Miestään rakastavan vaimon mietteitä!!

Olemme olleet aviossa viime heinäkuusta alkaen.. Takanamme on yhteiseloa 4 vuotta.. Minulla on entisestä liitosta 3-poikaa joista vanhimmalla lievä vamma.
Meillä on ollut aikas paljon sarvien hiomista.. Mieheni on älykäs, kiltti, rauhallinen, ja viihtyy hyvin itsekseen.. Minä olen todella sosiaalinen ja iloinen ihminen.. Touhuan paljon ja tykkään, että koti on siisti.

Mistä kärsin on mieheni sulkeutuneisuus. Hän ei ota kontaktia poikiini ja puhu heille juurikaan. On kyllä laittanut tietokoneita ja olemme yhdessä käyneet Särkäniemesä. Hän on enimmäkseen sängyssä telkkaria katsellen.. Tekee kyllä ruokaa ja käymme yhdessä kaupassa. Kaipaisin, että olisimme YHTÄ!!! Oikea perhe... En voi vaatia miestäni rakastamaan lapsiani, mutta olisi tärkeää yhteyden tunne..

Pojilla on hyvä isä joka näkee poikiaan säännöllisesti... Alkuun mieheni sanoi usein, että rakastaa paljon ja olen kaunis ja ihana.. Nykyään harvoin! Minä jokapäivä... Tuntuu hölmöltä osoittaa tunteitaan yksin.. Seksiä on 3 kertaa kuussa.. On loukannut mua humalassa.. Sanonut, että lapset ei hänen juttu ja en ole sama ihminen keneen hän aikanaan rakastui.... Täysin sama kyllä olen..

Hän on kärsinyt unettomuudesta vuosia ja masennus siihen päälle.. Nyt ollut sairaslomalla 6 viikkoa ja lääkitys päällä.. Terapiaan on motivoitunut menemään.. Mikä on äärimmäisen hyvä.. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja ymmärtää.. Mutta välillä arvostelu koskee.. Sitten hän sanoo, että olen tärkeä ja haluaa olla yhdessä..

Olen herkkä ja tunteellinen nainen.. Vaadinko liikoja? Hän huomioi ostamalla asioita ja antamalla rahaa kauneushoitoihin... Arvostan paljon, mutta raha ei korvaa ikinä RAKKAUTTA... Rakastan häntä paljon.. Onko kellään kokemuksia masentuneesta kumppanistaan? Tai muuten rakentavia ajatuksia.. Kun olemme yhdessä elokuvissa se piristää.. Kummankin työ aikas vaativaa... Pinna hänellä palaa välillä tosi nopeasti ja saattaa sanoa pienestäkin.. Ja mä herkkänä otan itseeni... Mutta palautetta... Kiitos..