies ja esitti samat asiat uudelleen.
Näinkin voi olla.
Joo Uudelle työntekijälle pannaan heti luuta kurkkuun, kun ehdottaa uudistuksia ! ja jos olet itsenäinen ja teet työt kysymättä liikoja suo aleteen mustamaalata ja savustaa työpaikalta ulos ! Elä siis ole itsenäinen vaan kysy ekat 6 kuukautta ja sitten saat tehdä jos sattuu kiva ja mieluisa työkaveri. Enpä usko että nykyisessä työssä saa koskaan olla itsenäinen, koska olen sijainen ja vaikka ikää on se ei auta, katotaan että oon röyhkeä kun teen itsenäisesti töitä ? ja ne työt oli opetettu mulle osittain ja sitten ei tullut neuvon neuvoa kun tiesin alussa niin hyvin miten mikäkin tehdään. Kiitti vaan, alkaa riittää, vaikka vielä oon töissä. Etsin muita hommia ja kouluttaudun toiselle alallle mieluiten.