Eron jälkeen..

Onko hänellä esim. työhuolia, omaisten tai muita taloudellisia ongelmia joiden takia ne tunteet on tukahtunut?
Niin saattaa käydä ja ihminen muuttuu, masentuu tai yrittää muuttaa tilannettaan muuten erilaiseksi kestääkseen.
Eihän niistä helppo ole puhua ja riippuu niin ihmisestä myös.

Minä rakastin avomiestäni aivan älyttömästi. Mutta hän ei osoittanut vastarakkautta, pikemmin jonkin laista ystävyyttä tai kaveruutta. Peitteli asioita, salaili jne. Olin jatkuvasti surullinen ja väsynyt. Lopulta sanoin, että lähde. Kun hän lähti, tulin onnelliseksi. Sain hengittää. Minun ei tarvinnut enää surra vastarakkauden puutetta. En halua nähdä häntä, en kuulla hänestä. Olen onnellinen ilman häntä. Haluan antaa rakkauteni jolle kulle, joka antaa vastarakkautta. Niin se minunkin rakkaus kuoli, kun sain kerättyä voimia siihen. Rakkaus on lopulta tahdon asia.

Minä olen kaksi kertaa ollut aloitteen tekijä pari suhteen päättämiseen, siis kahden eri parisuhteen. Kun asia kerran on päätetty, en jää haikailemaan menneeseen. Koskaan et voi tietää toisen sisimpiä tunteita - vaikka tunnet, että rakkautta oli suhteessa paljon, se voi olla sinun rakkautesi, jota oli paljon, ei sen toisen...
No ja entäs sitten, jos tajuaa tarvitsevansa? En minä ainakaan takaisin menisi, kun on kerran ovea näytetty!

Samaa mieltä, et tunteet voi tavallaan unohtua tässä mielettömän kiireisessä ja kalliissa maailmassa ja jos on asioita jotka ressaa kyllä se vaikuttaa kaikkeen eikä niistä ole hauska puhua jos on jo muutenkin masentunu eikä kuitenkaan haluaisi valittaa omista ongelmistaan.

Itelläni on samankaltainen tilanne. Kuukausi sitten mun poikaystävä vaan ilmotti,että tunteet on kuollut ja,että haluaa erota. Kummastuttaa yhä koko tilanne,koska ei ollut sanonut,että meillä menisi huonosti tai joku asia vaivaisi tai mitään muutakaan. Eroa edeltävän päivänä oli täysin normaali,hellä,ihana ja kertoi kuinka paljon rakastaa ja haluaa olla mun kanssa. Ja seuraavana päivänä kaikki on ihan toisin. Itseänikin mietityttää,että kaipaako exäni minua ja hetkiä mun kanssa. Mun tilanne on oikeastaan lähes sama kuin sulla,siis ainakin kirjoittamasi perusteella. Oon vieläki ihan hämilläni ja kummastuttaa ihan pirusti. Ite en kyllä usko siihen että tunteet voi yön aikana kadota.

Oletteko keskustelleet asiat halki, poikki ja pinoon? Se on ikävää ja vie voimia, jos toinen yrittää rynniä uudelleen sun uuteen elämään. Puhuminen on tärkeää parisuhteessa ja usein, kun mielen päälle kasautuvista asioista ei puhuta, niin ne kasautuvat siksi tunteiden tukahduttajaksi ja kaikki purkautuu kerralla, mikä johtaa ihan turhaankin eroon.

Puhuminen on tärkeää parisuhteessa ja usein, kun mielen päälle kasautuvista asioista ei puhuta, niin ne kasautuvat siksi tunteiden tukahduttajaksi ja kaikki purkautuu kerralla, mikä johtaa ihan turhaankin eroon.

minulle kävi juuri tuolla tavalla.. en vaan saanut sanottua asioita jotka painoi mieltäni joten masennuin ja stressasin ja olin hiljainen ja lopulta oli pakko purkaa kaiken ulos kerrallaan mikä johti väärinkäsitykseen ja turhaan eroon. nyt kaduttaa aivan älyttömästi miksi en voinut avata suutani heti.

Entä jos vain ei rakasta, mutta turvallisuuden vuoksi haluaa jatkaa suhteessa,
eron jälkeen olen seurustellut jo jonkin aikaa ja en haluaisi olla taas yksin..
Siis voimavaroja eroamiseen taas??

Suomalaisista miehistä voi sanoa että todella harva osaa puhua ja kuunnella toista.miksi se on niin vaikeaa?Nykyään ainakin lapset kasvatetaan avoimuuteen ja että kaikki asiat pitäis pystyä puhumaan mutta ilmeisesti ennen näin ei ole ollut tai sitten tuppisuu-miehillä on jokin trauma tms mikä saa olemaan hiljaa.Se on väärin toista kohtaan parisuhteessa ettei puhu,antaa vaikutelman ettei asia pahemmin liikuta...Eikä ne asiat ja ongelmat puhumatta selviä!