Kolmen vuoden ikäero liian kova pala miehelle?

Olen tapaillut aivan ihanaa, komeaa, älykästä ja kaikinpuolin unelmieni miestä puolitoista kuukautta. Meillä on ollut aivan mahtavaa, ja ollaan tosi ihastuneita toisiimme. Mies haluaa olla kanssani kokoajan, samoin minä hänen. Olen kaikkea hänelle, kuten hän minulle. Mutta...

En ole missään vaiheessa kertonut hänelle ikääni, eikä hän ole sitä kovin aktiivisesti kysellytkään. En ajatellut sen olevan ongelma. Olemme olleet viimeisen viikon verran yhdessä kaikki vapaa-ajat ja jokainen yö (seksiä emme ole harrastaneet, koska en todellakaan halua kiirehtiä), ja meistä on tullut tiivis paketti. Jossain kohtaa mies kuitenkin heitti muutama päivä sitten lauseen, joka sai minut miettimään omaa ikääni. Mies tokaisi, että hän ei todellakaan alkaisi seurustelemaan oman ikäisen kanssa (mies on 27-vuotias). Otin asian esille suht pian, ja kyselin, oliko hän tosissaan ja mitä ihmettä se lause nyt oikein tarkoitti. Siitä päästiin oivallisella aasinsillalla omaan ikääni ja lopulta suostuin kertomaan sen (itselläni on äärimmäisen paha ikäkriisi, enkä sano ikääni kenellekään, mutta luonnollisesti tässä kohtaa oli se pakko kertoa tilanteen vakavuuden huomioon ottaen ja mainittakoon nyt, että täytän 30 vuotta huhtikuussa). Tästäkös tuli miehelle ihan hirveä ongelma! (kuulostaa toisaalta hölmöltä ylipäätään ihmetellä, miksi ikäni on miehelle ongelma, kun se on sitä minullekin...)

No, tämä mies sanoo, että hänen unelmanaisensa on 2-5 -vuotta nuorempi kuin hän, ja että tämä meidän ikäasetelma voi muodostua todelliseksi kynnysksymykseksi! Kuinka yleistä on hylätä muuten "unelmanainen" muutaman vuoden ikäeron vuoksi? Itse en ajattele iällä olevan juuri minkäänlaista merkitystä, ainakaan siinä kohtaa, kun ihastuminen on jo tapahtunut! Mies haluaa kuitenkin olla edelleen seurassani, mutta varoitti etukäteen, että ongelmia voi tulla, koska niin on käynyt ennenkin. Hän kokee, että ei pysty rakastymaan, ellei nainen ole nuorempi. Mitä ihmettä? Ymmärrän, että minä olen melkein viisi vuotta vanhempi, kuin hänen unelmanaisensa, mutta voiko kukaan asettaa moista ikää elämänsä ihmiselle? Ja miten tällaiset vaatimukset toteutuvat?

Onko minulla itselläni epänormaalit ajatukset ikäeroista? Olenko ihan typerä, kun näen ylipäätään miestä enää? Kuuluuko minun olla pahoillani iästäni ja toivoa, että mies kelpuuttaa minut? Olen kovin surullinen, ja häpeän ikääni vielä enemmän.